Kun koirani kuoli... jatka lausetta.
Kommentit (22)
...naapurini saivat jälleen nukkua ilman korvatulppia, pari lasta säästyi hyökkäykseltä, paska haisi vähemmän porttikongeissa ja lumi oli jälleen valkoista.
Kun koirani kuoli, hautasimme sen kauniina alkukesän päivänä kotipihaamme, syreenin juurelle.
Kun koirani kuoli, äitini vei sen piikille ja minä olin aivan hajalla. Lähdin silloin ilman mitään kelloa piiiiitkälle kävelylenkille, jotta en tietäisi, milloin rakas koirani tarkalleen saa piikin.
Olin helpottunut. Koira ei ollut täyspäinen ja hyökkäili mm. lasten kimppuun.
Koirani kuoli eikä enää voi haistella lenkkelijöitten lapsia.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:06"]Olin helpottunut. Koira ei ollut täyspäinen ja hyökkäili mm. lasten kimppuun.
[/quote]
Yleensä se on omistajan vika. Syytä siis itseäsi, kun et kouluttanut tarpeeksi koiraasi, etkä tarjonnut tarpeeksi aktiviteetteja.
...huomasinkin, että se oli naapurini koira, sillä en ikinä itse erehtyisi ottamaan koiraa. Olipa hyvä, että kuoli pois kuseksimasta ja paskomasta kadun varsia.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:06"]Olin helpottunut. Koira ei ollut täyspäinen ja hyökkäili mm. lasten kimppuun. [/quote] Yleensä se on omistajan vika. Syytä siis itseäsi, kun et kouluttanut tarpeeksi koiraasi, etkä tarjonnut tarpeeksi aktiviteetteja.
[/quote]
HAHAHAHAHHHHHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAA anna mä nauran tälle.
nimim. Omaisuus ja ikuisuus tuhlattu koirankoulutuskursseille ja yksityisiin koirankouluttajiin, aktivointileluihin, agilityyn, tokoon, pitkiin lenkkeihin, ja silti koira puri, hyökkäili, murisi ja oli arvaamaton.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:06"]Olin helpottunut. Koira ei ollut täyspäinen ja hyökkäili mm. lasten kimppuun. [/quote] Yleensä se on omistajan vika. Syytä siis itseäsi, kun et kouluttanut tarpeeksi koiraasi, etkä tarjonnut tarpeeksi aktiviteetteja.
[/quote]Minä olin 10-vuotias lapsi, en syytä itseäni. Syytän isääni.
..sydämeni särkyi. Kaikista rakkain lähti.
..eläinlääkäriaseman radiossa soi " osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos, osaan hyvää uutta vuotta toivottaa.., mut sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää.. Maailman tuuliin menetin mun rakkaan, pelasta mut jos se sopii almanakkaan, pelasta mut, pelasta..." Kannoin rakkaan ystäväni ruumiin autooni. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, koirani virtsarakko tyhjeni sitä kantaessani espoolaisen lähiön asfalttiselle kadulle. Itkin menetettyä elämää, rakasta koiraani, joka minulla oli ollut 11-vuotiaasta, koiraa, jonka turkkiin olin saanut itkeä sydänsurut ja elämän tuomat pettymykset, koiraa joka oli ollut enemmän kuin koira ja joka oli nähnyt kasvuni lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Muistan yhä, miltä eläimen turkki tuoksui ja miten se käpertyi viereeni nukkumaan. Hautasin koiran ja sen lempilelun vanhempieni pihaan. Nyt paikalla kasvaa Tuija, jonka juurelle vien joka joulu kynttilän. Yhä edelleen näen unia tuosta koirasta, vaikka sen kuolemasta on kulunut 12 vuotta. Unissa se elää ja hengittää, mutta katoaa aina lopulta käsistäni.
Koirani kuoleman jälkeen olen saanut kolme lasta, mutta mikään ei ole saanut minua unohtamaan tuota olentoa, eikä tuska ole täysin vieläkään poistunut. Tätäkin kirjottaessa sydämeni meinaa pakahtua ja kyyneleet virtaavat. Rakas vehnäterrierini, kiitos että olit. kiitos kaikista kauniista muistoista. Uutta koiraa minulle ei koskaan tullut, eikä varmaan tulekaan. Tuon ihmeellisen ja inhimillisen luontokappaleen muisto säilyy ikuisesti.
En ole enää itseni vaan osa minusta lähti rakkaan lemmikkini mukana.
Menetin jotain niin tärkeää. Ihana kultainen tyttöni, kaipaan sinua niin paljon. You'll Never be Forgotten, You left paw prints on My Heart.
siitä tehtiin lihakeittoa ja kinttaat papalle.