yksinäisyys
Muutin vieraalle paikkakunnalle hieman vajaa vuosi sitten. Itse olen sosiaalinen, mutta uuden paikkakunnan ihmiset ovat ns "sisäänpäinkääntyneitä" ja uusiin ihmisiin suhtaudutaan epäluuloisesti ja heidät kierretään kaukaa.
En haluaisi olla enää yksinäinen, vaan kaipaisin seuraa. Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa elämässäni työtön, esikoisen pitäisi syntyä huhtikuussa. Mies kokopäivätöissä, jonka jälkeen illat menee ihmisiä autellen.
Mikä neuvoksi yksinäisyyteen?
Kommentit (20)
Löytyisikö neuvolan kautta naisia, joilla samoihin aikoihin laskettu aika? Tai facebookista jotain kyseisen paikkakunnan hätäkahvit-ketjua?
Ainakin varoituksen sananen sen suhteen, että kun olet tosi yksinäinen, niin narsistit, jopa sosipaatit näkevät sen sinusta, ja saattavat pitää sinua hyvänä kohteena pahuudelleen. Minulle kävi niin. :( Olin tosi yksinäinen ja kaipasin ystävyyttä, ja sen täytyi näkyä minusta selkeästi ulospäinkin. Näytin varmastikin jotenkin todella hauraalta. Kohdalleni osuikin sitten pahoista pahin "ihminen". Nyt se on onneksi jo mennyttä. No, mulla olikin siinä todella huonoa tuuria, eli harvoille niin käy, mutta ole silti valpas ja terveellä tavalla varuillasi hamuillessasi uusia tuttavuuksia.
Ikävä kyllä näin pienellä paikkakunnalla ei ole kovin montaa raskaana olevaa naista. Neuvolassa kun on yrittänyt tervehtiä niitä kaikkia kahta kehen olen törmännyt, niin kytätään kuin halpaa makkaraa..
Facebookista ei löydy mitään yhteisöä missä olisi jotakin kahviseuraa tms ulkoiluseuraa.
Miehen kanssa elettiin monta vuotta etäsuhdetta, ihana vihdoin asua saman katon alla, mutta muutto tälle paikkakunnalle kaduttaa. Omalla alallani on niin huono palkkaus, ettei miehen kannattanut luopua todella hyvästä palkastaan ja eduistaan muuttaakseen minun entiselle asuinpaikalleni.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:27"]
Muutitko Tampereelta Turkuun :)?
[/quote]
Voi kun olisikin edes Turku tai Tampere. Tällä kylällä on noin 500 asukasta, joiden keski-ikä on noin 60+.
Itse olen kotoisin noin 5000 asukkaan kunnasta mikä tuntuu jo tämän rinnalla "suurkaupungilta".
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:28"]
Ainakin varoituksen sananen sen suhteen, että kun olet tosi yksinäinen, niin narsistit, jopa sosipaatit näkevät sen sinusta, ja saattavat pitää sinua hyvänä kohteena pahuudelleen. Minulle kävi niin. :( Olin tosi yksinäinen ja kaipasin ystävyyttä, ja sen täytyi näkyä minusta selkeästi ulospäinkin. Näytin varmastikin jotenkin todella hauraalta. Kohdalleni osuikin sitten pahoista pahin "ihminen". Nyt se on onneksi jo mennyttä. No, mulla olikin siinä todella huonoa tuuria, eli harvoille niin käy, mutta ole silti valpas ja terveellä tavalla varuillasi hamuillessasi uusia tuttavuuksia.
[/quote]
Olen törmännyt useasti näihin samanlaisiin ihmisiin, minussa on taatusti seĺlainen magneetti joka vetää niitä puoleeni.
Vuosien varrella on opittu kyllä varomaan sellaisia ihmisiä. Harmi vain kun sinisilmäisyys ei katoa vaikka varautuu pahimpaa , jos ymmärrät? Kiitos varoituksesta kumminkin. :)
Ap
Onko siinä lähellä jotain isompaa kuntaa? Jos löytyisi edes sellainen toisella paikkakunnalla asuva henkilö, jonka kanssa vaihdella kuulumisia puhelimitse ja välillä tavaten?
Missä päin ap asut? Itse Uudellamaalla ja vähän sama tilanne, tosin raskaus ihan alussa vasta.
Rupea käymään paikallisessa seurakunnassa!!! Ei sielläkään kaikki ole kultaa mikä kiiltää, mutta upeita ihmisiä on helppo löytää ja saa muutakin todellista sisältöä elämään...
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:33"]
Ikävä kyllä näin pienellä paikkakunnalla ei ole kovin montaa raskaana olevaa naista. Neuvolassa kun on yrittänyt tervehtiä niitä kaikkia kahta kehen olen törmännyt, niin kytätään kuin halpaa makkaraa..
Facebookista ei löydy mitään yhteisöä missä olisi jotakin kahviseuraa tms ulkoiluseuraa.
Miehen kanssa elettiin monta vuotta etäsuhdetta, ihana vihdoin asua saman katon alla, mutta muutto tälle paikkakunnalle kaduttaa. Omalla alallani on niin huono palkkaus, ettei miehen kannattanut luopua todella hyvästä palkastaan ja eduistaan muuttaakseen minun entiselle asuinpaikalleni.
Ap
[/quote]
kumpi tärkeämpää, raha vai onnellisuus? miettikääpä sitä..
Asun Satakunnassa.
Onko ihmiset joka paikassa nykysin noin ynseitä, ettei uusia ihmisiä oteta mukaan vaan tuijotetaan ainoastaan omaan napaan?
Varsinais-suomessa asuessa oli sama juttu.
Porin suuntaan ei mikään mahdoton matka olisi matkustaa, mutta mitä sitten jos sieltä ei tunne ketää ?
Alkaa tuntumaan koko touhu ihan liian raskaalta.
Ap
Mites sitten ne Porin seudun hätäkahvit tai muut mammaryhmät? :)
Älä hätäile, ne on maalaisia. Ne katselee vain ääneti aikansa, mutta lämpenevät kyllä lopulta. Jatka vain sinnikkäästi niiden kaikkien kahden moikkaamista
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:26"]Asun Satakunnassa.
Onko ihmiset joka paikassa nykysin noin ynseitä, ettei uusia ihmisiä oteta mukaan vaan tuijotetaan ainoastaan omaan napaan?
Varsinais-suomessa asuessa oli sama juttu.
Porin suuntaan ei mikään mahdoton matka olisi matkustaa, mutta mitä sitten jos sieltä ei tunne ketää ?
Alkaa tuntumaan koko touhu ihan liian raskaalta.
Ap
[/quote]
Voi harmi kun asut niin kaukana. Oon ajatellut jopa netin kautta hankkivani kavereita, muuten tuntuu niin vaikealta. Jotenkin sitä ajattelee, että aikuisilla on jo ne omat piirit ja niihin vähän vaikea työntyä. Tosin olen huono edes tekemään mitään aloitteita kaverisuhteiden luomiseksi.
Aiemmin ei ole niin haitannut, mutta nyt kun on lapsi tulossa niin olisi kiva jakaa ajatuksia jonkun kanssa. Ja tietty lapsellekin olisi kiva jos olisi saman ikäistä seuraa. Kavereita minulta löytyy, mutta ei ketään samassa tilanteessa olevaa. Lisäksi asuvat niin kaukana.
Ehkä jos etsisit netin kautta muita samassa tilanteessa olevia ja joskus tapaisitte?
-tuleva äiti uudeltamaalta
Sulla on mies. Älä valita, kun et kumminkaan yksin oo. Monilla ei oo edes miestä. Mä oon kyllästynyt lukemaan näitä yksinäisyys-valituksia, jos kumminkin on puoliso.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:44"]Sulla on mies. Älä valita, kun et kumminkaan yksin oo. Monilla ei oo edes miestä. Mä oon kyllästynyt lukemaan näitä yksinäisyys-valituksia, jos kumminkin on puoliso.
[/quote]
Kyllä mä koen itseni hetkittäin yksinäiseksi vaikka kumppani löytyykin. Ja kavereitakin, mutta asuvat kauempana. Mielestäni tunne yksinäisyydestä riittää. Tietenkin on paljon inhottavampi tilanne jos viereltä puuttuu myös puoliso, sitä en kiellä. Usein puoliso vaan ei korvaa kavereita.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:44"]
Sulla on mies. Älä valita, kun et kumminkaan yksin oo. Monilla ei oo edes miestä. Mä oon kyllästynyt lukemaan näitä yksinäisyys-valituksia, jos kumminkin on puoliso.
[/quote]
En ole ap, mutta tänne saa ihminen kirjoittaa ihan rauhassa omasta näkökulmastaan ja siitä miten kokee asioitaan. Älä sinä tule siihen puuttumaan tuohon tyyliin.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:44"]Sulla on mies. Älä valita, kun et kumminkaan yksin oo. Monilla ei oo edes miestä. Mä oon kyllästynyt lukemaan näitä yksinäisyys-valituksia, jos kumminkin on puoliso.
[/quote]
Vietä toki 8 tuntia päivästä kotona ilman ketään neljän seinän sisällä työttömänä niin kyllä siinä alkaa yksinäisyys painaa. Kun ei ole lähellä ketään ystävää tai edes hyvänpäivän tuttua kenelle puhuisit. Ainoat sosiaalisetkontaktit ovat se puoliso kun tulee illalla kotiin töistä, oma äiti ja kaupankassa/neuvola th. T: Toinen yksinäinen odottava äiti Turusta, mulla kyllä alkoi mammaloma viime viikolla, mutta sitä ennen oli työttömyys.
Vaikka mies löytyykin, niin en voi kieltää häntä menemästä hänelle rakkaaseen harrastukseen. Itse olisin samassa harrastuksessa jos vain voisin, mutta se ei ole tulevalle lapselle turvallista. Itse olen tietoisesti valinnut että jos mieheni kanssa olen niin harrastus seuraa meitä koko ajan.
Voitteko te muut kieltää miehiltänne harrastukset jos tietäisitte että hän ei olisi onnellinen?
Ap