Lue keskustelun säännöt.
Menestyminen itsestä kiinni. Ei ole!
07.02.2015 |
Luinpa jonkin aika sitten Hesarista haastattelun, jossa kerrottiin hyvin menestyneestä nuoresta naisesta. Ikää oli alle 30-vuotta. Haastattelussa sanoi, kuinka menestyminen on itsestä kiinni. Oli itse tavallisesta perheestä, joten ei ole mitään rahoja ulkomailla opiskeluun jne.
Minusta menestyminen ei todellakaan ole itsestä kiinni. Jos ajatellaan, että kaikki olisivat yhtä hyviä ja älykkäitä, niin miten menestyminen olisi tässä tapauksessa itsestä kiinni?
No tuo on epätodellinen tilanne, mutta mites jos joku hakee vaikka lääkikseen kymmenen kertaa ja aina jää ensimmäiselle varasijalle. Onko hän sitten niin paljon huonompi, kun muut hakia? No ei ole, vaan aina jonkun pitää olla huonompi. Eli lopulta menestyminen ei ole itsestä kiinni, koska joku tekee aina paremmin, ellei ole superlahjakkuus.
Sanoisin, että menestyminen ei todellakaan ole AINA ja JOKA KERTA itsestä kiinni.
Kommentit (47)
Menestymiseen vaikuttaa paljolti omat elämänvalinnat. Esim mein perheessä minä olin ainoa sisarus, joka sai yläasteella kymppitodistuksen, menin lukiossa kesätöihin, osasin säästää rahaa yliopisto-opiskeluun jne. Ekoja kännejä aloin juoda vasta lukiossa.
Toisin kuin sisarukseni, jotka olivat kaikki jo yläasteaikana juomassa, rahat meni, opintovelkoja makseltiin vielä 30-vuotiaana ja nyt 40veenä ovat uusiksi koulunpenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:52"]
Yhteiskuntakin asettaa omat rajoituksensa sille kuka voi olla menestyjä ja kuka ei. Jos jokainen menestyy, nykyinen talousjärjestelmä romahtaa. Jos menestyminen on vain itsestä kiinni, kaikki voivat menestyä - kuka sitten siivoaa minimipalkalla toisten jäljet tai tarjoilee burgerit? Koko maailma on rakennettu niin, että vain harvat menestyvät.
[/quote]
Unohdat, että kaikki ei edes halua menestyä vaan valitella ap:n tapaan, että ei ole minusta kiinni, kyllä minäkin, mutta en aio tehdä mitään itse.
Ihmettelen monista tutuista, kuinka helpolla he luovuttivat, lähtivät töistä loukkaantumisen tähden.
Itse en lähtenyt ja tästä tehtiin oikein urheilua miten kestän kiusaamista.
En allekirjoita inhaa oman onnensa seppä -sananlaskua, kuitenkin on itse lähdettävä liikkeelle.
Kaikki stereotypiat ovat aina naurattaneet, koska on kiva kääntää ne nurinpäin.
Mutta en kenkkuilisi sydämen tuskassa olevalle että riippuu ittestä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:33"]
Tuurilla on valtava merkitys. Esimerkiksi oman veljeni ura lähti kieltenopettajien sijaisuuksista ja nyt on pomona keskisuuressa koulutusfirmassa, kun eteni opetusuralla. Hän oli valmistuttuaan alussa työttömänä, kunnes sai noita sijaisuuksia, kun kotipaikkakunnan opella oli paljon sairaslomia.
Itsellä taas ollut huono tuuri, olen jäänyt ekaksi varalle paikkaan, mihin olisin omasta mielestäni ollut loistava, suuren yrityksen konkurssi, kun mulle jo oli pedattu "ylennystä" aiemmin ja lapsen sairaus, elämässä on niin paljon asioita, joita ei voi ennalta arvata. Minäkin olen aina ollut ahkera, sinnikäs ja rajusta kiusaamistaustasta sekä omituisista kotioloista huolimatta minulla on hyvä itsetunto. Ei muuta kuin aloittamaan ura alusta sitten, kun lapsi oli riittävän iso hoitamaan sairautensa itse ja käymään lääkärillä yksinkin.
Osa täällä ei näytä tietävän, että jos yritys menee konkurssiin, voi työt loppua sinä päivänä ilman yt-neuvotteluja.
[/quote]
On ainoastaan itsestä kiinni, jääkö töihin konkurssikypsään firmaan. Konkurssi harvemmin tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja toisaalta useimmiten liiketoiminta jatkuu jossakin muodossa, jos siinä oli alunperin minkäänlaista järkeä.
Sehän riippuu ihan siitä mitä ihminen tarkoittaa menestymisellä? Jos se, että tekee vain helvetisti sitä seinästä nostettavaa paperia, eli on rahaa niin ei se ole mikään mittari menestymisestä. Eli paljon rahaa tai korkea asema tässä ihmisten luomassa järjestelmässä tarkoittaa menestymistä, niin en alkuunkaan ymmärrä sitä. Ei se ole minulle mitään menestymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen, että menestynyt ihminen on sellainen joka on uskaltanut pitää omasta linjastaan, omista unelmistaan ja omista arvoistaan kiinni. Se on silloin todennäköisesti onnellisimmillaan. Se joka lähtee kiipimään yhteiskunnan portaita toisten tahdosta ylöspäin, ei ole minulle menestynyt vaikka olisi kuinka korkealle portaalle päässyt ja olisi rahaa vaikka mitenkä paljon. Siis jos se ei ole sitä mitä ihminen ihan oikeasti sisimmässään rakastaa. Raha ei menestymiseen liity sinänsä mitenkään, vaikka kyllä sitä monesti niille tulee jotka uskaltavat mennä omia reittejään.
Ao, lääkkeet...