Tapasin 28-vuotiaan komean ja mukavan miehen mutta... asuu vieläkin vanhempiensa luona.

Jos on iso talo/asunto, missä mahdollisuus omaan elämään, niin mikä ettei? Kaikki vanhemmat eivät ole kyylääjiä eivätkä valmiiksi passaajia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on iso talo/asunto, missä mahdollisuus omaan elämään, niin mikä ettei? Kaikki vanhemmat eivät ole kyylääjiä eivätkä valmiiksi passaajia.

Siinähän se on, että osaa erottaa nämä kaksi tapausta toisistaan. Jos mamma keittelee nuorelleparille iltateet, kuten joku tuossa kertoi, tai herättelee heidät aamulla syömään valmistamaansa aamupalaa, niin naisen on hyvä lähteä saman tien.

Tästä on vuosia aikaa, mutta tapasin kivan miehen, josta sitten selvisi että hän asuu äitinsä ja tämän miesystävän luona. Tämä kiva mies oli asunut aiemmin naisystävänsä kanssa yhdessä, ja sitten pari vuotta ulkomailla, ja oli palannut ulkomailta ja muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa. Noh, seurusteltiin siinä aikamme, ja jossain välissä oli puhetta yhteen muuttamisestakin, mutta mies se vain asui tyytyväisenä huoneessaan äitinsä yläkerrassa ja ei sitten lopulta ollut kiinnostunut yhteen muuttamisesta minun kanssani eikä vaikuttanut kiinnostuneelta muuttamaan pois sieltä äitinsä yläkerrasta... joten ymmärsin vihdoin katkaista suhteen. Olin muistaakseni 28 kun tapasimme ja mies oli 30. Ehkä hän vieläkin asuu äitinsä luona pikku makuuhuoneessaan.

Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.

Etkö voi kysyä mieheltä, miksi hän asuu vanhemmillaan? Kai siihen jokin järkisyy on? Ehkä hän on aiemmin asunut yksin, ja tämä ratkaisu on väliaikainen?

Itse muutin kotoa pois jo 15-vuotiaana, koska lähdin eri paikkakunnalle lukioon. 31-vuotiaana oli hetkellisesti sellainen tilanne, että opintojen vuoksi en pystynyt käymään töissä, ja asumisaikani opiskelija-asuntolassa oli tullut täyteen. Opintoja oli vain vuosi jäljellä, joten pyysin äidiltäni, että voisin asua väliaikaisesti hänen luonaan. Niinpä muutin hänen luokseen väliaikaisesti. Jos se olisi tarkoittanut, että jonkun miehen mielestä en ole hyvä catch, niin anti mennä. En minäkään halua puolisoa, joka ei voi avata suutaan ja kysyä, miksi asut äitisi luona. Kaiken lisäksi minulla oli kyllä oma omistusasunto, mutta opintojen vuoksi minulla ei ollut silloin varaa asua siinä, joten hankin siihen vuokralaisen. Se oli järkevää rahankäyttöä. Sain kartutettua omaisuuttani silti.

Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Miten kenenkään äiti edes jaksaisi tuommoista? On se nyt kumma jos mies ei itse osaa siivota ja pestä kalsarinsa.

Äiti on varmaan tehnyt aina kaikki poikansa puolesta. Paapottu lapsesta pitäen niin ei ole koskaan oppinut tai viitsinyt.

Aika monikin äiti paapoo poikiaan, ehkä myös te ettekä edes tajua sitä?

Äidit aika usein projisoi sen oman touhukkuutensa tyttäriinsä joten odottavat heiltä samaa kuin itseltään. Naistenhan kun pitää olla naisia. Pojat taas ovat enemmän niitä hoivattavia oikeita lapsukaisia äidin silmissä. Isät taas näkevät tyttäret enemmän avuttomina ja odottavat pojiltaan samanlaista pärjäämistä kuin itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Miten kenenkään äiti edes jaksaisi tuommoista? On se nyt kumma jos mies ei itse osaa siivota ja pestä kalsarinsa.

Äiti on varmaan tehnyt aina kaikki poikansa puolesta. Paapottu lapsesta pitäen niin ei ole koskaan oppinut tai viitsinyt.

Aika monikin äiti paapoo poikiaan, ehkä myös te ettekä edes tajua sitä?

Äidit aika usein projisoi sen oman touhukkuutensa tyttäriinsä joten odottavat heiltä samaa kuin itseltään. Naistenhan kun pitää olla naisia. Pojat taas ovat enemmän niitä hoivattavia oikeita lapsukaisia äidin silmissä. Isät taas näkevät tyttäret enemmän avuttomina ja odottavat pojiltaan samanlaista pärjäämistä kuin itseltään.

No ei se kyllä aina noinkaan mene. Anoppi jäi leskeksi pari vuotta sitten ja mies käy siellä auttelemassa, kun on aihetta.. Olisi kummallista jos yksinäinen ihminen jätettäisiin oman onnensa nojaan, varsinkin surun keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Miten kenenkään äiti edes jaksaisi tuommoista? On se nyt kumma jos mies ei itse osaa siivota ja pestä kalsarinsa.

Äiti on varmaan tehnyt aina kaikki poikansa puolesta. Paapottu lapsesta pitäen niin ei ole koskaan oppinut tai viitsinyt.

Aika monikin äiti paapoo poikiaan, ehkä myös te ettekä edes tajua sitä?

Äidit aika usein projisoi sen oman touhukkuutensa tyttäriinsä joten odottavat heiltä samaa kuin itseltään. Naistenhan kun pitää olla naisia. Pojat taas ovat enemmän niitä hoivattavia oikeita lapsukaisia äidin silmissä. Isät taas näkevät tyttäret enemmän avuttomina ja odottavat pojiltaan samanlaista pärjäämistä kuin itseltään.

Näin se usein näyttää menevän. Äidit paapovat poikalapsiaan ja isät tyttäriään.

Aloittajalle.

Mitä kummallista tuossa nyt on? Tarkoittaa läheisiä välejä perheessä ja kertoo siitä, että on saanut elää turvallisen ja rakastavan lapsuuden, koska ei ole pakko irtautua perheestä heti, kun on kynnelle kyennyt. Parisuhdetta ajatellen hyvä lapsuus on meriitti, ei vika.