Kyylämummojen logiikka?

Selittäkääs viisaammat näiden kyylämummojen logiikkaa. Näitähän aina naapurustossa riittää kyyläilemään epäolennaisia asioita kun isommissa asioissa mummot sitten sulkevat silmänsä.

Ongelmana siis on, että vien kolmevuotiaan lapseni satunnaisesti hoitoon matkiksilla. Tämä niinä epätoivoisina aamuina, kun työpäiväni alkaa aikaisemmin, enkä henno pakottaa lasta kävelemään matkaa, joka veisi kävellen 50 min ja rattailla kymmenen. Lisäksi meillä on yleensä tavaraa kolme painavaa laukkua. Olen raskaana, ja varsinkin pimeinä liukkaina aamuina tuntuu turvallisemmalta lykkiä lasta rattaissa kuin itse liukastella lapsen ja tavaroiden kanssa.

Olen saanut luvan jättää rattaat hoitopaikan portaiden alle nipussa. Tänään mieheni sitten mainitsi, että rattaiden nipun välistä löytyi lappu, jossa meille ilmoitettiin, ettei lasta saa kuljettaa "homeisissa" rattaissa.
Homeessa rattaat eivät ole, mutta niiden kuomun sisäpuolen valkoisessa kankaassa on tumma läiskä. Lisäksi tämä kuomu ei koskaan ole käytössä vaan kiinni.  Lapsemme matkustaa rattaissa satunnaisesti noin kerran viikossa hoitoon 10 min. ajan ja ulkoilmassa. Hän on muuten hoitoryhmänsä ainoa, joka ei ole sairastanut koko syksynä ja talvena. Näin tuskin olisi, jos lapsi altistuisi vaarallisesti homeelle.

Kuka tällaista jaksaa tehdä? Hulluksi tämän tekee se, että samassa talon oven edessä tapahtui muutama kuukausi sitten henkirikos. Julkisuudessakin spekuloitiin, että miksi kukaan talon asukkaista ei puuttunut tapahtumaan, vaikka siihen johtaneista tapahtumista oli tullut sellaista ääntä, ettei se voinut olla kuulumatta asuntoihin. Missä kyylämummo oli silloin? Ei ainakaan puuttumassa tilanteeseen tai edes näppäilemässä hätänumeroa. Mutta antaas olla, eiköhän tällaisiin mitättömiin asioihin puututa silloinkin kuin asia ei ulkopuolisille kuulu. Senkin ymmärtäisin, että rappusten alla oleva tavara ärsyttäisi ja noottia tulisi siitä. Mutta tästä ei halaistua sanaakaan.