Oletko rakastunut joskus "hullun lailla"? Miltä se tuntui?
Itse rakastuin kerran niin että kaikki iskelmäsanoitukset tuntuivat kovalta faktalta. Järjen veit, ja minusta orjan teit....rakkaus on hyökyaalto.... Kaikki sellainen olikin yhtäkkiä selkein tapa ilmaista kokemiani tunteita. Ajattelin miestä koko ajan ja minua melkein sattui jos en voinut koskea häntä. En pystynyt nukkumaan enkä syömään kunnolla. Se oli oikeastaan pelottavaa, vaikka niin ihanaa. En ole sen jälkeen enää ihmetellyt sitä, että joku myy omiasuutensa jonkun kulttijohtajan käskystä, jättää perheensä tai joutuu netin rakkaushuijarin uhriksi. Tajusin miten vahva se voima voi olla, tuntui että mikään ei ole sitä tärkeämpi. Oli todella vaikeaa pitää järkeä mukana. Olisin varmaan seurannut sitä tyyppiä maailman ääriin. Tuntui kuin olisi ollut koko ajan jossain huumeessa. Seksiä harrastattiin kuin jotkut hullut kiimaiset eläimet. Se oli outoa aikaa kypsälle, aikuiselle ihmiselle.
Kommentit (2)
Saman kokenut kuin ap, samalta tuntui, mutta lisäksi paskatti.
Mies osoittautui sitten huonoksi valinnaksi, ja siinä tuli elämänkokemusta kartutettua. Sen sanon, että toi tunne ei ole missään yhteydessä siihen millainen suhde ko. tyypin kanssa muodostuu.
Mutta totta on, että siinä tilassa voi tehdä mitä tahansa tyhmyyksiä, mikä on melko pelottavaa näin selvin päin ajateltuna.
En ole rakastunut koskaan millään lailla. Olen minä miehiä tapaillut mutta koskaan en ole ollut rakastunut. En usko että ihastunutkaan, ihan vaan mielenkiinnosta, kun joku on ollut hyvän tuntuinen tyyppi ja on ollut kivaa hetken aikaa.
En ole tippaakaan kiinnostunut mistään sitoutumisesta yms. En suoraa ja rehellisesti sanottuna oikein ymmärrä koko asiaa. Minun tunnekategoriaani ei kuulu sellaiset asiat ollenkaan, paitsi että valtavan eläinrakas olen.