ÄRSYTTÄÄ kun tiedän jo valmiiksi mitä ihminen sanoo!!
Eli minua ärsyttää jos keskustelen ihmisen kanssa, niin hän normaalisti aloittaa lauseen, ja minä jo tiedän siitä alusta mitä hän sanoo. Minulle on aina kokoikäni valitettu siitä että puhun päälle, vaikka tosiasiassa vain vastaan jo valmiiksi. Tämä on niin pinttynyt päähäni tämä päälle puhuminen etten pysty enää lopettamaan sitä. Esimerkkinä nyt... Minna sanoo: Luin uutisista että ilma--- (minä alan puhua) "Niin tiedän, tosi raivostuttavaa kun lumet ei ikinä sula." Ja tässävaiheessa minna katsoo minua kummistuneena ja vastaa että joo niimpä. Onko kanssakumppaneita? Tiedän että olen raivostuttava keskustelukumppani mutta en osaa lopettaa..... :(((
Kommentit (9)
Tekstistä päätellen olet yhdellä muullakin tavalla ärsyttävä.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:04"]Tekstistä päätellen olet yhdellä muullakin tavalla ärsyttävä.
[/quote]
No millä tavalla? :D
Opettelet vaan kuuntelemaan toisen ihmisen repliikit alusta loppuun. On tosi ärsyttävää, jos toinen vastaa jo ennen kuin itse saa sanottua ja aina se arvaus ei voi mennä oikein.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:07"]Opettelet vaan kuuntelemaan toisen ihmisen repliikit alusta loppuun. On tosi ärsyttävää, jos toinen vastaa jo ennen kuin itse saa sanottua ja aina se arvaus ei voi mennä oikein.
[/quote]
Tässäpä se ongelma onkin. Keskustelun alussa ajattelen että noniin ihan rauhakseen, mutta sitten kun keskustelu kiihtyy esim johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen (tuo sää ja lapsen puuhat oli vain esimerkkejä) niin keskustelutahtini kiihtyy niin paljon että puhun päälle.
Mun mies on vähän samanlainen. Uskoo tietävänsä mitä toinen on juuri sanomassa ja vastaa jo etukäteen ennen kuin toinen ehtii lauseensa loppuun. Todellisuudessa hän aika usein arvaa väärin, joka saa helposti keskustelun väärille urille, kun toisena osapuolena menee vastaamaan hänen väitteeseensä, aiheesta, josta ei ollut itse aikeissa puhua. Tai tuntuu loukkaavalta, kun joutuu aloittamaan asian alusta. Tai sitten jättää asian silleen, kun ei aina jaksa korjata. Yhtä kaikki, keskustelukumppanina kokee, ettei tule kuunnelluksi.
Mutta ajattele; minä tiesin jo otsikon perusteella, että mitä viestikentässäsi suunnilleen tulee lukemaan, ja olin kutakuinkin oikeassa. Se vasta ärsyttikin.
Minun ärsytykseni tuosta asiasta on pääsääntöisesti mennyt niin överiksi, ettei enää ärsytä, vaan suhtaudun asiaan kuivalla ja väsähtäneellä sarkasmilla. Käyn mieheni läsnäollessa debattia, jossa sanon miehen vuorosanat hänen puolestaan, koska hänen on turha lausua niitä, koska tiedän ne jo ennalta. Mies yleensä tyytyy nyökkäilemaan hyväksyvästi. Hän saa jatkaa television katselua, eikä tarvitse vaivata äänijänteitään. Helppoa, mutta toisaalta hieman yksinäistä.
Tunnet tylsiä ihmisiä tai sitten pidät heitä alempiarvoisina.
Tai toinen esimerkki: Minna: Mikähän tota mun lasta vaivaa kun se------ Minä: No se varmaan johtuu siitä vaan kun ei nukkunut päikkäreitä. Meidän pirkkoeemeli on ihan samanlainen aina kun jää unet välistä.