Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsia kurittaneet "hyvät ja fiksut vanhemmat" perustelevat tekonsa?
08.02.2015 |
Nyt kun paavikin on ottanut kantaa kurittamiseen :) niin kysynpä aiheeseen liittyen. Muutenkin huonossa perheessä, jossa on rikkonaisuutta, väkivaltaa, alkoholia jne, on tietysti helpompi ymmärtää (ei tietenkään hyväksyä), että lapsia on kuritettu fyysisesti. Mutta minun kokemus taas on sellaisesta, että perhe oli lähes täydellinen ja rakastava (ei pelkkä kulissi vaan oikeasti) ja lapsuudesta on oikeastaan vain hyviä muistoja. Mutta koko lapsuuden ajan osana kasvatusta oli se, että annettiin myös ruumiillista kuritusta eli vyöllä pepulla. Ei mitenkään "verisesti" tai raivon vallassa, vaan aika hellällä kädellä kuitenkin.
Oletteko koskaan kuulleet, miten tällaiset ns. hyvät ja fiksut vanhemmat ovat perustelleet toimintaansa? Omasta mielestäni asiat kuitenkin asiat olisi voinut hoitaa ilmankin tällaista käytäntöä, vaikka en nyt mitään traumoja koekaan saaneeni.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"] [quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken. [/quote] Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli? [/quote] En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä. [/quote] Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :( [/quote] Miten itse toimit esim työelämässä? Käytkö läpsimässä ja tukistamassa työkavereitasi, jos he tekevät virheen?
[/quote]
Uskooko työkaverisi, jos kiellät häntä puremasta toista työkaveria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin suuttuessa sain lapsena vyöstä, hyppynarusta, tukistusta tai vastaavaa välillä..eikä ollut "hellästi" Ja olin kuitenkin poikkeuksellisen kiltti lapsi. Se kiltimpi meistä kahdesta. Noi ei ollu mitään pakollisia keinoja. Asiat voi hoitaa monin muin keinoin tai vaikka laittaa lapsen toiseen huoneeseen jos ei jaksa sitä jne. Meillä ei äiti sanonut koskaan rakastavansa minua, en ole tähänpäiväänkään mennessä kuullut sitä. Ei halittu tai mitään hellyyttä ollut noiden tapahtumien jälkeen. Äiti oli aina jotenkin etäinen mulle, etenkin kun tollasta sattui koin itseni vain entistä etäisemmäksi äidistä. En pysty kunnioittamaan ihmistä joka satuttaa puolustuskyvyttömiä lapsia. Tiesin silloin jo että se oli totaalisen väärin, mutta minkäs siinä tekee kun ei sen ikäisenä tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos olisin ollut paljon vanhempi niin olisin soittanut jollekin et veis se hoitoon/terapiaan..jotain. Ei tota sentään sattunut viikoittain mutta silloin tällöin. Ja vielä inhottavaa siitä tekee sen, ettei äiti ikinä ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi satuttamistaan. Musta tuntuu ettei mulla oo koskaan ollu, eikä tuu olemaan läheistä suhdetta äitiini. Vasta tänäänkin mietin, että on jotenkin kummaa kun ei mulla koskaan oo ollu "äitiä ikävä". Lapsena, nuorena, aikuisena..ei vaan ole. Kyllä välillä nähdään, mutta en saa mitään kummempaa irti sen kanssa vietetystä ajasta. Toisinaan tuntuu pakollisilta noi yhteiset ajanvietot. (Ja isääkään ei käytännössä ole, sama kun ois kuollut, ei ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä. Kun olin lapsi silloinkin vain muutamia kertoja tavattiin.)
Tulipas pitkä teksti. Mutta tosiaan, omalla kohdalla toi on vaikuttanu vahvasti äitiin suhtautumiseen, en todellakaan kannata lasten väkivaltasta kohtelua, jäi siitä fyysisiä tai henkisiä jälkiä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"]
En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty.
[/quote]
Tämä kuulostaisi järkeenkäyvältä selitykseltä minun tapauksessani. Toisaalta kuitenkin ehkä vähän heppoinen perustelu sille, että kuitenkin lyötiin vyöllä. Mutta en kuitenkaan koe niin, että minua haluttiin erityisesti satuttaa. Taisi se halimisvaihe olla äidillekin mieluisampi.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.
[/quote]
Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :(
[/quote]
Miten itse toimit esim työelämässä? Käytkö läpsimässä ja tukistamassa työkavereitasi, jos he tekevät virheen?
[/quote]
En puolustele tukistamista. Mistä sen kahjo keksit?
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.
[/quote]
Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :(
[/quote]
Miten itse toimit esim työelämässä? Käytkö läpsimässä ja tukistamassa työkavereitasi, jos he tekevät virheen?
[/quote]
En puolustele tukistamista. Mistä sen kahjo keksit?
[/quote]
Äläpäs nimittele siellä. Totuus on se, että jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jos se rikotaan lapsena, sitä ei voi korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"]
En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty.
[/quote]
Tämä kuulostaisi järkeenkäyvältä selitykseltä minun tapauksessani. Toisaalta kuitenkin ehkä vähän heppoinen perustelu sille, että kuitenkin lyötiin vyöllä. Mutta en kuitenkaan koe niin, että minua haluttiin erityisesti satuttaa. Taisi se halimisvaihe olla äidillekin mieluisampi.
ap
[/quote]
Kertomasi kuulostaa yhtäaikaa tosi julmalta, mutta kuitenkin siltä, sua on rakastettu ja pidetty huolta. Voiko olla niin, vanhempasi ovat vilpittömästi kuvitelleet, että kurittaminen on sinulle hyväksi ja tehneet niin, vaikka eivät olisi tarkoittaneet satuttaa?
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"] En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty. [/quote] Tämä kuulostaisi järkeenkäyvältä selitykseltä minun tapauksessani. Toisaalta kuitenkin ehkä vähän heppoinen perustelu sille, että kuitenkin lyötiin vyöllä. Mutta en kuitenkaan koe niin, että minua haluttiin erityisesti satuttaa. Taisi se halimisvaihe olla äidillekin mieluisampi. ap [/quote] Kertomasi kuulostaa yhtäaikaa tosi julmalta, mutta kuitenkin siltä, sua on rakastettu ja pidetty huolta. Voiko olla niin, vanhempasi ovat vilpittömästi kuvitelleet, että kurittaminen on sinulle hyväksi ja tehneet niin, vaikka eivät olisi tarkoittaneet satuttaa?
[/quote]
Ristiriitaiselta tämä minustakin tuntuu. Enkä tosiaan usko, että koskaan oli tarkoitus satuttaa minua.
Ristiriitaa on siinäkin, että kun olin jo vähän vanhempi, eikä halaaminen ja muu hellyyden osoittaminen ollut enää niin arkipäiväistä kuin pienempänä lapsena, niin koin sen kurittamisen jälkeisen rauhallisen hetken äidin kanssa jotenkin tosi tärkeänä ja lämpimänä, vaikka olisi varmaan pitänyt inhota sitä, joka oli juuri lyönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:12"]
Äidin suuttuessa sain lapsena vyöstä, hyppynarusta, tukistusta tai vastaavaa välillä..eikä ollut "hellästi" Ja olin kuitenkin poikkeuksellisen kiltti lapsi. Se kiltimpi meistä kahdesta. Noi ei ollu mitään pakollisia keinoja. Asiat voi hoitaa monin muin keinoin tai vaikka laittaa lapsen toiseen huoneeseen jos ei jaksa sitä jne. Meillä ei äiti sanonut koskaan rakastavansa minua, en ole tähänpäiväänkään mennessä kuullut sitä. Ei halittu tai mitään hellyyttä ollut noiden tapahtumien jälkeen. Äiti oli aina jotenkin etäinen mulle, etenkin kun tollasta sattui koin itseni vain entistä etäisemmäksi äidistä. En pysty kunnioittamaan ihmistä joka satuttaa puolustuskyvyttömiä lapsia. Tiesin silloin jo että se oli totaalisen väärin, mutta minkäs siinä tekee kun ei sen ikäisenä tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos olisin ollut paljon vanhempi niin olisin soittanut jollekin et veis se hoitoon/terapiaan..jotain. Ei tota sentään sattunut viikoittain mutta silloin tällöin. Ja vielä inhottavaa siitä tekee sen, ettei äiti ikinä ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi satuttamistaan. Musta tuntuu ettei mulla oo koskaan ollu, eikä tuu olemaan läheistä suhdetta äitiini. Vasta tänäänkin mietin, että on jotenkin kummaa kun ei mulla koskaan oo ollu "äitiä ikävä". Lapsena, nuorena, aikuisena..ei vaan ole. Kyllä välillä nähdään, mutta en saa mitään kummempaa irti sen kanssa vietetystä ajasta. Toisinaan tuntuu pakollisilta noi yhteiset ajanvietot. (Ja isääkään ei käytännössä ole, sama kun ois kuollut, ei ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä. Kun olin lapsi silloinkin vain muutamia kertoja tavattiin.)
Tulipas pitkä teksti. Mutta tosiaan, omalla kohdalla toi on vaikuttanu vahvasti äitiin suhtautumiseen, en todellakaan kannata lasten väkivaltasta kohtelua, jäi siitä fyysisiä tai henkisiä jälkiä.
[/quote]
Niin, tuokin on esimerkki ihan eri asiasta kuin mitä meillä on "kurittaminen", eli se että vähän tukistetaan tai läpsäistän takapuolelle, on juuri sitä että kun se lapsi on vielä niin pieni, että se puhe ei vaan tehoa, eikä tehoa estäminenkään, aina vaan tehdään sitä pahuutta uudestaan ja uudestaan, kun ottaa hiustupsusta kiinni, juuri sen verran että tuntuu, niin se lapsi pysähtyy oikeasti kuulemaan kun sanotaan että ei, kaksosveljeä ei lyödä lelulla päähän. Ei pientä lasta voi joka kerta kiikuttaa eri huoneeseen kun se tekee jotain pahuutta, siellä yksinään se vasta tekeekin, ja satuttaa itsensä. Ja meillä halataan ja sanotaan että rakastaa paljon useammin kuin rangaistaan. Meilläkin on kiltit lapset. Se aika kun tukistamiseen joutuu turvautumaan, on juuri se ns. uhmaikä, ei 4-5-vuotiasta enää tarvi tukistaa, sen ikäinen tietää jo äänensävystä koska vanhempi on tosissaan ja pahanteko on parasta lopettaa.
En ole mitenkään ylpeä siitä että meillä on lapsia tukistettu, se vaan on ollut se vihoviimeinen keino, olisihan se ollut kiva että lapset eivät olisi siinä tietyssä iässä olleet ihan niin jääräpäisiä, ja joku puhuttelu tai jäähylle laittaminen olisi jotain tehonnut.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.
[/quote]
Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :(
[/quote]
Miten itse toimit esim työelämässä? Käytkö läpsimässä ja tukistamassa työkavereitasi, jos he tekevät virheen?
[/quote]
En puolustele tukistamista. Mistä sen kahjo keksit?
[/quote]
Äläpäs nimittele siellä. Totuus on se, että jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Jos se rikotaan lapsena, sitä ei voi korjata.
[/quote]
Siihen riittää tukistus tai "niskavilloihin"tarttuminen.
Vielä pahemmaksi sen tekee, että ruumiillisen koskemattomuuden rikkoi oma äiti tai isä.
Tuo on lapselle selvä viesti siitä, että häneen saa kohdistaa ruumiillista väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"]
En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty.
[/quote]
Meilläkin tuo "haliminen" kuului asiaan, eli ei minua sen jälkeen jätetty yksin itksemään vaan joskus olin pitkäänkin olin äidin sylissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kurittaminen vaikuttanut käsitykseesi perheen "rakastavuudesta"? Eikö ole ristiriitaista kun sama ihminen sekä lyö remmillä että kertoo rakastavansa sinua?
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:45"]
Eikö kurittaminen vaikuttanut käsitykseesi perheen "rakastavuudesta"? Eikö ole ristiriitaista kun sama ihminen sekä lyö remmillä että kertoo rakastavansa sinua?
[/quote]
Se oli minulle lapsena osa arkea, enkä silloin kokenut, ettö tuo olisi vaikuttanut siihen, rakastetaanko minua. Vasta aikuisena olen ihmetellyt asiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa 'hellällä kädellä'? Ei lapsen lyöminen ole koskaan hellää.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:28"]
Mitä tarkoittaa 'hellällä kädellä'? Ei lapsen lyöminen ole koskaan hellää.
[/quote]
Tarkoittaa sitä, että ei minua hakattu mielivaltaisesti eikä niin, että olisi mitään pysyvää kipua tullut.
Eihän tuollaista edes voi tehdä, koska laitonta.
Minulla on kaksi täysi normaalia lasta.
Eli on koettu kaikki vaikeat uhmaiät, sisaruksen kiusaamiset lyömiseneen päivineen.
Mutta koskaan en ole tukistanut, nipannut tai muutoin kaltoin kohdellut.
Enkä todellakaan ymmärrä vanhempia jotka niin tekevät, en tosiaan.
Ja ei, en ole kukkahattu täti tai laupias samarialainen, vaan äiti joka haluaa parasta lapselleen ja fyysinen kurittaminen ei mielestäni sitä ole.
Miten te jotka kajoatte lapseen, oli se sitten tukistamista tai mitä tahansa, selitätte sen itsellenne että lapsi ei saa satuttaa vaikka sisartaan mutta sinä saat?
Ja kyllä se sattuu, vaikka vain hetkenkin niin kipua se on.
Väkivalta alkaa siitä mihin järki loppuu, sanotaan.
Hyi mitä väkivaltaisia paskoja täällä on!!! Toivon todella että joku viranomainen saa tietää teoistanne. Joo on varmaan helppoa vähän tukistaa ja turvautua aina lopuksi siijen kun ensin uskottelette muka tehneenne parhaanne. Hävetkää, vaikka tuskin osaatte.
Olen samoilla linjoilla kuin monet täällä. Tietyissä tilanteissa on pieni fyysinenkuritys paras ratkaisu. Itse olen läpsäissyt sormille kun 2-vuotias on toistuvasti mennyt koskemaan hellaan. Ei sen ikäinen ymmärrä puhetta ja paikalta poistaminen tuntuu vaan hauskalta leikiltä... juoksee takaisin heti kun silmä välttää. Kyllähän lapsi varmaan siitäkin oppisi kun polttaisi kätensä kuumaan tai talo palaisi kun nappuloita on väännelty, mutta ehkä kumminkin lievempi trauma aiheutuu läpsäisystä. Sama tuon autotielle juoksemisen kanssa, se on ehdoton ei.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.
[/quote]
Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :(
[/quote]
Miten itse toimit esim työelämässä? Käytkö läpsimässä ja tukistamassa työkavereitasi, jos he tekevät virheen?