Muutto usaan!

Itse opiskelisin ensin kandin tutkinnon Suomessa ja sitten hakisin opiskeluviisumia usa:an. Tulee melko kalliiksi opiskelu taalla ja helpommin saa viisumin jos on jo tutkinto alla. Green cardia on vaikea saada heti alkuun ja koskaan ei tieda minkalaisen miehen loytaa niin en suunnittelisi sen varaan. Lainaa varmasti joutuu opiskeluihin ottamaan.
Maisterin tutkinnosta lainoja maksettavana yli $100k...mutta palkka tosin nyt sen mukainen. Ei se mahdotonta ole, mutta vaatii paljon tyota.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:48"]

Mene vaikka vapaaehtoistyohon sinne tai kielikurssille, tutustu ihmisiin, iske paikallinen mies, menkaa naimisiin. Nain mina tein!! Helppoa jos oot natti :)

[/quote]

Tätä suomalaiset tuntuvat hokevan usein mutta todellisuudessa naimisiin meno ei ole todellakaan mikään ihan iisi homma. 15 vuotta sitten meno oli varmasti erilainen. Nykyään jos tulet maahan, tarvitset joko viisumin (minkä saamiseen tarvitset työ- tai opiskelupaikan, tosin viisumin saaminen ei ole siltikään varmaa) tai ESTA:n. ESTA kestää muistaakseni 90 päivää ja jos niin lyhyessä ajassa haet naimalupaa, se evätään. Jos virastolla on yhtään epäilystä suhteen aitoudesta, molemmat hakijat haastatellaan erikseen (samaan aikaan eri huoneissa), kysymyksiä on muistaakseni noin sata. Tyyliin: Minkä värinen on puolisosi hammasharja? Kuunteleeko hän radiota? Mitä kanavia? Minkä kokoinen yhteinen sänkynne on? Missä ylimääräiset pyyhkeet säilytetään? Mitä puolisosi söi eilen aamiaiseksi? Kauanko hän käyttää aikaa suihkussa? Shampoon merkki? Jos jäät kiinni siitä että menet naimisiin green cardin takia (vaikka miestä rakastaisitkin, olisihan green card silti todennäköisesti naimisiin menon syy), edessä on neljännesmiljoonan dollarin sakot, max viiden vuoden linnatuomio (Suomen tuomiot ovat paikallisiin verrattuna täysi vitsi), karkoitus maasta ja porttikielto.

Eli siis suosittelen tulemaan tänne "omin avuin". Itse olen asunut täällä nyt viitisen vuotta ja suosittelen ehdottomasti, että vietät täällä vähintään kaksi viikkoa siellä mihin haluaisit muuttaa ennen kuin päätät mitään. Arki on arkea täälläkin ja monet asiat paljon hankalampia kuin Suomessa. Toisaalta USA on monella tapaa hyvä maa... Kunhan ei saavu odottaen jotain leffojen täydellisyyttä.

Jos haluat opiskella täällä, se maksaa kymmeniä tuhansia vuodessa. Jos opiskelet Suomessa, tutkintoa ei välttämättä hyväksytä täällä työpaikoissa. Jos haluat kasvattaa lapsesi täällä, julkiset koulut ovat ilmaisia mutta tasoltaan huonompia (eivät lähelläkään Suomen tasoa). Yliopistot ovat kaikki maksullisia, osa halvempia. Kaliforniassa asuminen on totta kai mahdollista mutta isot kaupungit (Los Angeles, San Fransisco, San Diego) ovat järkyttävän kalliita. Auto on pakko olla. En todellakaan halua olla mikään ilonpilaaja, kunhan kerron.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:31"]

Community collegessa medisiinan opiskelu on "ilmaista".  Lähisukulainen asui Usassa 8 v ja tuli takaisin.  Ei kertakaikkiaan sopeutunut sikäläiseen hmm... kultuuriin. Nyt sanoo, että ehkä myöhemmin hakeutuu töihin - Kanadaan. 

[/quote] Ei "medisiinaa" opiskella kaksivuotisessa Community Collegessa. Hammashygienisti on korkein "laaketieteellinen" tutkinto jonka siella voi suorittaa eika sekaan ole ilmainen.

Usassa on myös erittäin hyviä julkisia kouluja (paljon parempia kuin Suomessa) mutta jos niihin haluaa lapsensa niin pitää asua oikealla districtillä ja silloin asuminen on huippukallista, samassa kaupungissa mutta koulujen kannalta "väärällä districtillä" asuminen saattaa olla jopa neljä kertaa halvempaa. Tämä nyt ei kuitenkaan liity mitenkään ap:n muuttosuunnitelmiin.

Opiskelemaan kannattaa tulla tänne ja mahdollisuuksia on muitakin kuin kymmenien tuhansien lukukausimaksut mutta tosiaan sellaiset mahdollisuudet selviävät vain paikan päällä. Ainakin Lionsit ja Rotaryt muistaakseni avustavat vuosittain muutamaa vähävaraisen perheen suomalaista nuorta pääsemään vaihto-oppilaaksi. Kannattaa selvittää oisko sulla ap mahkuja sellaiseen! 

Green cardista.. 

Meidän perhe muutti tänne USAan vajaa 5 vuotta sitten miehen saatua täältä työpaikan. Aluksi oltiin täällä hänen työviisumillaan (siis vain hänellä oli oikeus tehdä töitä, meidän muiden piti vaan loisia :)), mutta green card hakemus pistetiin heti vireille kun huomattiin, että tänne olisi kiva jäädä.

Vaikka green card -hakemuksen takana oli lakitoimisto (jolle maksettiin huimia palkkioita - ei onneksi meidän pussista..), siinä vierähti kuitenkin pari vuotta ennen kuin ne himoitut kortit meille vihdoin tulivat. Ja vaati muuten melkoisen paperisodan, virastorumban ja hammasten kiristelyn meiltäkin, vaikka suurimman työn tekivät ammattilaiset. Ja meidän tapauksessa oli kuulemma vielä maksettu erikseen nopeutetusta käsitelystä!

Joten ap, tällä kokemuksella sanoisin, että nopein tie hankkia green card (vakituisesti USAssa asuvan status) ja myöhemmin kansalaisuus olisi mennä naimisiin jenkin kanssa :) Silloin asiat kuulemma tapahtuvat hieman vauhdikkaammin: paljon taustatyötä ja monenlaista kykyjen ja ammattitaidon todistelua jää pois - melkeinpä riittää, että osoitat vain olevasi rikkeetön, kunnon kansalainen jolla ei ole vaarallisia, tarttuvia tauteja :D 

Tai sitten tutkit tuon tien joka tuossa aiemmin mainittiin, että menisit hammaslääkäriksi armeijan leipiin..

Hyvä suunnitelma sekin, että tulet ensin käymään täällä ja tutustut kulttuuriin ja eri osiin tätä valtavaa maata ennen kuin teet sen pitävämpiä suunnitelmia loppuelämästäsi. Suomessa on moni asia kuitenkin paljon paremmin.. mutta silti en itse sinne muuttaisi takaisin :)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:42"]Hommaat nyt ensiksi itsesi sinne hammaslääkikseen. Opiskeluaikana vaihtoon Amerikkaan, niin opit vähän maan tapoja ja saat ehkä jopa jalkaa oven väliin ja suhteita luotua. Valmistumisen jälkeen aktiivisesti etsimään kontakteja ja markkinoimaan omaa osaamistasi. Auttaa jos olet erittäin hyvä jossakin alasi tehtävässä. Koulutettuna ja jonkin verran rahaa säästössä, niin green card lotteryakään ei kannata unohtaa. Siihen asti opiskele, opiskele ja opiskele. Ala jo nyt panostaa englanninkielen opiskeluun tosissaan, yliopistossa lue sitä niin paljon niin lääkisopintojesi oheen pystyt. Valitse yliopisto niin, että molemmat oppiaineet löytyvät. Ala harjoittamaan myös sosiaalisia taitojasi jo nyt. Ja unelmoi. Mutta tee sen lisäksi helvetisti töitä. [/quote] Noniin! En yhtään ihmettele jos sulla menee hyvin elämässä, oot ansainnu sen. Toi oli rohkaksevinta mitä oon lukenu tän suunnitteluvaiheen aikana. Kiitos tosi paljon, sain tosta ihan hurjasti opiskelumotivaatiota, vaikka en mä nytkään mitenkään keskivertoa huonompi oo koulussa, joissain aineissa ehkä parempikin. Tästä tää lähtee, uskon et tuun pääsee sinne vielä, ton sun viestin jälkeen ainakin. Kiitos vielä! :)

[/quote]En halua ottaa osaa keskusteluun muutoin kuin rohkaisemaan sinua. Olen 35v. Nainen joka vielakin muistaa omat 15v unelmat. Olin aina vakuuttunut etta tavalla taikka toisella muutan usaan. Ihmiset kehoittivat arvioimaan asian uusiksi....liian vaikeaa. 

Nyt olen asunut taalla 15 vuotta. Unelma oli laakikseen, luin ensihoitajaksi. Joskus viela katiloksi kun lapset ovat vanhempia....

Ala anna kenenkaan murskata unelmaasi. Jollakin tavalla se onnistuu aikanaan. Hae oledkelulupaa opiskelija viisumilla. Kaikki kylla onnistuu!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:18"] Mut voinko mä sen vaihto-oppilas vuoden jälkeen vaan jäädä sinne opiskelemaan?

[/quote]

Tuskin. Aika moni menee vaihtoon ekan tai tokan lukiovuoden jälkeen, joten takaisin sieltä tullaan suorittamaan suomalainen koulu loppuun. Ja tosiaan tuon yliopistovuoden unohdin mainita, mutta muut jo sen onneksi mainitsivat. Minä en myöskään ole kuullut, että sen osavaltion saisi itse valita noissa lukiovaihdoissa. Ei ainakaan omana aikanani saanut (yli 20 vuotta sitten). 

Harkiste liittymistä Suomi-Amerikka yhdistykseen. Sieltä saat tietoja ja vinkkejä stipendeistä ja muista vaihtoehdoista. Itsekin siihen kuuluin aikoinaan. Minusta heidän lehtensä on aika hyvä. Olisikohan sitä missään kirjastossa lainattavana? 

2
[/quote]

Okei, kiitos neuvoista :)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:53"]Lääkiksen pääsykokeet tuntuvat vielä etäisiltä, mutta pohdit kuitenkin omien mahdollisten lastesi tulevaisuutta Usassa.. :)
[/quote]

Ai väitätkö tosissasi, että mun pitäisi alkaa miettimään jotain lääkiksen pääsykokeita, joista en tiedä mitään vielä. Kyllä uskon, että saan noista sitten tietoa kun asia on olennainen. Ja ihan muuten vaan ajattelin kysellä tietoja, jotka sattuvat mietityttämään. Tuo lääkis ja usaan muutto ovat asia erikseen, ja kyselen lääkikseen liittyviä asioita kyllä sitten, kun olen sinne pyrkimässä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:59"]Olet jo päässyt pitkälle kun olet noin tarkkaan asioita miettinyt. Älä ikinä luovuta kaikki on mahdollista ja toiseen maahan muutto on helpomopaa nuorena kuin moni ajattelee :) Eri asia jos on Suomessa jo asuntolainat ja lapset... itse lähdin toiseen Euroopan maahan 24 vuotiaana miehen kanssa kylläkin matkalaukku kainalossa :) Takaisin tulin niinikään matkalaukku kainalossa 10 vuotta myöhemmin.Itse se elämä tehdään sellaiseksi mitä halutaan, hienoa että olet oivaltanut sen jo noin nuorena! Pääset vielä pitkälle.

Terveisin täti-ihminen joka ihailee ap:n kaltaisten nuorten asennetta elämään
[/quote]

Kiitos paljon! Tämäkin rohkaisi mua, ja sai mut entistäkin varmemmaksi siitä, että mun unelma toteutuu vielä joskus :)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:00"]Asun USA:ssa ja minun hammaslääkärini on Iranilainen nainen. Hän on kertonut minulle, että periaatteessa joutui suorittamaan koko tutkinnon USA:ssa uudestaan. Mitään ei saanut anteeksi. se tietysti sitten englanniksi, eli hyvä kielitaito vaaditaan!!
[/quote]

Okei, hyvä saada tietää, kiitos :)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:32"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:25"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:05"]Vai että olet menossa lääketieteelliseen :-). ei sillä, että haluaisin murskata unelmasi, mutta ehdotan, että otat hieman nöyremmän asenteen noihin pääsykokeisiin. ne kun ei ole ihan läpihuutojuttuja. hammaslääkärille kuitenkin löytyy varmasti töitä aina kaikkialla. en tosin tiedä auttaako tuo koulutus työluvan saantiin usa:an. sulla kun ei ole amerikkalaista tutkintoa alalta, joten sä et voi ainakaan suorilla tehdä noita hommia siellä. joudut varmasti suorittamaan siellä ainakin jotain opintoja vielä alalta vaikka täällä olisitkin valmis. amerikoista sen verran, että joka osavaltio on ihan itsenäinen valtio ja asiat hoidetaan niissä hyvinkin erilailla. joten noihin sun kymysyksiin vastaaminen ei onnistu. ei se onnistuisi vaikka tietäisi mihin osavaltioon sä eiot mennä, koska aikasintaan sä pääset tuonne 10 vuoden päästä. asiat saattaa muuttua tuolla välin paljonkin. usa:an pääsystä. helpoiten tonne pääsee varmaan menemällä naimisiin kansalaisen kanssa, voittamalla green cardin arvonnasta tai liittymällä noiden armeijaan. toi viimenen saattaa olla ulkomaalaiselle lääkärille ylivoimaisesti nopein, varmin ja halvin tapa hoitaa homma. sotaväellä on aina tarvetta lääkäreille ja tota kautta saa kansalaisuuden (kuulemma) kahdessa vuodessa. lisäksi ne tietysti maksaa palkkaa ja muut etuudet.  [/quote] No en mä nyt sinne lääkikseen ajatellu vaan istumaan mennä, töitä siellä tehdään tietenkin! Ja olen tietoinen jatko-opintojen tarpeesta, mutta ne sitten ajallaan, kun olen saanut kerättyä rahaa enemmän ja suorittanut edes ne Suomen opinnot. Puoliso ois yks mahdollisuus, mut en haluu ottaa ihan ketä vaan ja olla sen kanssa muutama vuosi, erota ja kaikki tämä vain sen takia, että saisin asua usassa. Mut jos löytyy joku, kenen kanssa haluun oikeesti olla, niin kyllä mä sitten sen kautta sen green cardin hankin. Ja armeijasta en oo koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta saattaahan mun mielipide vielä muuttua siitä tässä vuosien varrella. Kiitos sullekkin! :) [/quote] mä tarkotin lääkiksen pääsykokeita. sähän tiedät, että sun pitää ensin läpästä sellaset? tuo on aika haluttu koulu eikä sinne pääsy ole järin helppoa. sen jälkeen aletaan vasta tekeen töitä tutkinnon eteen.   [/quote] Aa niin niitä. Tuntuu vielä niin etäiseltä etten ole niin tarkkaan vielä vaivautunut miettimään niitä. Mutta tottakai teen parhaani ja opiskelen niin hyvin kaiken kuin vain pystyn, eikai siihen muu auta.

[/quote]

LOL. usa:an muutto vähintään 10 vuoden päässä, ensimmäiset pääsykokeet noin 3 vuoden ja toi on olevinaan kaukanen asia. pääsykokeet on ylivoimasesti vittumaisin osa koko koulutusta alalla kun alalla. kämmäät sen ja saat uusia sen vasta vuoden päästä. välivuosi ei sitten paranna sun opiskelumoraaliasi/kykyjäsi vaan ihan päin vastoin. lääkiksessä on vielä se onglema, että lääkäreiden vekaroilla on iso etu muihin nähden pääsykokeisiin. niiden vanhemmat kun voi opettaa niitä.
[/quote]

No, sitten mun on vaan oltava parempi kuin ne muut. Emmä nyt luovuttamassa ole, vaikka kuinka yrittäisit kertoa noita haittapuolia mulle :)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:31"]Community collegessa medisiinan opiskelu on "ilmaista".  Lähisukulainen asui Usassa 8 v ja tuli takaisin.  Ei kertakaikkiaan sopeutunut sikäläiseen hmm... kultuuriin. Nyt sanoo, että ehkä myöhemmin hakeutuu töihin - Kanadaan. 
[/quote]community college ei ole ilmainen...mutta toki helpompi vaihtoehto....

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 00:39"]

http://dentistry.ucsf.edu/admissions/international-dentist-program

[/quote]

Tuition for 2014-15 is $19,625 per quarter. eli $40 000 viodessa pelkkään lukukausimaksuun, siihen sitten kirjat, vakuutus, asunto ja muu eläminen.

[/quote]

Sorry, siis $80 000, tuo olikin quarter!!
[/quote]bologna!

En valitettavasti osaa antaa konkreettisia neuvoja, mutta uskallan väittää, että parasta olisi opiskella Yhdysvalloissa, jos vain suinkin mahdollista. Ulkomaisten tutkintojen hyväksilukeminen on aina oma prosessinsa. Opiskele ja luo suhteita siinä maassa, jossa haluat työurasi tehdä.

Tässä vaiheessa ei varmaan kannata pohtia, mitä mahdolliset lapset ja heidän koulutuksensa tulevat maksamaan. Kristallipallon tarvitsisit sen tietämiseen, millaiseksi maailma on 10-20 vuoden päästä muuttunut. Tällä hetkellä ylioppilaaksi pääseminen ei käsittääkseni maksa mitään (paitsi verot), ellet sitten laita lastasi johonkin yksityiseen kouluun.

Niin, _jos vain suinkin mahdollista_, koska en tiiä mistä tulisin saamaan rahaa, just 18 vuotta täyttäneenä ja kouluttamattomana, että pääsisin sinne opiskelemaan. En kuitenkaan haluais mitään toista alaa ensin opiskella, keräillä sitten sen avulla varoja muutama vuosi ja vasta sitten lähteä opiskelemaan sinne usaan. Liian monimutkasta mulle, jos kuitenkin joku menee jossain vaiheessa pieleen, enkä saakkaan opiskelupaikkaa sieltä tms.
Hyviä neuvoja kuitenkin, voit olla ihan oikeessa, et toi ois paras vaihtoehto :) Ja voihan toi olla mahdollista, jos onnistuisin saamaan jostain hyvän rahanlähteen tai voittamaan lotossa :D

Ja niimpä, oot aivan oikeessa noiden koulutusasioiden suhteen. Mietin niitä varmaan sitten myöhemmin, kun se on olennaisempaa :) Mutta tuo ylioppilasjuttu oli hyvä saada tietää, vaikka sekin saattaa muuttua vuosien varrella.

Usassa jos meinaa lääketiedettä opiskella niin rahoissa saa olla... Kaikki maksaa siellä, valtio päinvastainen kuin Suomi

Hah, tosi nolo ja lapsellinen vuodatus. Ihan tikahdun myötähäpeästä. Keskity nyt vaan kouluihin täällä, haaveilla aina saa mutta vähän nyt realismia kehiin

Mene vaikka vapaaehtoistyohon sinne tai kielikurssille, tutustu ihmisiin, iske paikallinen mies, menkaa naimisiin. Nain mina tein!! Helppoa jos oot natti :)

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:48"]

Mene vaikka vapaaehtoistyohon sinne tai kielikurssille, tutustu ihmisiin, iske paikallinen mies, menkaa naimisiin. Nain mina tein!! Helppoa jos oot natti :)

[/quote]

Niin ja siis en opiskele taalla joten siita en osaa sanoa mitaan, sori luin aloituksen huonosti. Tsemppia sulle kuitenkin!