Tapasin 28-vuotiaan komean ja mukavan miehen mutta... asuu vieläkin vanhempiensa luona.

Itse muutin omilleni ehkä 24-vuotiaana. Kunnan kämppää sai jonottaa ja pääsin silloin vakitöihin. Kertaakaan ei ole vanhemmat maksaneet mitään asumisen kulujani sen jälkeen.

Monelle nuoremmalle varmasti maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se huono juttu tässä ylikalliissa maassa kun yrittää keksiä rahan säästöä kun palkat on niin pieniä että niillä ei tule toimeen?

Ei se vanhempien vika ole! He ovat oman osuutensa tehneet kun ovat kasvattaneet lapsensa. Ei enää aikuista lasta pitäisi joutua elättämään. Voittehan muuttaa jonkun kaverin kanssa kimppakämppään.

Ilmeisesti sinulle lapsi on vain 18 vuoden projekti joka hylätään omilleen sen jälkeen

En tuomitsisi heti, paitsi jos tilanne on oikeasti se että asuu vanhemmillaan koska ei jaksa itse huolehtia esim. kotitöistä. Monet kyllä ovat tottuneet tekemään osansa kotitöistä jo lapsena.

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin olosuhteista. Meillä vanhimmat lapset muuttivat kotoa aika pian ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen, mutta sitten oli tilaa yllinkyllin, niin nuorin asui vielä armeijan jälkeen pari vuotta. Hoiti omat vaatteensa ja pyykkinsä, teki ruokaa ja osallistui ruokakuluihin. Vuokraa emme perineet, mutta tuntuuhan se taloudessa, jos ei tarvitse antaa rahaa eikä osallistua nuoren menoihin.

Eli, jos hoitaa omat menonsa ja osansa kotitöistä ei mitään estettä seurustelulla. Jos on passattu mammanpoika olisin varovainen.

Kyllä itsenäisessä asumisessa oppii muutakin kuin kotitöitä; tekemään sähkösopimuksen, hankkimaan kotivakuutuksen, elämään sen mukaisesti että rahat riittävät vuokraan tuli vastaan mitä tilanteita hyvänsä jne,

Vierailija kirjoitti:

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Miten kenenkään äiti edes jaksaisi tuommoista? On se nyt kumma jos mies ei itse osaa siivota ja pestä kalsarinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös tyypin, joka oli muuttanut takaisin vanhemmilleen suunnilleen tuossa iässä, kun vanhemmat eivät enää jaksaneet huolehtia talosta ja tilasta. Ihan kunnioitettavaa, mutta ei toki ihan helpoin asetelma parisuhteelle. Joku saattaa myös muuttaa vanhemmilleen tilapäisesti jos tulee ero. Selvittäisin siis ensin taustat ennen kuin hylkäisin.

Meidän pojat ovat asuneet väliaikaisesti lyhyitä pätkiä kotona esim valmistumisen jälkeen kun ovat hakeneet työpaikkaa ja yksi pojista kun sai uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta pienellä viiveellä. Asui kotona ja samalla hankki itselleen uutta asuntoa ja järjesteli asioitaan. Ihmisillä on niin monenlaisia elämäntilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä tapailla, mutta tuosta on pitkä tie sellaiseen parisuhteeseen, jossa asutaan saman katon alla, koska kyllä ihmisen pitää ensin itsenäistyä ennen kuin on valmis avoliittoon.

Tapaulun aloittamisesta kannattaisi aina olla pitkä tie avoliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinansa hassua, mutta tapailin menestyvaa miesta, joka kylla asui itsenaisesti, mutta jonka aiti kavi siivomassa ja silittamassa kalsareita.

Kumpi on oikeasti pahempi? :D

Miten kenenkään äiti edes jaksaisi tuommoista? On se nyt kumma jos mies ei itse osaa siivota ja pestä kalsarinsa.

Äiti on varmaan tehnyt aina kaikki poikansa puolesta. Paapottu lapsesta pitäen niin ei ole koskaan oppinut tai viitsinyt.

Ei jatkoon.

Ei ole oppinut huolehtimaan itsestään, eikä ole millään muotoa itsellinen.

Oma exäni ehti asua vain vähän aikaa yksinään ennen yhteenmuuttoamme, ja oli aivan vastuuntunnoton ja kädetön. Äitinsä helmoista ns. minun helmoihini.

Jokaisen ihmisen tulisi asua yksin jokunen vuosi, jolloin itsenäistyy, läheisriippuvuus jää ja kasvaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Häytyskellot soisivat, mutta tutustuisin silti ehkä varovasti paremmin. 

Olen itse  maaseudulta kotoisin ja siellä on aika tavallista, että asutaan saman katon alla kunnes tehdään sukupolvenvaihdos. Maatila on valtava liikeyritys nykypäivänä ja työtä on monelle ihmiselle aamusta iltaan. Elämäntapa on erilainen ja kerrostalossa asuvaa kaupunkilaista tuo voi ihmetyttää kamalasti, että miksi aikuiset pojat hengaa kotinurkissa, vaikka olisi siinä ympäristössä ihan tavallista ja järkevääkin. 

Sitten tiedän yhden perheen, jossa kolmekymppinen poika asuu yhä kotonaan. Hänellä on kyllä omakotitalon yläkerrassa oma asunto eli elää aika itsenäisesti. Hänen isänsä on sairas, pyörätuolissa, ja poika auttaa paljon vanhempiaan. Ehkä ei siksi ole lähtenyt.  

Ei muissakaan "valtaisissa yrityksissä" asuta yhdessä pomojen tai työkavereiden kanssa. Kyllähän isolle tilalle mahtuu tönöä pukkaamaan, että pystyy omaa huushollia pitämään.

Ihan selittelyä kaikki muu. Nämä maaseudun peräkamarin pojat eivät ole vain legendaa, vaan ihan oikea ilmiö. Surullinen sellainen.

Jos säästää omaan kämppäänsä ja käy töissä, niin toi on vain fiksua. Paljon järkevämpää toi on kuin kuin muutta ylikalliseen 1000 euron vuokraluukkuun. Pari vuotta, kun toimii noin on asunnon käsiraha jo säästetty ja voi ostaa sen asunnon, maksamatta tuhansia euroja vuokraa ensin.

Jos se on perus matkaaja joka käy ulkomailla tuhlaan rahat ja sitte kotiin mamman lihapadan ääreen.

Miksi tämä on suomalaismiehen kohdalla suuri ihmetystä aiheuttava asia, mutta arvatenkaan komean italialaismiehen kohdalla ei haittaisi lainkaan.

Varmaan vähän riippuu syistä. Esimerkiksi jos on palannut takaisin ulkomailta Suomeen ja hakee vielä itselleen asuntoa, niin pitäisin ihan järkevänä hetkellisesti asua vanhempien luona. Tai jos takana on vaikkapa vakava sairastuminen, pitää yllä kotitilaa tms, mutta jos taustalla ei ole mitään erityistä syytä niin kyllähän sentään tuon ikäisenä pitäisi omillaan asua, vaikka se kuinka "taloudellisesti" olisi järkevää antaa vanhempien maksaa asumiskulut. Jossain välissä on ihan hyvä vähän itsenäistyä.

M41

Itse muutin pois vähän päälle 30v. Suoraan omaan velattomaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on suomalaismiehen kohdalla suuri ihmetystä aiheuttava asia, mutta arvatenkaan komean italialaismiehen kohdalla ei haittaisi lainkaan.

Haittaisi varmasti, jos ko. mies asuu Suomessa. Italiassa nuorten palkalla ei kaupungissa elellä. Ainoa vaihtoehto monilla on monen hengen kimppakämppä, mutta niitäkään ei välttämättä aina löydä, jolloin ainoa todellinen vaihtoehto on asua vanhempien luona. Sama tilanne on yllättävän monessa maassa: nuoret, edes korkeasti koulutetut, eivät tule toimeen palkallaan kaupungeissa.

M41

Ei ei ei. Kolmesta kokemusta kolmella eri vuosikymmennellä.

25-vee vävykokelas Ei ollut ikinä siivonnut omia jälkiään ja sen kyllä huomasi. Eikä käynyt ruokakaupassa/tehnyt ruokaa.

28-v puoliksi asui luonani mutta kävi syömässä äidillään ja vei pyykit sinne. Ei sitte syöty yhdessä ettei mami loukkaannu.

50-vee harmaasta patterista paljastui että rakensi talon vanhempiensa naapuriin ja asui siihen asti tulevan vaimonsa kanssa äitinsä ja isänsä luona ja äiti kävi elämänsä loppuun siivoamassa ja tekemässä ruokaa pojan ja vaimon luona. Hoiti heidän lapsensa käytännössä myös, pariskunta sai lomailla ja muori hoiti talon ja lumityöt.

Muori kuoli, muija lähti ja minä olin eka seurustelukumppani sen jälkeen. Äijä luuli että minä alan oman huushollin pidon lisäksi hänelle kodinkoneeksi. En alkanut. Olin sitte itsekäs feministi 😂

Olen tapaillut tällaista. Hänen äitinsä keitti meille aina iltateet ja hommasi miehen huoneeseen erillisen patjan mulle. Äiti myös loukkaantui, jos mies ei tullut kotiin päivälliselle, tai jos menimme viikonloppuna ulos syömään kun hän oli tottunut laittamaan pojalle sunnuntaina paremman lounaan. Aikuisten hommia ei voinut myöskään äidin luona harrastaa, hän salakuunteli niitä oven takana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on suomalaismiehen kohdalla suuri ihmetystä aiheuttava asia, mutta arvatenkaan komean italialaismiehen kohdalla ei haittaisi lainkaan.

Eri kulttuuri. Sen lisäksi kovinkaan moni suomalaisnainen ei seurustele italialaisen miehen kanssa, vai tunnetko henkilökohtaisesti montakin sellaista naista?