Tuttivieroitus - kun se ei käynytkään ihan tuosta vain

Jätettiin meidän 2v 2kk lapselta tutti pois viikko sitten ja sen jälkeen ei ole tässä talossa tarvinnut kenenkään juuri nukkua. Tätä ennen tutti oli ollut vain unitutti jo noin vuoden ajan eli päivällä ei ollenkaan käytössä. Puhuttiin asiasta ennen tätä tutin jättämistä ja lapsi itse vei tutit oraville. Osaa sanoittaa tämän asian eli kun puhuu tutista, sanoo et tutti on oravilla.

Nukahtaminen sekä yö- että päiväunille sujuu melko samalla tavalla kuin aiemmin eli kannetaan sänkyyn ja ovi kiinni. Nukahtaminen ei ole siis ongelma vaan se, että jonkun aikaa nukuttuaan yöunia alkaa heräily mikä on täysi kauhusirkus. Milloin on jano, milloin pissittää (on nyt edistynyt pottailussa ja tekee pissit pottaa aika hyvin joten jos sanoo että pissittää, melkein pakko kantaa vessaan ainakin kerran ja monesti se pissi on tullutkin sitten), milloin nenä vuotaa jne. Huutaa sängyssä selällään kiemurrellen tai nousee pystyyn huutamaan.

Parhaimmillaan on valvonut 3 tuntia keskellä yötä huutaen kun mikään ei auta. Lopulta sitten nukahti syliin kun kanniskelin riittävän kauan. Oma kroppakin alkaa pettää tässä touhussa kun olen kuoleman väsynyt ja aivan jumissa tuon 12kg lapsen kanniskelusta.

Haluaisin nyt kokemuksia suunnilleen samanikäisten tuttivieroituksesta joka EI SUJUNUT tyylillä "yhden illan itki ja siinä se". Niitä tarinoita olen kuullut tarpeeksi ja tällä hetkellä ne vaan ärsyttävät. Joten armoa kiitos. Ja ne, kellä on antaa vertaistukea niin miten kauan tätä showta teillä kesti ja miten siitä selvisitte?