Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen

Herättääpä tämä aloitus tunteita. Its en ymmärrä, miksi lapseen pitäisi koskea? Lapseni on nyt 3-v. enkä ole koskaan joutunut häntä sen pahemmin sylissä pakottamaan olla. Joskus olen kantanut hänet kaupasta pois. Tätä vanhempaa en todellakaan pitäisi väkisin sylissä. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:57"]

Minä ainakin tarraan vieraisiin penskoihin kiinni esim. kaupassa, jos ne juoksevat siellä. Kaupassa ei juosta. Täti opettaa, kun kerran vanhemmat ei pysty. Ja tätiä uskotaan, perkele!

[/quote]

Tarraapa minun lapseeni niin oikeudessa tavataan.

[/quote]

En usko että tavataan. Mutta sen voit uskoa, että se riehuva penskasi enää koskaan juokse kaupassa sen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:06"]

Minusta näissä "kysy lapselta, anna lapsen määrittää, ei ilman lapsen lupaa" on yksi seikka, joka vaivaa.

Vanhemmat kohtelevat lasta kuin hänellä olisi täysi aikuisen arvostelukyky ja ymmärrys. Niin kuin lapsella olisi oikeasti kehitystasollaan jo kyky tehdä syy-seuraussuhdearviointeja, joihin aikuisenkin on taivuttava.

Se on mielestäni pikemminkin vastuuttomuutta ja puuttuvaa ymmärrystä siitä, mitä vanhemmuus biologiassa on.

On aivan eri asia puhua kunnioituksesta ja koskemattomuudesta, joita tottakai pitää jokaisessa ihmissuhteessa noudattaa. Mutta tuollainen äärimmäinen "selitän lapselleni, miksi tein näin" on minusta lapsellekin liian vaikea konsepti. Käsitteet ovat taas kerran hieman väärinymmärretty.

Ja vielä yksi juttu. Se teidän lapsi ei ole eikä hänen kuulukaan olla olento, joka voi vain omilla mielenliikkeillään määritellä koko ympäristöään. On hyvä tulla välillä vähän kuraakin niskaan.

Ennen lapset kasvatettiin siten, että näkyä sai muttei kuulua, eikä yksilöllisyydelle ollut paljon sijaa, kurinpito oli jotain ihan muuta kuin nykyään, remmi heilui.

Se on ollut kamalaa, mutta kyllä aika kamalia on nämä nykyajankin curling jne vanhemmat, jotka luovat lapselleen sen kuvan, että päinvastoin hän onkin kaikkein tärkein, universumin keskipiste, hänen egoaan kasvatetaan sumeilematta. Lasten egojen kilpavarustelua tuntuu tämä nykypäivän kasvatus olevan.

Jos vaan kasvatettaisiin yhteiskuntakelpoisia terveitä yksilöitä sopivalla määrällä hellyyttä kuria ja puhdasta maalaisjärkeä?

[/quote]

Tämä lähteekin siitä, että lapselle jo pienestä saakka opetetaan, että hänellä on itsemääräämisoikeus. Tietenkin rajat pitää laittaa, laittaahan yhteiskunta vangeillekin rajat ja poliisit aikuisille ihmisille. Mutta minkäänlaista vanhemman mielivallasta, perusteetta, olevaa kiinnikäymistä tai kiinnipitämistä en hyväksy. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:57"]

Minä ainakin tarraan vieraisiin penskoihin kiinni esim. kaupassa, jos ne juoksevat siellä. Kaupassa ei juosta. Täti opettaa, kun kerran vanhemmat ei pysty. Ja tätiä uskotaan, perkele!

[/quote]

Tarraapa minun lapseeni niin oikeudessa tavataan.

[/quote]

En usko että tavataan. Mutta sen voit uskoa, että se riehuva penskasi enää koskaan juokse kaupassa sen jälkeen.

[/quote]

En ole tätän aiemmin kirjoittanut, mutta voit olla varma, että sinulla ei ole oikeutta koskea muiden lapsiin tai pysäytellä heitä kaupassa. Myös aikuiset kiitävät kaupassa juosten tai jopa rullaluistimilla, eikä minulla ole mitään oikeutta käydä heihin käsiksi ja vaatia heitä lopettamaan. Joten pidättäydy sinäkin koskemasta muihin ihmisiin, erityisesti lapsiin. Voit olla varma, että se ei jää siihen, jos kosket minun lapseeni. 

Minut kasvatettiin noin. Kukaan ei saanut koskea kurinpitomielessä, joten piti itse miettiä seurauksia sen sijaan, että olisin sokeasti luottanut siihen, että aikuinen estää aina pahanteon siirtämällä minut johonkin muualle.
Olin rauhallinen ja vahvamoraalinen lapsi, mutten osaa sanoa onko se seuraus vai syy kasvatusmetodille.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:59"]

Lapsella on ihan samanlainen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen kuin aikuisellakin. Ei kenellekkään saa toinen ihminen tehdä tekoja, jotka voivat aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta. Tilanne on tietenkin erilainen, jos lapsen käytös on sellaista, että se on vaaraksi lapselle itselleen tai muille ihmisille. Silloin tilanteeseen on mielestäni oikeus puuttua tarpeen vaatiessa fyysisin keinoin.

[/quote]

Peesi tälle! Lapsilla kuten aikuislla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuutteen, mikä päättyy tietenkin, jos hän itse yrittää "tappaa" muita, hakkaa, loukkaa henkisesti, tai fyysisesti muita, niin siinä vaiheessa loppuu jokaisen koskemattomuus, iästä riippumatta.

Monella pienen lapsen vanhemmalla näyttäisi kuitenkin olevan, että oma saa hakata muita ja tehdä mitä haluaa, mutta samaa ei saa tehdä hänelle. Eli vähän epäloogista, jos homma on niin että oma saa käydä toisiin käsiksi henkisesti tai fyysisesti, niin kyllä se pitää molempiin suuntiin toimia.

Fyysinen kurittaminen nyt ei milloinkaan ole sallittua, mutta en ihan ymmärrä miksei lapseen saisi koskea. Tuntuu epäluonnolliselta. Ei kaikki (pienet) lapset ole hyviä ymmärtämään ja kommunikoimaan puheella, ja silloin on parempi vaan nostaa lapsi syliin, pitää kiinni tai siirtää pois tai mitä ikinä. Lapseni on kotihoidossa, mutta antaisin myös hoitotätien toimia näin. Muutoin vierailla ihmisillä ei ole oikeutta koskea lapseen paitsi jos lapsi on vaarassa. Hullua jos joku tarraa juoksevaan lapseen kaupassa kiinni, pelkkä sanallinen huomauttaminen rittäisi.

On kahdenlaista kasvatusta. Toisessa sallitaan ruumillinen kuritus toisessa sitä taas ei hyväksytä. Jos et halua kurittaa lastasi haastavissakaan tilnteissa tässä blogissa on ohjeet väkivallattomaan kasvatukseen.

Jos mielestäsi kuritus on oikeutettua ohjeet löytyy Tommi Helstenin teoksista: Helsten lainaa entistä pappia "Ken piiskaa säästää hän vihaa lastaan":

Miksi vetää överiksi joku noin suomalainen asia kuin koskemattomuus?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 06:26"]On kahdenlaista kasvatusta. Toisessa sallitaan ruumillinen kuritus toisessa sitä taas ei hyväksytä. Jos et halua kurittaa lastasi haastavissakaan tilnteissa tässä blogissa on ohjeet väkivallattomaan kasvatukseen.

Jos mielestäsi kuritus on oikeutettua ohjeet löytyy Tommi Helstenin teoksista: Helsten lainaa entistä pappia "Ken piiskaa säästää hän vihaa lastaan":
[/quote]

Jos lapsi (vammainen tai ei) satuttaa toiminnallaan itseään tai muita, aivan takuulla hänet rauhoitetaan fyysisesti. Kiinnipidossa on kyse juuri tästä. Eihän se ole mukavaa kiinnipidettävälle, ei tietenkään! Mutta ei sekään ole, että lapsi hakkaa päätään seinään tai raapii, puree ja/tai hakkaa muita. Toki joskus kiinnipitoa tehdään mielivaltaisesti, se on väärin, ehdottomasti. Mutta kun yksilöllä ei ole kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia (voi aiheuttaa pysyvää vammaa itselleen tai muille) ja rauhoittua ilman apua, täytyy häntä auttaa siinä. Joskus riittää keskustelu tai käsky, joskus on otettava lapsi syliin tai kiinni.

Lisään vielä, etteivät asiat ole mustavalkoisia. 51

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:25"]

Fyysinen koskemattomuus on käytössä meilläkin, eli ilman lapsen lupaa kukaan ei saa häneen koskea. Joskus kun lapsi on pienenä kiukutellut eikä ole suostunut liikkumaan esim. kaupassa olen pyytänyt kolmesti, että saako äiti ottaa syliin. Jos jatkaa kiukuttelua, niin sanon että äiti joutuu nyt ottamaan sinut syliin, mutta jälkeenpäin selitän miksi näin toimittiin, pyydän anteeksi ja lapsi saa valita jotain kivaa tekemistä yhdessä äidin kanssa.

[/quote]

olet kysynyt "saako äiti ottaa syliin"...  hahahhaaaH!!  sinun pennuistasi ei tule yhteiskuntakelpoisia, se on varma se.piste.

[/quote]

Nuo lapset ovat kyllä 100% varmasti yhteiskuntakelpoisempia kuin sinä ja sinusta paenneet lapset. PIstePiste.

Ja vielä MOT.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:30"]Ettekai te oikeasti kasvata lapsianne noin? ja jos kasvatatte, niin toivottavasti ette koskaan laita hoitoon minnekään. En minä ainakaan suostuisi hoitamaan lasta, jota ei saisi tarvittaessa siirtää pois pahanteosta vaan pitäisi maanitella että tulisitko Irma-Petteri nyt kiltisti tänne.
[/quote]
Eihän se nyt noin mene. Meidän lapset kunnioittaa aikuista ja ja pelkkä sanominen riittää. Jos uhmailija uhmaa eikä tottelekkaan niin varoitus, jos et itse lopeta niin siirrän sinut, näin lapsi saa valita. Sinulla ei nyt tosiaan taida olla käsitystä koskemattomuudesta. Lapsia ei tarvitse ohjailla fyysisesti, ei vain tarvitse.

Missä vaiheessa vauva muuttuu lapseksi jolta pitää kysyä. Tapahtuuko se yhdessä yössä. Kukaan ei kai viikon ikäiseltä kysy lupaa syliinottoon.

Pelkäättekö te omaa lastanne kun ette uskalla koskea? Niin sepä se olisikin jos viisi vuotias nostaisi syytteen kun äiti koski ja otti syliin :D :D

Oho enpä tiennyt että kasvatustyylilleni on keksitty nimi. Meillä ei lapsia ohjata tai kuriteta fyysisesti. Lapsen kädestä ei viedä esineitä. Jos tilanne on sellainen ettei lapsi usko kun käsken lapsen vaikka laittaa kaupassa karkit pois niin kysyn lapselta laitatko itse vai laitanko minä. Lapsi valitsee ja sen mukaan toimitaan. Sama jos lapsi ei suostu vaikka pukemaan kenkiä, kysyn puetko itse vai puenko väkisin. Yleensä lapsi tahtoo viimeistään silloin toimia kun valittavana on nämä vaihtoehdot. En maarittele lapsia, ohjeet ovat selkeät. Lapsen kanssa iästä riippuen voi perustella asioita; kengät on puettava tai tulee kylmä. Isomman olen joskus antanut itse kokea valintansa epämiellyttävyyden ja lapsi on ulkona sanonut, olit äiti oikeassa, ensi kerralla tottelen sinua. Voin koska tahansa käyttää valtana fyysistä voimaani, mutta se ei ole kannattaa vaan kasvattaa uhmaa, laiskat vanhemmat ohjailevat lapsiaan jatkuvasti fyysisesti ja siitä tulee kierre jolloin lapsi tottelee aina vain kovempia keinoja. Lapsi nöyrrytetään aikuisen voimasta ja lapsi yrittää käyttää samoja keinoja eli voimaa, potkii ja lyö.
Seurasin naapurin lapsia joista osa kasvatettiin fyysisellä kurituksella, lapset olivat vihaisia ja tempaisi herkästi toista jos vaikka pieni yritti viedä lelun. Lapset turvautuivat fyysiseen voimaan ensisijaisesti ja heidän äidistään se oli jopa ajoittain hauskaa.

Neuvottelutaito on tärkeä, sillä lapsi tulee tarvitsemaan sitä yhä enemmän kasvaessaan, joten on myös typerää että vanhempi on ehdoton. Joskus on hyvä joustaa, tehdä kompromisseja tai vähintäänkin keskustella miksi lapsi ei voi saada tahtoaan läpi. Kaikki jotka murjovat keskustelua ja pitävät tälläistä kasvatustyylia huonona ja epätoimivana puolustavat omaa fyysistä kasvatustyyliään tai eivät ymmärrä että näin lapsista tulee helpommin ohjattavia. Kyse ei ole vapaasta kasvatuksesta vaan kasvatuksesta jossa kunnioitetaan lasta. Jos lapsi rikkoo jotain niin tartun välittömästi kädestä, ainostaan kun on PAKKO. Sille en voi mitään jos tarhassa koskevat lapseen, mutta en usko että se tulee olemaan koskaan tarpeellista siitä syystä että lapset ovat tottuneet tottelemaan puhetta. Lapset eivät ole tottuneet fyysiseen ohjaukseen ja jos tuntematon koskisi niin lapsi varmasti mulkaisisi vieraan kättä ihmetellen jolloin vieraskin huomaisi että on mennyt yli yksityisyys rajojen. Minulle isompi on tiuskaissut että älä koske jos olen työntänyt tai vetänyt ilman varoituksia. Meillä on tiukka kuri ja lapset eivät saa korottaa ääntään aikuisille, paukauttaa ovia, hajottaa mitään ja tälläistä sattuessa asiaan puututaan heti. Tulipahan avauduttua. Kerro ap onko tämä sama tyyli jolla sinä kasvatat vai ymmärsinkö väärin että kyse ei ole mistään vapaankasvatuksen muodosta?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 07:32"]Missä vaiheessa vauva muuttuu lapseksi jolta pitää kysyä. Tapahtuuko se yhdessä yössä. Kukaan ei kai viikon ikäiseltä kysy lupaa syliinottoon.
[/quote]
Siinä vaiheessa kun lapsi oppii pyytämään syliin. Normaali vanhempi kysyy (ei ehkä välttämättä sanoin) tuleko syliin, ojentamalla kädet lasta kohti jolloin lapsi ojentaa käsiä myös tai kieltäytyy laittamalla kädet puuskaan tai kääntymällä. Varmaan kaikki tunnistavat sen kun joku ottaa lapsen kyzymättä syliin, siitä seuraa itku ja rimpuilu.