Koiran omistajat!!!!! G:Mikä rotu mulle?

Koirankoulutus ei ole niin helppoa kuin luullaan.

Mutta halusimpa vaan tuoda asian ilmi, että tuo espanjanmastiffi tulee kyllä lasten kanssa toimeen, jos se saa kasvaa lapsi perheessä.



Itse ihmettelen suuresti sitä, että joka ikinen kerta täällä ehdotetaan kultaistanoutajaa + labbista. Ja sitten ihmiset tuudittautuvat siihen, että nuo ovat niitä kaikkein helpoimpia rotuja. Mutta kuitenkin, myös noista löytyy niitä pipipää koiria, jotka eivät siedä lapsia.



Ja sitten myöskin nämä ihmetetyttää, jotka ehdottavat PAIMENkoiraa lapsiperheeseen, just esim. bordercollieta. Ensinnäkin nuo turhautuvat todella helposti, jos eivät saa mielestä puuhaa, ne paimentavat lapsia ja näin ollen saattavat myös näykkiä lapsia jne. jne. jne. Ja yleensä nuo sopivat maalaistaloon tms.

T. 33

Ameliini:

-keskikokoinen/iso

-turkki helppo hoitoinen

-lapsirakas (perheessä 1-ja 6-vuotiaat lapset)

-nauttii lenkityksestä ja perheen kanssa puuhailusta, metsässä samoilusta, pilkkimisestä, ehkä uimisestakin

-koulutettuna tottelevainen

-lenkitystä arkipäivisin n. 2h, mahdollisuus rakentaa pihaan lisäksi tarha.

-okt, paljon tilaa

Ehdottakaahan jotain! (paria rotua on jo mietitty, mutta mitään ei ole päätetty)

Kun sulla ei ole näköjään mitään haisua koko asiasta, ja kun haet tältä palstalta apua, niin suosittelen ensin tutustumaan asiaan vaikkapa marsun tai kultakalojen kanssa. Siinä parissa vuodessa oppii sen, että jaksaako vai ei. Koira voi elää 17-vuotiaaksi, eikä kyllä kovin tervehenkisenä jaksa elää sitä aikaa missään tarhassa.

Ihan oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että älä ota koiraa.

Bernistä minulla aiemmin huonoja kokemuksia, sitä en harkitse. Tanskandogi ehkä himpun liian iso:) muut ehdotetut laitetaan myssyyn.

Landseer?



Iso villakoita

collie (lyhytkarvainen)



??

että palelee talvella ilman vaatetusta.



En tiedä mistä kultsujen ja labbisten helppo maine juontaa juurensa, menneistä ajoista varmaan. Nykyään jalostuksen toinen puoli näkyy: valitettavasti tapaa paljon yksilöitä, etenkin uroksia, jotka ovat todella kovapäisiä jyriä ja käyvät ylikierroksilla.

koiran kanssa. Tänään just kuulin kun työkaverin sisko oli vienyt pennun takaisin kenneliin, kun siitä olikin niin paljon vaivaa. Sinänsä kyllä järkevää ja kypsää osata tehdä niinkin, jos homma tuntuu karkaavan käsistä, ettei sitten tule kehitettyä luonnevikaista koiraa, josta pitää viimeistään pari vuotiaana päästä kiireesti eroon. Mutta kaikkien pitää miettiä oikeesti tosi tarkasti jaksaako ja sopiiko he koiranomistajiksi ennenkuin koiran ottavat. En tässä tarkoita juuri ap:tä vaan ihan yleisesti.

sillä se on tietynlaisen älynsä takia kuitenkin aika vaativakin. Lisäksi border colliet tarvitsevat tosiaan aika paljon tekemistä, ja nimenomaan jotain älyllistä stimulaatiota, se on kuitenkin ihan näihin päiviin asti ollut työkoira eikä oikeastaan mikään perhekoira. Turhautuneesta border colliesta tulee helpolla äreä ja pahankurinen.

Joo, toi on totta! Harmillista vaan on se, että mistä sen muka tietää että on ottamassa koiraa " oikeista" syistä? Miksi niitä nyt otetaan?

-koirat on kivoja ja niiden kanssa on mukava viettää aikaa?!?, ei mulla ainakaan koiran ottamiseen sen järkevämpää syytä ole. Mikä se oikea syy on?

kaunis ja menevä koira, joka rakastaa uimista ja metsässä samoilua. ja kaikkea muutakin mahdollista.

Aivan ihana perhekoira!



Älä ihmeessä ota niitä noutajia kun " ovat helppoja" . Niinkun tuossa joku aijemmin sanokin, eivät tosiaankaan sellasia välttämättä ole.

Nuo nimittäin näykkivät lapsia paimentaessaan!

Varsinkin nuorena tooodella touhukas, ja tarvitsee paljon liikuntaa

Testasin itse juuri pari iltaa sitten osittain samoilla kriteereillä kuin sinä, sain ehdotukseksi dalmiksen ja rhodesiankoiran.

Rakastaa kaikkia ihmisiä, varsinkin lapsia.

Korkea kipukynnys ja hermo pitää.

Ei lähde huonolla ilmalla ulos.

Kohtuullinen lenkitys riittää.

Turkki maailman helppohoitoisin.

Harva yksilö haukkuu.



Pentuna oli villi, juuri tuon takia että luulee kaikkien ihmisten rakastavan häntä. Mutta rehellinen, fiksu koira.



Meilläkin aikoinaan tuo ' astetta julmemman näköinen' oli yksi kriteeri, onneksi staffissa on paljon paljon muutakin hyvää.

Ihan ensimmäiseksi sanon, että takuulla löytyy ihmisiä, jotka yrittävät kumota sanomani kertomalla, että heillä on sen ja sen rotuinen koira eikä se ole koskaan käyttäytynyt kuvailemallani tavalla. Paljon mahdollista, mutta koiraa otettaessa on hyvin paljon todennäköisempää, että koira käyttäytyy rotutyypillisellä tavallaan kuin että se on seuraava ihmekoira Lassie... Älä siis ota koiraa, joka ystävä perheessä käyttäytyy hienosti, vaan ota koira joka rotukuvauksen mukaan vaikuttaa teille sopivalta ja kysy sitten kasvatusvinkkejä siltä kaveriperheeltä.



Koiraa ei koskaan pitäisi ottaa ulkonäön perusteella, eli miehesi kannattaa ihan aluksi miettiä mitä oikeasti koirasta tahtoo. Yleensä ne julmankauniit rodut kun ovat alunperin taistelukoiriksi kehitettyjä, eikä niitä voi hyvällä tahdollakaan suositella pikkulapsiperheelle jolla ei ole aikaisempaa kokemusta koirista.



Iso koira on näyttävä ja pärjää paremmin lasten kanssa, mutta toisaalta isosta koirasta on myös isot vaivat: ruokaa menee paljon, koira tarvii suhteessa enemmän liikuntaa, koira voi syliin istuessaan murskata lapsen vaikka ei tarkoita pahaa, yksi hännänheilautus saattaa tiputtaa pöydältä tavarat... Lisäksi iso koira pitää kouluttaa niin, että koska ihmisen voimat eivät riitä koiraa pysäyttämään, täytyy omistajalla olla kyky pysäyttää koira auktoriteetillaan kaikissa tilanteissa.



Pieni koira vastaavasti ei pärjää niin hyvin lasten kanssa, vaan se loukkaantuu helposti ja saattaa turvautua siksi helpommin hampaisiin. Pientä koiraa lapset voivat helposti rääkätä vaikka eivät pahaa tarkoittaisikaan, ja usein pikkukoirat ovat enemmän aikuisten lemmikeiksi soveltuvia. Mutta toisaalta pieni koira syö vähemmän eikä se pysty tahtomattaan satuttamaan lapsia. Myös lapset voivat taluttaa hyvin koulutettua pikkukoiraa.



Jokainen koira koosta ja rodusta riippumatta tarvii vähintään peruskoulutuksen. Kannattaa harkita penturyhmään menoa ja toko on ehdottomasti hyvä harrastus!



Vartiokoirat ovat luotettavia talonvahteja ja niiden kanssa on turvallista olla oman perheen kesken, mutta kuten aina, alkuperäinen käyttötarkoitus tuottaa ongelmia. Jos koira on jalostettu vahtimaan, se turhautuu jos ei saa toteuttaa viettiään. Varmasti jokaisesta koiranhankkijasta kuulostaa hyvälle, että koira puolustaa emäntäänsä pelkäämättä raiskaajaa vastaan. Mutta entäpä kun perheen esikoiselle tulee riitaa kaverin kanssa ja koira näkee sen ja puolustaa oman perheen lasta? Vartiokoiran yksi tarkoituksista on käyttäytyä uhkaavasti ja tarvittaessa hyökätä. Vartiokoirat ovat myös harvoin sosiaalisia eivätkä varsinaisesti nauti seurasta vaan sietävät sitä tarvittaessa.



Metsästyskoirat ovat nimensä mukaisesti metsästyskoiria. Metsästyskoiran vietit saavat sen juoksemaan minkä tahansa saaliilta näyttävän kohteen perässä, oli se sitten kettu, naapurin kissa tai pelästynyt lapsi. Yksi varmimmista tavoista saada tuhoa tekevä turhautunut koira, on ottaa metsästyskoira kotiin, jossa ei aktiivisesti harrasteta metsästystä tai muulla tavalla aktivoida koiraa kunnolla. Noutajat ovat metsästyskoiria.



Koirat eivät arvioi ihmisiä iän, koon tai ulkonäön perusteella, vaan meidän käytöksemme perusteella. Siksi ei ole olemassa lapsirakasta rotua. On olemassa rotuja joilla on paremmat hermot ja rotuja joilla on huonommat hermot, mutta lähtökohta ei ole siinä. (tai ei saisi olla)

Lähtökohta on siinä, että lapset eivät koiran luonteesta piittaamatta kohtele koiraa niin, että sen olisi huono olla. Ilkeinkään verikoira ei pure, jos sille ei anna aihetta siihen.



Tiedän, hirveän pitkä teksti täynnä paasausta. Toivon vaan niin kovasti, etten enää koskaan kuulisi tapauksesta jossa koira lopetetaan " pitovaikeuksien vuoksi" . Tsemppiä teille koiran hankintaan, toivottavasti löydätte sen juuri teille sopivat koiran!! :)

Sanotte vaan sen mikä teillä tai naapurissa on, kun se yksilö on niin kiva. Ajatteletteko te yhtään, että joku saattaa ottaa ihan tosissaan teidän neuvonne ja hankkii ensimmäiseksi koiraksi pikkulapsiperheeseen esim. sen jonkun mainitseman espanjanmastiffin???

Vierailija:

Sanotte vaan sen mikä teillä tai naapurissa on, kun se yksilö on niin kiva. Ajatteletteko te yhtään, että joku saattaa ottaa ihan tosissaan teidän neuvonne ja hankkii ensimmäiseksi koiraksi pikkulapsiperheeseen esim. sen jonkun mainitseman espanjanmastiffin???

Meillä on espanjanmastiffi, berni, husky sekä nöffi + 4 alle kouluikäistä lasta. Ja hyvin tuo espanjanmastiffi pärjää lasten kanssa ja toisin päin. Samoin meidän tuttavaperheellä on myöskin espanjanmastiffi ja heillä on kaksi lasta, eivät ole kyllä enää mitään pieniä, mutta kuitenkin. Eikä heillä ole mitään ongelmia ollut.

Emme tosiaan ole valitsemassa koiraa muiden mielipiteiden perusteella (palstalaisten) halusin vaan saada ehdotuksia. Meillä on ollut koiria aiemminkin, lapsuuden kodissa oli ajokoiria ja miehellä taas husky, jotka eivät tässä elämäntilanteessa ole meille sopivia, vaikka mukavia koiria ovatkin. Staffiin ollaan nyt päätymässä, joskin pentueita on suht vähän ja kysyntää aika paljon. No eipä hötkyillä, käydään kuitenkin katsomassa yhtä pentua ja mietitään sitten.

Ameliini:

-keskikokoinen/iso

-turkki helppo hoitoinen

-lapsirakas (perheessä 1-ja 6-vuotiaat lapset)

-nauttii lenkityksestä ja perheen kanssa puuhailusta, metsässä samoilusta, pilkkimisestä, ehkä uimisestakin

-koulutettuna tottelevainen

-lenkitystä arkipäivisin n. 2h, mahdollisuus rakentaa pihaan lisäksi tarha.

-okt, paljon tilaa

Ehdottakaahan jotain! (paria rotua on jo mietitty, mutta mitään ei ole päätetty)