Naapureiden reaktio itkevään taaperoon

No huh mikä naapuri. Ja meidänkin naapurissa on ylsi uhmaikäinen jonka itku on kaikunut kerran jos toisenkin, myös yöaikaan. Mutta eipä kartojen tai seinien hakkaamiset siihen mitään auta.

mutta se joka täällä sanoi että hänen lapsensa hakkaavat seiniä uhmassaan niin saisi kyllä vähän ryhdistäytyä ja ojentaa lapsiaan, ainakin jos on naapurin seinät kyseessä. Jos lapset hakkaavat seiniä eikä vanhemmat siihen puutu niin sitten on kyllä vika vanhemmissa!

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:39"]Jos sun mielestä lapsi saa huutaa, niin miksi muut ei saa ilmaista tunteitaan? Kiljuva taapero on karmeaa kuultavaa, mikä ainakin laitan ämyreistä kaikumaan jonkun ikivanhan humpan suoraa naapurin makkariin, kun sieltä kuuluu huutoa. Jos lapsi saa raivareta tämän tästä, on naapureilla oikeus ärtyä.
[/quote]

Kumpikohan niitä tunteita osaa paremmin säädellä (tai ainakin pitäisi)... lapsi vai naapuri? Kumpikohan osaa hallita paremmin omia reaktioitaan?

Meillä on yläkerrassa huutava vauva ja lisäksi lapsia kaksi. Meillä on taapero ja vauva syntyy kohta. Meitä ei todellakaan häiritse vauvan itku tai kiukuttelu, mutta se ravaaminen. Ihan järkyttävää töminää, kiljumista, huutoa ja huonekalujen liikuttelua, pallojen pompottelua. Ei mitään jos tätä tapahtuu päivällä, mutta että joka ilta vielä 22:00-23-00 aikaan. Meillä menee taapero nukkunaan 20:00-20:30 ja ei ole nyt viikkoon saanut unta 2-3 tuntiin sen raviratajuoksu kiljunnan takia. On vihainen kun ampiainen kun pääsee tarhasta kotiin, koko loppu ilta on yhtä raivoa ja kiukuttelua ja haluaa jo nukkumaan pikku kakkosen jälkeen, koska univelkaa on kertynyt nyt viikon edestä, joka ilta 2-3 tuntia. Hyvä se on yläkerran mekastaa kun ovat koko päivän kotona ja nukkuvat pitkään, kun voi. Meillä kumminkin herätään jo ennen klo 07:00, koska töihin täytyy mennä ja lapsi sitten samalla päiväkotiin. Yksi ilta mulla sitten kilahti aivan totaalisesti, kun kolmannen kerran oli lapsi nukahtamassa ja sitten taas se hulabaloo alkaa. Hain lattiamopin ja hakkasin niin maan perkeleesti sitä kattoa ja kyllä hiljeni, sen jälkeen on myös ollut hiljaista. Sitä ennen koin pientä vahingoniloa, kun heidän oma vauvansa heräsi sisarusten riehumiseen todella usein. En ymmärrä miksi alle kouluikäisten annetaan mesota vielä yhdeltätoista tuolla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:20"]

Tyhmintä tässä on, että ei me mun mielestä olla edes äänekkäitä naapureita. Meillä tulee joskus päivittäinkin kiukkuraivareita, mutta kyllä mä ihan puhumalla rauhoitan tilanteen ja normaalisti 5-10 minuutissa. Olenko mä väärässä/ kohtuuton?

[/quote]

Olet kohtuuton. Teillä tulee päivittäin kiukkuraivareita, joiden hiljentämiseen sinulla menee normaalisti jopa 10 minuuttia (ja epänormaalissa tilanteessa kauemminkin?). Meilläkin on kaksivuotias, mutta ei kyllä tule kiukkukohtauksia päivittäin, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Lapsi rauhoittuu heti, kun otetaan syliin. Säälin naapureitasi. He varmaan vihaavat teitä, eikä ihme, kun joka päivä joutuvat kuuntelemaan mukulanne huutoa. Ehkä kannattaisi suunnitella päiväjärjestys uusiksi, jospa se auttaisi pienen lapsenne oloa. Omppua tms. mukaan joka paikkaan, ulkoilulenkillä siivuja suuhun niin ei kiukuta, vaikka menisikin pitkäksi. Lopuksi, jos naapurit eivät miellytä, muuttakaa omakotitaloon.
[/quote]

Lapsiahan ei ole eri luonteisia, jos sun on hiljainen ujo hissukka, niin ei välttämättä Marjon ole. Meillä ainakin niin tempperamenttinen yksilö, että ei mitään rajaa, ilmaisee hyvin kuuluvasti ja kauan jos joku ei nyt mennyt niin kuin hän haluaa.

Elämää se on muillakin. Kyllä muakin ottais päähän jos en saa naapureiden takia nukuttua.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:39"]

Jos sun mielestä lapsi saa huutaa, niin miksi muut ei saa ilmaista tunteitaan? Kiljuva taapero on karmeaa kuultavaa, mikä ainakin laitan ämyreistä kaikumaan jonkun ikivanhan humpan suoraa naapurin makkariin, kun sieltä kuuluu huutoa. Jos lapsi saa raivareta tämän tästä, on naapureilla oikeus ärtyä.

[/quote]

Taapero ilmaisee tunteensa itkemällä ja huutamalla, hän ei osaa vielä hillitä tunteitaan. Aikuisen ihmisen siihen pitäisi pystyä. Monet tosin ovat jääneet sinne lapsen tasolle...

Juuri tuon takia kannoin vastuuni ja hankkiuduin omakotitaloon ennen kuin aloin omia pershedelmiäni vääntämään. Lapsen itkuraivarit on aivan yhtä mukavaa kuunneltavaa kuin naapurin eukon juopunut huutoitku tai naapurin äijän kännimölinä ja uhkailu. 

Valtaosa ihmisistä on hiljaista väkeä ja heidän normaalin elämän äänensä ovat kovimmillaan imurin ääntä tai seinän takaa vaimeana kuuluvaa naurua. Mielestäni kerros- ja rivitaloasuminen pitäisi rauhoittaa tälle rauhassa elävälle enemmistölle. Jos on poikkeavassa elämäntilanteessa, esim. kotona on pikkulapsia, harrastaa jotain äänekästä, vuorokausirytmi on omituinen tai tykkää muuten vaan riidellä ja mölistä äänekkäästi tai huudattaa musiikkia, pitäisi hankkiutua asumukseen, jossa ei häiritse muita. On se joo ehkä kalliimpaa, mutta äänekäs elämä on vapaaehtoinen valinta, jossa pitäisi olla valitsijansa maksumiehinä sen sijaan, että laitetaan itsekkäästi lukuisia ulkopuolisia kärsimään. 

Helppo se on huudella, että jos ei kestä normaalin elämän ääniä, niin sellaisen velvollisuus on hankkiutua korpeen asumaan. Tilanne nyt kuitenkin on yleensä sellainen, että talon kymmenessä asunnossa asuu tavallisia, rauhassa eläviä ihmisiä, ja ehkä yhdessä-kahdessa muita häiritsevä perhe. Eikä se lapsen karjunta ole näille normaaleille ihmisille mitään normaaliin elämään kuuluvaa ääntä. Mielestäni on epärealistista ajatella, että ihmisten pitäisi muuttaa kodeistaan joukoittain yhden itsekkään perheen tieltä.

Meidän naapuri on vielä pahempi, alkaa koputella jo minuutin kohdalla. Jotkut ovat vaan täysin todellisuudesta vieraantuneita eikä ole kokemusta pikkulapsista. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:39"]Jos sun mielestä lapsi saa huutaa, niin miksi muut ei saa ilmaista tunteitaan? Kiljuva taapero on karmeaa kuultavaa, mikä ainakin laitan ämyreistä kaikumaan jonkun ikivanhan humpan suoraa naapurin makkariin, kun sieltä kuuluu huutoa. Jos lapsi saa raivareta tämän tästä, on naapureilla oikeus ärtyä.
[/quote]

Lapsen itku on tavanomainen elämisen ääni, josta ei voi valittaa isännöitsijälle. Jokainen lapsi itkee joskus. Sen sijaan ap voisi soittaa isännöitsijälle tuosta kolkuttelusta. Se on tahallista häirintää, lapsen itku ei. Ja tapahtumahetki oli vielä iltapäivä, ei aamukolme.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:00"]

Lapsi saa itkeä eikä lapset ole etuoikeutettuja siihen, en mä ainakaan puuttuis siihenkään jos aikuinen itkisi n. 10 min päivässä niin että se kuuluisi naapuriin.

[/quote]

Minä kyllä puuttuisin, jos aikuinen parkuisi joka päivä kovaäänisesti niin, että naapurusto häiriintyisi. Mielenvikainen siellä silloin asuisi ja todennäköisesti tarvitsisi jonkinlaista apua.

[/quote]

Auttaisikohan naapurin mielenvikaisuuteen, jos hakkaisi kattoa? Eihän sitä tietty koskaan tiedä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:20"]

Tyhmintä tässä on, että ei me mun mielestä olla edes äänekkäitä naapureita. Meillä tulee joskus päivittäinkin kiukkuraivareita, mutta kyllä mä ihan puhumalla rauhoitan tilanteen ja normaalisti 5-10 minuutissa. Olenko mä väärässä/ kohtuuton?

[/quote]

Olet kohtuuton. Teillä tulee päivittäin kiukkuraivareita, joiden hiljentämiseen sinulla menee normaalisti jopa 10 minuuttia (ja epänormaalissa tilanteessa kauemminkin?). Meilläkin on kaksivuotias, mutta ei kyllä tule kiukkukohtauksia päivittäin, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Lapsi rauhoittuu heti, kun otetaan syliin. Säälin naapureitasi. He varmaan vihaavat teitä, eikä ihme, kun joka päivä joutuvat kuuntelemaan mukulanne huutoa. Ehkä kannattaisi suunnitella päiväjärjestys uusiksi, jospa se auttaisi pienen lapsenne oloa. Omppua tms. mukaan joka paikkaan, ulkoilulenkillä siivuja suuhun niin ei kiukuta, vaikka menisikin pitkäksi. Lopuksi, jos naapurit eivät miellytä, muuttakaa omakotitaloon.

[/quote]

Sä varmaan syötät mukulallesi rauhoittavia, normaali ton ikänen ole noin rauhallinen.

[/quote]

Tai uhma ei ole vielä tullut. Tai sitten peloitellaan hiljaiseksi.

[/quote]

Tai normaali vanhemmuus, jolloin lapsi voi kokea olonsa vanhemman kanssa turvalliseksi eikä ole jatkuvasti syytä kokeilla rajojaan. Terve lapsi ei huuda tuollaisia sessioita, joten ap:n lapsella lienee aivovamma, jonka ensioireet ovat juuri tuollaisia. Hapenpuute synnytyksessä ja äidin tupakointi raskausaikana, siinä kaksi tavallisinta syytä sille, että lapsi ei kykene rauhoittumaan etenkään, kun suhde vanhempaan on häiriintynyt jo vauvana.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:20"]

Tyhmintä tässä on, että ei me mun mielestä olla edes äänekkäitä naapureita. Meillä tulee joskus päivittäinkin kiukkuraivareita, mutta kyllä mä ihan puhumalla rauhoitan tilanteen ja normaalisti 5-10 minuutissa. Olenko mä väärässä/ kohtuuton?

[/quote]

Olet kohtuuton. Teillä tulee päivittäin kiukkuraivareita, joiden hiljentämiseen sinulla menee normaalisti jopa 10 minuuttia (ja epänormaalissa tilanteessa kauemminkin?). Meilläkin on kaksivuotias, mutta ei kyllä tule kiukkukohtauksia päivittäin, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Lapsi rauhoittuu heti, kun otetaan syliin. Säälin naapureitasi. He varmaan vihaavat teitä, eikä ihme, kun joka päivä joutuvat kuuntelemaan mukulanne huutoa. Ehkä kannattaisi suunnitella päiväjärjestys uusiksi, jospa se auttaisi pienen lapsenne oloa. Omppua tms. mukaan joka paikkaan, ulkoilulenkillä siivuja suuhun niin ei kiukuta, vaikka menisikin pitkäksi. Lopuksi, jos naapurit eivät miellytä, muuttakaa omakotitaloon.

[/quote]

Sä varmaan syötät mukulallesi rauhoittavia, normaali ton ikänen ole noin rauhallinen.

[/quote]

Tai uhma ei ole vielä tullut. Tai sitten peloitellaan hiljaiseksi.

[/quote]

Tai normaali vanhemmuus, jolloin lapsi voi kokea olonsa vanhemman kanssa turvalliseksi eikä ole jatkuvasti syytä kokeilla rajojaan. Terve lapsi ei huuda tuollaisia sessioita, joten ap:n lapsella lienee aivovamma, jonka ensioireet ovat juuri tuollaisia. Hapenpuute synnytyksessä ja äidin tupakointi raskausaikana, siinä kaksi tavallisinta syytä sille, että lapsi ei kykene rauhoittumaan etenkään, kun suhde vanhempaan on häiriintynyt jo vauvana.
[/quote]
Et oo tosissas? Anna ku arvaan; sulla on vaan yksi erittäin helppo lapsi? Ootappa jos/kun tulee toinen.. Ei välttämättä käy noin hyvä tuuri!

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:40"]

Jos mä olisin kolmas naapuri, valittaisin isännöitsijälle kattoa hakkaavasta naapurista. Lapsen itku on ns. normaalin elämän ääniä ja hyväksyttävää elämistä, joka pitää kestää, vaikka ikävää onkin. Katon hakkaaminen taas ei ole, eli se voidaan tulkita usein toistuvana häiritseväksi elämäksi ja on peruste varoitukseen.

[/quote]

Näin juuri. Kerrostalossa aiemmin asuessamme kun päivällä imuroi, niin alakerran naapuri hakkasi pattereita tai niitä putkia että kalisi meidänkin kämppään. Kun muutettiin rivitaloon ja laitettiin peili ja taulu seinälle eli piti porata, niin naapuri hakkasi seinään jollain. Että on se kiva kun tuollaisia naapureita on... Toisella naapurilla huusi kerran lapsi jonkun 3-4 tuntia raivareitaan aamukahteen asti. Siinä vaiheessa alkoi ärsyttämään kun töihinkin noustava, lapsi kun huusi ihan raivoa eikä itkua tai kipua. Mutta eipä silloin tullut koputeltua naapuriin...

Että ehkä sellaiset normaalit elämisen äänet vaan on kestettävä jos meinaa asua muuten kuin omakotitalossa, mutta voisi sitä naapurit ottaa toisiaan huomioon ja ei tarvitse jostain harvemmin tapahtuvasta äänekkäämmästä häiriöstä olla heti vetämässä herneitä nenään niin, että pitää mieltään osoittaa. Ihmiset on niin hermoheikkoja nykyään, liikenteessäkin ajetaan miten sattuu ja hermot tiukalla, tööttejä huudatetaan mielenilmauksiksi vaikka se on varoitusmerkkiä varten... Jotkut ei vaan kestä mitään vaan alkavat heti raivota kun vähänkin joku ei mene oman mielen mukaan ja hermot kireällä. Sellaisten ihmisten pitäisi mennä hermolomalle tai psykiatrille. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:20"]

Tyhmintä tässä on, että ei me mun mielestä olla edes äänekkäitä naapureita. Meillä tulee joskus päivittäinkin kiukkuraivareita, mutta kyllä mä ihan puhumalla rauhoitan tilanteen ja normaalisti 5-10 minuutissa. Olenko mä väärässä/ kohtuuton?

[/quote]

Olet kohtuuton. Teillä tulee päivittäin kiukkuraivareita, joiden hiljentämiseen sinulla menee normaalisti jopa 10 minuuttia (ja epänormaalissa tilanteessa kauemminkin?). Meilläkin on kaksivuotias, mutta ei kyllä tule kiukkukohtauksia päivittäin, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Lapsi rauhoittuu heti, kun otetaan syliin. Säälin naapureitasi. He varmaan vihaavat teitä, eikä ihme, kun joka päivä joutuvat kuuntelemaan mukulanne huutoa. Ehkä kannattaisi suunnitella päiväjärjestys uusiksi, jospa se auttaisi pienen lapsenne oloa. Omppua tms. mukaan joka paikkaan, ulkoilulenkillä siivuja suuhun niin ei kiukuta, vaikka menisikin pitkäksi. Lopuksi, jos naapurit eivät miellytä, muuttakaa omakotitaloon.

[/quote]

Ja sä et ole vielä oivaltanut, että lapsetkin on yksilöitä, aivan kuten me aikuisetkin. Vielä sä kerkeät....

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:20"]

Tyhmintä tässä on, että ei me mun mielestä olla edes äänekkäitä naapureita. Meillä tulee joskus päivittäinkin kiukkuraivareita, mutta kyllä mä ihan puhumalla rauhoitan tilanteen ja normaalisti 5-10 minuutissa. Olenko mä väärässä/ kohtuuton?

[/quote]

Olet kohtuuton. Teillä tulee päivittäin kiukkuraivareita, joiden hiljentämiseen sinulla menee normaalisti jopa 10 minuuttia (ja epänormaalissa tilanteessa kauemminkin?). Meilläkin on kaksivuotias, mutta ei kyllä tule kiukkukohtauksia päivittäin, ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Lapsi rauhoittuu heti, kun otetaan syliin. Säälin naapureitasi. He varmaan vihaavat teitä, eikä ihme, kun joka päivä joutuvat kuuntelemaan mukulanne huutoa. Ehkä kannattaisi suunnitella päiväjärjestys uusiksi, jospa se auttaisi pienen lapsenne oloa. Omppua tms. mukaan joka paikkaan, ulkoilulenkillä siivuja suuhun niin ei kiukuta, vaikka menisikin pitkäksi. Lopuksi, jos naapurit eivät miellytä, muuttakaa omakotitaloon.

[/quote]

Sä varmaan syötät mukulallesi rauhoittavia, normaali ton ikänen ole noin rauhallinen.

[/quote]

Tai uhma ei ole vielä tullut. Tai sitten peloitellaan hiljaiseksi.

[/quote]

Tai normaali vanhemmuus, jolloin lapsi voi kokea olonsa vanhemman kanssa turvalliseksi eikä ole jatkuvasti syytä kokeilla rajojaan. Terve lapsi ei huuda tuollaisia sessioita, joten ap:n lapsella lienee aivovamma, jonka ensioireet ovat juuri tuollaisia. Hapenpuute synnytyksessä ja äidin tupakointi raskausaikana, siinä kaksi tavallisinta syytä sille, että lapsi ei kykene rauhoittumaan etenkään, kun suhde vanhempaan on häiriintynyt jo vauvana.

[/quote]

kirjoititpa aika hirveän vastauksen, voisit hävetä