Mikä on ollut surullisinta mitä sinulle on tapahtunut?

Mieheni kuolema.

Rattijuoppo ajoi koirani päälle omalla pihallamme

Parhaan ystäväni yhtäkkinen ja yllättävä kuolema. Oltiin vauvoista saakka oltu ystäviä ja ystävä kuoli 38-vuotiaana. Tästä on jo aikaa, mutta viimeksi itkin ikävääni eilen. Tänä vuonna olisi ollut monta perhe- ja ystäväjuhlaa, joissa olisin halunnut nähdä ystäväni, olisin halunnut jakaa nuo tulevat hetket ystäväni kanssa.

On välillä ihan epätodellinen olo, etten voi enää soittaa hänelle koskaan, en voi kertoa, mitä hyvää tai huonoa kuuluu, ei koskaan enää voida tehdä mitään yhdessä. Mikään ei voi koskaan korvata noin pitkää ystävyyssuhdetta.

Lapsen päihdeongelma.

Olin häiriintynyt psykopaatti joka tappoi ihmisiä turhaan. Hain sillä seksuaalista tyydytystä ja voittamattomuuden tunnetta. Osa syynä voidaan pitää pitkään jatkunutta amfetamiinin käyttöä. Sitä sai siihen aikaan apteekista ilman reseptiä. Tulen surulliseksi kun ajattelen etteivät he koskaan päässyt kokemaan tätä elämää sellaisena kuin minä sain sen kokea. Kauhistuttaa vieläkin kuinka kamalaa se tappaminen oli. Yksi tyttö melkein pääsi minulta karkuun mutta sain hänet juosten kiinni, kevät talvella -82. Hän liukastui ja oli nousemassa ylös. Vesurini sukelsi hänen niskaansa ja kuulin kuinka takahampaita lensi hänen suustaa jäälle. Koko pää meni suun korkeudelta poikki. Katselin hänen nieluaan ja kieltään joka kiermurteli nielussa. Ihmisen pää on omituisen näköinen sisältä. Upotin hänet virtaavaan koskeen jään alle. Uskon että hän kuoli onnellisena (kihlasormus).

Kaksoissikoni kuolema 4 vuotta sitten. Tuntuu kuin osa minusta kuoli samalla, enkä saa sitä osaa enää koskaan takaisin. Koen olevani vajavainen ihminen. Onneksi matkallani olen saanut rinnalleni miehen, sekä ystäviä jotka ovat olleet korvaamaton tuki.

Vanhempieni järkyttävä avioero, toistuvat hylätyksi tulemiset ja petetyksi tuleminen. Asioita, joista on vaikea toipua ja kokea itsensä hyväksytyksi.

Perhe hylkäsi kun tulin ulos kaapista

Oma epärehellisyyteni.

Esikoistyttären kuolema pian syntymän jälkeen.

Minulla todettiin ms-tauti muutama vuosi sitten ja nyt tuntuu että olen lähinnä ihmisjätettä joka ei kelpaa enää mihinkään

Vaikea valita, mikä surullisinta. Väärä ammatti vahvoilla ykköseksi. Toiseksi väärät kumppanivalinnat.

Se, etteivät vanhempani koskaan ole sanoneet rakastavansa minua.  Menee surullisuudessaan ohi poikaystävän itsemurhasta parikymppisenä; se taas on tähän asti ollut elämäni järkyttävin kokemus.

Kolme menetettyä vauvaa (eri raskauksissa ) rv 14-21

Moderaattori antoi bannit

Kohtukuolema, rv 32

Seksuaalinen hyväksikäyttö. Koen menettäneeni lapsuuden.

Voi ei, onpa kamalia asioita teille sattunut :(
Itselläni surullisinta on varmaan se että olen koko elämäni ollut lapsuuden perheessäni ja muuallakin se väliinputoaja :/ Olin kiltti enkä halunnut olla vaivasi niinpä vanhempani rupesivat käyttämään kiltteyttäni hyväkseen ja olin koko lapsuuden ja nuoruuden orjan. Kokkasin, siivosin, pesin pyykit ja hoidin nuoremmat sisarukset. Omat menot yleensä jouduin perumaan koska kotona oli niin paljon tekemistä mitä minun piti tehdä. Tästä syystä kaikki ystäväni jättivät minut, eikä minulla ole tähän päivään mennessä ollut kunnon ystäviä.
AP

2 keskenmenoa, läheisten kuolema ja lapsen kehityshäiriö.

Aviomieheni syöpä. Sairastaa juuri nyt ja on heikossa kunnossa, ei jaksa kauaa :(