Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskoville, jotka käytte rukouspiireissä, kokouksissa...
19.11.2021 |
Mitä sinä ajattelisit, jos sulla ois tälläinen tilanne: Olet saanut Jumalalta puolison, teillä on ollut kummallakin rankkaa, koetuksia, ja sitten tälläisissä rukouspiireissä jotkut uskovat jaksavat jankata sun puolisosta ja jotenkin jättävät sinut ulkopuolelle?
Ja jos puolisosi on mies niin tottakai nämä muut ovat naisia.
He rukoilevat, ja jos vaikka pitäisi rukoilla sinun puolesta, niin he saavatkin näkyä ja ilmestystä sun puolisosta.
Olen käynyt nyt kolme vuotta läpi sellaista koetusta ja kärsimystä, mitä näistä yksikään muista uskovista ei tiedä. Ja kun erityisesti yksi nainen, jaksaa ylistää miestäni, miten miehelläni tulee olemaan niiiin tärkeä tehtävä ym, kun hän joutuu asumaan kahella eri paikkakunnalla ja ajamaan pitkiä matkoja.
Mieheni oli kerran flunssassa, niin tää nainen meinas mulle, että kyllä mieheni on kovassa Jumalan käytössä kun vihollinen yrittää flunssan kautta kiusata.
Ok, no onko jokainen muukin uskova näin Jumalan tärkeässä tehtävässä, jos flunssan saa?
Tuo nainen ei tiedä, miten minä olen kärsinyt tästä, että joudun yksin selviytymään kun mieheni jättää mut tasaisin väliajoin ja lähtee kauas pois. Eikö mulla ole mitään merkitystä? Olen yksin lasten kanssa sen ajan.
Miksi nää naiset ei ikinä puhu omista miehistään? He eivät edes tuo miehiään näihin rukouspiireihin.
Miksi he keskittyvät mun mieheen, vaikka tää ei ois edes paikalla?
Mun puolesta kun rukoillaan, niin saadaankin ilmestystä mun miehestäni.
Mietin, annanko vain olla ja itken yksinäni tätä tuskaa pois. En haluaisi puhua heille koska pelkään että nolaan itseni jos avaudun tästä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluu ensisijaisesti pitää huolta omasta perheestään, sitten seurakunnasta. Näyt ja ilmestykset jotka ovat vastoin Jumalan danaa eivät ole Jumalasta vaan ne ovat ihmisten omia ajatuksia ja näkemyksiä.
Mitö olet sanonut miehellesi ajatuksistasi ja tunteistasi?
Mitä hän on vastannut niihin?Mieheni sanoo kaikkeen, että ymmärtää mua. Aina hän vaan jaksaa ymmärtää ja rakastaa.
Mutta onko ne vaan pelkkiä sanoja...Ei hän jätä menemättä näihin rukouspiireihin siltikään. Ja en halua että hän menee yksin, joten menen sitten mukaan.
Oon koko tämän kolmen vuoden ajan joutunut antamaan periksi oikeastaan kaikessa, mies päättää lähes kaikesta, eikä mun puheella ole mitään vaikutusta. Viimeksikin kun purin tunteitani, mies vain haukotteli vieressä, ei kommentoinut mitään. Ja se sai vain mut suuttumaan lisää.Sitten lähes vieraat naiset tulevat ylistämään kuinka nöyrä ja vahvassa Jumalan käytössä mieheni on. Hyvä ettei kuola valuen katso miestäni.
En usko että mua kukaan ymmärtää. Välillä mietin, että ei taida Jeesustakaan niin hirveästi kiinnostaa. Miksi Hän antoi mulle miehen, kun tuntuu että olen onnellisempi silloin kun oon yksin.
Olen alkanut miettimään, mitä tämä "Naiset olkaa alamaisia miehellenne" oikeasti tarkoittaa...kertokaa toki te jotka tiedätte, mitä käytännössä on olla alamainen..
Oikeasti? 🤣 Ei tuollaista voi olla enää tänä päivänä, tuohon on kuin jotain 2000 vuotta vanhoja kotkotuksia! Olisiko aika herätä? Olisiko aika alkaa ajattelemaan ihan itse? Täällä elämässä pärjää huomattavasti paljon paremmin, kuin ottaa mahdollisesta uskostaan vain ne parhaat puolet ja jättää sotkut niille, jotka haluavat niissä välttämättä rypeä. Minä ainakaan en viitsisi ja kehtaisi rypeä muiden käskystä, vaan porskuttaisin iloisesti kuivin jaloin parempaa tietä pitkin. Oma napa on se lähin napa. Täällä pitää osata ajatella aina itseään. Tottakai jos on pykännyt lapsukaisia maailmaan, niin heidän navat ovat lähellä myös, mutta joskus jo lasten isukki saattaa olla ventovieras tyyppeli, joka saa etsiä omat polkunsa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluu ensisijaisesti pitää huolta omasta perheestään, sitten seurakunnasta. Näyt ja ilmestykset jotka ovat vastoin Jumalan danaa eivät ole Jumalasta vaan ne ovat ihmisten omia ajatuksia ja näkemyksiä.
Mitö olet sanonut miehellesi ajatuksistasi ja tunteistasi?
Mitä hän on vastannut niihin?Mieheni sanoo kaikkeen, että ymmärtää mua. Aina hän vaan jaksaa ymmärtää ja rakastaa.
Mutta onko ne vaan pelkkiä sanoja...Ei hän jätä menemättä näihin rukouspiireihin siltikään. Ja en halua että hän menee yksin, joten menen sitten mukaan.
Oon koko tämän kolmen vuoden ajan joutunut antamaan periksi oikeastaan kaikessa, mies päättää lähes kaikesta, eikä mun puheella ole mitään vaikutusta. Viimeksikin kun purin tunteitani, mies vain haukotteli vieressä, ei kommentoinut mitään. Ja se sai vain mut suuttumaan lisää.Sitten lähes vieraat naiset tulevat ylistämään kuinka nöyrä ja vahvassa Jumalan käytössä mieheni on. Hyvä ettei kuola valuen katso miestäni.
En usko että mua kukaan ymmärtää. Välillä mietin, että ei taida Jeesustakaan niin hirveästi kiinnostaa. Miksi Hän antoi mulle miehen, kun tuntuu että olen onnellisempi silloin kun oon yksin.
Olen alkanut miettimään, mitä tämä "Naiset olkaa alamaisia miehellenne" oikeasti tarkoittaa...kertokaa toki te jotka tiedätte, mitä käytännössä on olla alamainen..
Oikeasti? 🤣 Ei tuollaista voi olla enää tänä päivänä, tuohon on kuin jotain 2000 vuotta vanhoja kotkotuksia! Olisiko aika herätä? Olisiko aika alkaa ajattelemaan ihan itse? Täällä elämässä pärjää huomattavasti paljon paremmin, kuin ottaa mahdollisesta uskostaan vain ne parhaat puolet ja jättää sotkut niille, jotka haluavat niissä välttämättä rypeä. Minä ainakaan en viitsisi ja kehtaisi rypeä muiden käskystä, vaan porskuttaisin iloisesti kuivin jaloin parempaa tietä pitkin. Oma napa on se lähin napa. Täällä pitää osata ajatella aina itseään. Tottakai jos on pykännyt lapsukaisia maailmaan, niin heidän navat ovat lähellä myös, mutta joskus jo lasten isukki saattaa olla ventovieras tyyppeli, joka saa etsiä omat polkunsa itse.
Kommentista päätellen, et ole edes uskossa. Ei meidän tule elää ja ajatella vain itseämme, elää itsekkäästi. Meidän tulis katsella, miten Jeesus eli ja palveli ihmisiä ja pyrkiä elämään niinkuin Hän täällä eli. Jeesus on meidän esimerkkimme.
Mutta uskosta osaton ei ymmärrä.
Minä haluaisin osata elää Jeesuksen mielen mukaan, mutta joskus se on niin vaikeaa..mulle ei ole helppoa "olla alamainen miehelle", ja se on kai sitten ylpeys mikä estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten meinasit sillä että oot saanut Jimalalta puolison?
Tarkoitan juuri sitä, Jeesus yksin johdatti meidät yhteen. Se tosin tapahtui kotisataman deitissä, josta olin jo suunnitellut lähteväni pois, koska en halunnut ja jaksanut turhia jaaritteluita eri miesten kanssa. Mutta kun vielä ajattelin, että hetkeksi jään, niin tämä mies oli juuri silloin liittynyt tuonne mukaan, hän näki ensimmäisenä listallaan minut.
Hän kirjoitti mulle ja minä vastasin.Mutta sitten olin kolme päivää kirjoittamatta hänelle, ja hän kirjoitti mulle sitten niin, että kun luin sen, koin Pyhän Hengen kosketuksen. Koin että nyt pitää heti vastata tälle miehelle.
Siitä lähtien on Jeesus puhunut eri ihmisten kautta myös, että Hän on johdattanut meidät yhteen. Me tiedämme sen, että kuka meidät yhteen saattoi. Siitä ei ole epäilystäkään.
Ja koska Hän on yhdistänyt meidät, en minä voi eroa ottaa, vaikka olisikin vaikeaa. Vaikka nyt onkin ollut sellaista koetusta, mitä en koskaan ennen ole läpi käynyt.
Meidän ongelmat alkoivat heti kun olimme naimisissa. Tuntuu kuin menneet traumat olisi nyt yhtäkkiä kaikki nousseet pintaan.Vaikka nyt olisi vähän helpottanut, niin nyt nämä ulkopuoliset ihmiset vaivaavat mun mieltä. Ehkä he eivät tarkoita pahaa, mutta he eivät tajua, että olen ollut rikki sisältä jo pitempään, ja tuntuu kuin mun haavoja käännettäisiin ja väännettäisiin auki.
Olen kerran käynyt sielunhoidossa ja odotan milloin taas pääsen. Tuntuu että tuokin käynti tökkii heti, kun taas sielunhoitaja on kipeänä. Hän oli kipeänä kun piti ekan kerran tavata. Meni yli vuosi kun nähtiin sitten ekan kerran ja nyt taas on kipeä, kun piti toisen kerran nähdä.
Ja kun en halua asioistani oikein puhua kenellekään, niin pyöritän niitä mielessäni. Puhun toki Jumalallekin, mutta sekin tuntuu välillä niin vaikealta, kun mietin, että Hän on sallinut tämän kaiken mulle. Hän johdatti mulle miehen, ja sitten huomaankin, että ei tämä niin onnellista ollutkaan kuin luulin. Välittääkö Jumala minusta sittenkään, oliko tämä kaikki vain sen takia, että mies saa rinnalleen hiljaiseksi alistetun naisen, jotta mies saa kaiken kunnian ihmisten silmissä?
Eikö se ole niin että hedelmistään puu tunnetaan?
Samoin myös hedelmistään parisuhde tunnetaan. Kun mietitään että onko joku asia, työpaikka puoliso jne Jumalan mieleen, niin silloiknon hyvä punnita ja tutkistella että miten ne vaikuttavat tämän päätöksentekijän elämään. Raamatun viisaudet antavat hyvät tylkalut tässä punnitsemis ja tutkisteluvaiheessa. Se että joku näkee jotain näkyjä tms ei vielä kerro että Jumalalla olisi puhunut kehottanut, rohkaissut, johdattanut ja neuvonut.
Mut sit itse asiaan. Se ei tuo Jumalalle kunniaa eikä sille miehelle kunniaa jos vaimon tahto on murkattu ja ääni vaijennettu. Naisen kukoistus tuo miehelle kunniaa. Toki on niitä jotka ajattelevat että on hirmu tärkeetä kun ihminen osaa kahdessa eri paikassa ja tarvitaan kaikkialla samaan aikaan, mut se on mitä maailma arvostaa, sillä ei ole mitään tekemistä kristillisten arvojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kuuluu ensisijaisesti pitää huolta omasta perheestään, sitten seurakunnasta. Näyt ja ilmestykset jotka ovat vastoin Jumalan danaa eivät ole Jumalasta vaan ne ovat ihmisten omia ajatuksia ja näkemyksiä.
Mitö olet sanonut miehellesi ajatuksistasi ja tunteistasi?
Mitä hän on vastannut niihin?Mieheni sanoo kaikkeen, että ymmärtää mua. Aina hän vaan jaksaa ymmärtää ja rakastaa.
Mutta onko ne vaan pelkkiä sanoja...Ei hän jätä menemättä näihin rukouspiireihin siltikään. Ja en halua että hän menee yksin, joten menen sitten mukaan.
Oon koko tämän kolmen vuoden ajan joutunut antamaan periksi oikeastaan kaikessa, mies päättää lähes kaikesta, eikä mun puheella ole mitään vaikutusta. Viimeksikin kun purin tunteitani, mies vain haukotteli vieressä, ei kommentoinut mitään. Ja se sai vain mut suuttumaan lisää.Sitten lähes vieraat naiset tulevat ylistämään kuinka nöyrä ja vahvassa Jumalan käytössä mieheni on. Hyvä ettei kuola valuen katso miestäni.
En usko että mua kukaan ymmärtää. Välillä mietin, että ei taida Jeesustakaan niin hirveästi kiinnostaa. Miksi Hän antoi mulle miehen, kun tuntuu että olen onnellisempi silloin kun oon yksin.
Olen alkanut miettimään, mitä tämä "Naiset olkaa alamaisia miehellenne" oikeasti tarkoittaa...kertokaa toki te jotka tiedätte, mitä käytännössä on olla alamainen..
Oikeasti? 🤣 Ei tuollaista voi olla enää tänä päivänä, tuohon on kuin jotain 2000 vuotta vanhoja kotkotuksia! Olisiko aika herätä? Olisiko aika alkaa ajattelemaan ihan itse? Täällä elämässä pärjää huomattavasti paljon paremmin, kuin ottaa mahdollisesta uskostaan vain ne parhaat puolet ja jättää sotkut niille, jotka haluavat niissä välttämättä rypeä. Minä ainakaan en viitsisi ja kehtaisi rypeä muiden käskystä, vaan porskuttaisin iloisesti kuivin jaloin parempaa tietä pitkin. Oma napa on se lähin napa. Täällä pitää osata ajatella aina itseään. Tottakai jos on pykännyt lapsukaisia maailmaan, niin heidän navat ovat lähellä myös, mutta joskus jo lasten isukki saattaa olla ventovieras tyyppeli, joka saa etsiä omat polkunsa itse.
Kommentista päätellen, et ole edes uskossa. Ei meidän tule elää ja ajatella vain itseämme, elää itsekkäästi. Meidän tulis katsella, miten Jeesus eli ja palveli ihmisiä ja pyrkiä elämään niinkuin Hän täällä eli. Jeesus on meidän esimerkkimme.
Mutta uskosta osaton ei ymmärrä.Minä haluaisin osata elää Jeesuksen mielen mukaan, mutta joskus se on niin vaikeaa..mulle ei ole helppoa "olla alamainen miehelle", ja se on kai sitten ylpeys mikä estää.
"
Ei meidän tule elää ja ajatella vain itseämme, elää itsekkäästi. Meidän tulis katsella, miten Jeesus eli ja palveli ihmisiä ja pyrkiä elämään niinkuin Hän täällä eli."
Sanassa sanotaan että miesten tulisi rakastaa vaimoja niinkuin Jeesus seurakuntaa.
Jos sinun miehesi pitäisi omalta osaltaan huolensa sinun hyvinvoinnista, niin etkö sinä silloin voisi hyvin?
Ei sinun tule tuntea syyllisyyttä siitä että olet väsynyt, et jaksa jne.
Heti kun uskis lupaa "suuren tehtävän" tms., tiedätte että se on soopaa.
Moni tekeytyy tänä päivänä hengelliseksi auktoriteetiksi puhumalla aivan täysin puuta heinää. Heillä on hengellinen pätemisen tarve, jota he lääkitsevät näillä "profetioilla" ja "tiedon sanoilla" jotta kokisivat olevansa jotain enemmän kuin muut. He hengellistävät kaiken, aivan arkisimmatkin asiat ja kun Jumala yrittää kaiken tämän sekamelskan läpi sanoa sinulle "Käytä järkeäsi, sen takia olen sen sinulle antanut".
Nämä profetiat, näyt ja tiedon sanat kannattaa pistää oletusarvoisesti roskakoriin, ellei sinulla ole aikaisempaa kokemusta että kyseisellä henkilöllä on oikeasti se lahja.
Tuollainen toiminta on psykologisesti hyvin koukuttavaa ja nämä ihmiset käyttävät sitä sumeilematta hyväkseen noustakseen auktoriteetiksi. Varo näitä. Tätä tapahtuu etenkin vapaissa suunnissa, mutta luterilainen kirkkokaan ei ole aivan osattomaksi jäänyt tästä.
MInusta on yritetty leipoa vaikka mitä näiden toimesta ja eipä ole tapahtunut mitä povasivat. Älä ala järjestelemään elämääsi sen mukaan, minkälainen se HEIDÄN mielestään tulisi olla.
Eräs tuntemani nainen oli saanut siitä epämääräisestä seurakunnastaan joltakin sellaisen sanan, että hänen pitäisi irtisanoutua työstään ja hakea muualle. Hän irtisanoutui ja se yritys johon hän meni, lakkasi kokonaan olemasta. Ei päässyt enää takaisin entiseen työhönsä, joka oli arvostettu valtion virka.
Uskokaa Jumalaan, mutta käyttäkää sitä järkeänne, hitto vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja,
Eniten päänvaivaa sinulle näyttää viestiesi perusteella aiheuttavan se, että muut seurakunnan naiset ovat
liian paljon kiinnittäneet huomiota sinun aviopuolisoosi.
Mistähän tuo on saanut alkunsa, onko miehesi heille kaikille tuttu jo entuudestaan ennenkuin sinä menit kimppaan miehesi kanssa? Tai aiheuttaako miehesi jollain käytöstavallaan sen, että kiinnostusta riittää?
Sitten raamatusta, niin kyllä se Paavali siellä antaa kaikenlaisia ohjeita seurakunnille esim. että naisen ei ole sopiva rukoilla pää peittämätönnä tai mies on vaimon pää. Nyt kuitenkin haluaisin yhden lauseen verran ymmärtää Paavalin puheita syvällisemmin. Nimittäin Paavali oli tiukka fariseus ja vielä Kristuksen seuraajaksi tultuaankin hän noudatti aiemmin oppimiaan ajatuksia. Jeesus sen sijaan arvosti naisia - olivatpa he syntisiä, hurskaita, laiskoja tai ahkeria.
Tässä pari esimerkkiä Paavalin ajatuksista:
1.Korinttolaiskirje:
11:5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
Efesolaiskirje:
5:23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
Monesti asioita ylihengellistetään: on profetiaa, johdatusta, Jumalan puhetta... Yleisemmin nämä nousevat vain ihmisestä itsestään. Tällä on saatu monta pahaa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hän jätä menemättä näihin rukouspiireihin siltikään. Ja en halua että hän menee yksin, joten menen sitten mukaan.
Miksi sinua haittaa, jos mies menisi yksin, mitä pahaa voisi tapahtua jos et ole mukana?
Mulle jäi vähän epäselväksi, että mikä sun ongelma varsinaisesti on. Mies kohtelee sinua huonosti ja jättää yksin lasten kanssa? Hanki ulkopuolista apua itsellesi, teille pariskuntana tai perheenä. Siis parisuhdeterapiaa, perheneuvolsta keskusteluapua tai jotakin tällaista.
Jos seurakunnassa ollessa tulee paha olo, älä mene sinne, tai välttele ainakin niitä tilaisuuksia joissa paha olo tulee. Jotkut ihmiset harjoittavat hengellistä väkivaltaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan, eikä sinulla ole mitään velvollisuutta sietää sellaista. Minä lasken hengelliseksi väkivallaksi myös sen, jos painostetaan pysymään yhdessä kaltoin kohtelevan puolison kanssa. Puolisollasi on velvollisuutensa sinua ja lapsia kohtaan, ja jos hän ei niitä täytä, hän on käytännössä hylännyt teidät, vaikka nimellisesti olisittekin naimisissa.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitan juuri sitä, Jeesus yksin johdatti meidät yhteen. Se tosin tapahtui kotisataman deitissä, josta olin jo suunnitellut lähteväni pois, koska en halunnut ja jaksanut turhia jaaritteluita eri miesten kanssa. Mutta kun vielä ajattelin, että hetkeksi jään, niin tämä mies oli juuri silloin liittynyt tuonne mukaan, hän näki ensimmäisenä listallaan minut.
Hän kirjoitti mulle ja minä vastasin.
Mutta sitten olin kolme päivää kirjoittamatta hänelle, ja hän kirjoitti mulle sitten niin, että kun luin sen, koin Pyhän Hengen kosketuksen. Koin että nyt pitää heti vastata tälle miehelle.
Siitä lähtien on Jeesus puhunut eri ihmisten kautta myös, että Hän on johdattanut meidät yhteen. Me tiedämme sen, että kuka meidät yhteen saattoi. Siitä ei ole epäilystäkään.
Ja koska Hän on yhdistänyt meidät, en minä voi eroa ottaa, vaikka olisikin vaikeaa. Vaikka nyt onkin ollut sellaista koetusta, mitä en koskaan ennen ole läpi käynyt.
Meidän ongelmat alkoivat heti kun olimme naimisissa. Tuntuu kuin menneet traumat olisi nyt yhtäkkiä kaikki nousseet pintaan.
Vaikka nyt olisi vähän helpottanut, niin nyt nämä ulkopuoliset ihmiset vaivaavat mun mieltä. Ehkä he eivät tarkoita pahaa, mutta he eivät tajua, että olen ollut rikki sisältä jo pitempään, ja tuntuu kuin mun haavoja käännettäisiin ja väännettäisiin auki.
Olen kerran käynyt sielunhoidossa ja odotan milloin taas pääsen. Tuntuu että tuokin käynti tökkii heti, kun taas sielunhoitaja on kipeänä. Hän oli kipeänä kun piti ekan kerran tavata. Meni yli vuosi kun nähtiin sitten ekan kerran ja nyt taas on kipeä, kun piti toisen kerran nähdä.
Ja kun en halua asioistani oikein puhua kenellekään, niin pyöritän niitä mielessäni. Puhun toki Jumalallekin, mutta sekin tuntuu välillä niin vaikealta, kun mietin, että Hän on sallinut tämän kaiken mulle. Hän johdatti mulle miehen, ja sitten huomaankin, että ei tämä niin onnellista ollutkaan kuin luulin. Välittääkö Jumala minusta sittenkään, oliko tämä kaikki vain sen takia, että mies saa rinnalleen hiljaiseksi alistetun naisen, jotta mies saa kaiken kunnian ihmisten silmissä?