Mistä löydätte motivaation työntekoon?

Jostain syystä väsyn jokaiseen työhön, jota yritän. Muutaman kuukauden sitä jaksaa, mutta sitten ei vain enää pysty.



Onko minulla jokin krooninen masennus vai mistä ihmeestä tuo oikein ilmestyy, ettei tunnelin päässä ole valoa?



Huh, ei onnistu edes kirjoittaminen nyt. Tosin tällä hetkellä syynä lienee puhtaasti pms, mutta tuo työhön väsyminen ei riipu kuukautiskierron vaiheesta.

Tilipussi motivoi niin paljon, että en ilman töitäkään viitsi olla.

Eli itsensä ja perheensä elättäminen, edes jonkunlaisen elintason hankkiminen mukavuuksineen.

vaikka ei aina tykkäisikään. Joskus tehtävä sitä mistä ei pidä, voidakseen tehdä asioita joista pitää. Työtä kun tekee, voi tehdä kivoja hankintoja, lomailla ym ym.



Se kypsyyttä. Oletko kovin nuori?



Mun mottO: Ei ihminen elämään väsy, vaan siihen ettei elä.

Työttömänä olo se vasta "raskasta" onkin.



Päivässä rytmi, syy miksi nousta

Varsinkin sunnuntaisin kelaan kaikki mahdollisuudet läpi ja olen jo ihan valmis johonkin "downshiftaukseen" (=uusi termi nyt niin muodikkaalle relaamiselle, jossa lähdetään Balille surffaamaan ja tekemään hanttihommia tai muuten vaan hypätään oravanpyörästä tekemään jotain mahdollisimman vähän stressaavaa hommaa). Myös uudelleen kouluttautuminen johonkin vähemmän kuormittavaan hommaan on joka sunnuntai suunnitelmissa.



Olen kuitenkin sen verran kunnianhimoinen, että en kestä olla työttömänä - eläisimme hyvin miehenkin palkalla, mutta oma etiikkani ei anna periksi vaan olla kotona. Lisäksi en ole vielä keksinyt sitä alaa, jolla tuo unelmani stressittömästä elämästä toteutuisi :)



Sitten kun töissä menee hyvin, on ajatusmaailmakin taas ihan erilainen.



Minulle suurin motivaation tappaja on perhe - haluaisin vaan olla lasten kanssa kotona. Suurin motivaatiotekijä taas on kiva työporukka ja se tilipussi, lisäksi hienot onnistumisen hetket työssä.

kuulun kai sitten niihin onnellisiin.

Kyllähän se palkka tietty on se pääsyy minunkin työskentelyyni. Tahdon osallistua perheeni elättämiseen...

Siinä on tosin sellainen ongelma, että sitä tulee vain tehtyjen tuntien mukaan. Tunteja puolestaan on vaikea saada kasaan, kun en oikein tiedä, mitä voisin tehdä työnantajani hyväksi.



Muutamia juttuja on kyllä, mutta ne vaativat kovaa aivokapasiteettia, ja sellaista ei ole ihan perushetkinä. Ne jutut hoituvat viidessä minuutissa, kun aivojen kemia sattuu kohdalleen. Sen sijaan tuntien puurtamisestakaan ei ole kertakaikkiaan mitään hyötyä, jos kemia on pielessä, koska keskittyminen ei riitä ajatuksen loppuun asti.



Periaatteessa työ on sellaista, josta pidän, ei vain joka hetki ole ylhäältä annettuja hommia. Ja hommien itse keksiminen on raskasta eikä oikein innostakaan, koska pitäisi pystyä myös perustelemaan pomolle, miksi käytin aikaani sellaiseen.



En kyllä aina jaksa harrastuksiakaan. o.O Joinain hetkinä ei tosiaan ole siellä edessäpäin mitään.



-ap

Mulla on kylläkin kyse varmaan isommista asioista kuin sulla (persoonallisuushäiriö ja niin edelleen) enkä tässä oikein viitsisi enempää selitellä. Mutta todella rankkaa tällainen on.. Just sekin kun rahasta ei ole ollenkaan motivaattoriksi. Olis kyllä tosiaankin kiva ostaa kaikenlaista ja on raskasta olla näin köyhä. Mutta toisaalta työn aiheuttamat pelkotilat on niin inhottavia, ettei kukaan maksa sellaista palkkaa että sen kokisi motivaattoriksi.

Mielekäs tekeminen (hajoaisin kotona), töiden sosiaalinen aspekti työkavereiden ja asiakkaiden muodossa.

tajusin että mua ei vaan ole tarkoitettu rivityöntekijäksi. Töihin meno tuntui ihan kamalalta ja työ yksitoikkoiselta ajan tappamiselta. Keksin sitten liikeidean ja aloin yrittäjäksi. Nyt on aivan eri meininki elämässä. Ei ole kahta samanlaista päivää ja kaiken rahan teen itselleni. Joskus olen sanoinkuvaamattoman väsynyt ja työajat venyvät ja paukkuvat, mutta ainakin olen tyytyväinen siihen mitä teen.

Siinä on tosin sellainen ongelma, että sitä tulee vain tehtyjen tuntien mukaan. Tunteja puolestaan on vaikea saada kasaan, kun en oikein tiedä, mitä voisin tehdä työnantajani hyväksi.

Mä itse saan motivaatiota siitä että tunnen olevani hyvä jossain ja tarpeellinen. Onnistumisen elämyksistä, siitä että näkee ns. kätensä jäljen (tai tässä tapauksessa päänsä, koska kyse ei ole käsityistä).

Eikö työnantajakaan tiedä mitä voisit tehdä sen hyväksi?

Mä itse saan motivaatiota siitä että tunnen olevani hyvä jossain ja tarpeellinen. Onnistumisen elämyksistä, siitä että näkee ns. kätensä jäljen (tai tässä tapauksessa päänsä, koska kyse ei ole käsityistä).

Nyt tuntuu suurimpana ongelmana olevan, että minun pitäisi pystyä lukemalla hankkimaan paljon tietoa, ja lukeminen on minulle jostain syystä hyvin vaikeaa. Laskeminen sen sijaan sujuu, mutta sitä on hyvin pieni osa työstäni.

-ap