Haluaisin usein olla poikaystäväni kanssa pelkästään kavereita

Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä noin vuoden ja omista ongelmistani/sairaudestani johtuen minulla on tarve olla paljon itsekseni vapaa-ajalla. Emme asu yhdessä ja näemme lähinnä minun kapasiteetistani riippuen noin kerran viikossa, välillä harvemminkin. Poikaystäväni ymmärtää rajoitteeni ja hyväksyy ne, mutta tiedän myös että hän haluaisi nähdä useammin. Sairaudestani johtuen myös seksi ahdistaa minua usein ja vaikka tähän asti olen siihen pystynyt säännöllisesti ja poikaystävä on siitä nauttinut paljon, niin en tiedä pystynkö jatkamaan tällaista itseni "pakottamista" (poikaystävä ei pakota) seksiin, koska koen että se kuuluu parisuhteeseen ja ihan ilman ei oikein voi hyvää suhdetta olla. Seksi on kyllä itsessään hyvää hänen kanssaan, mutta minulla on omat poikaystävästäni riippumattomat ongelmat, jotka heijastuvat hieman joka osa-alueelle. 

Muitakin ongelmakohtia kuin tapaamisten harvuus ja seksi löytyy ja siksipä olenkin miettinyt ja myös sanonut poikaystävälleni, että mielestäni tämä tilanne ei ole reilu hänelle ja minä taas koen asiasta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Poikaystäväni ei silti halua erota, mutta minä koen välillä, että olisi parempi jos olisimme vain kavereita, jolloin ei tarvitsisi nähdä niin usein ja seksiä ei olisi yms. Rakastamme molemmat toisiamme ja meillä on hyvä yhteys, joten pelkään kuitenkin jos se yhteys latistuisi kaveruuden myötä. En myös tiedä kuinka hyvin kestäisin hänen mahdollisen uuden tyttöystävänsä tulevaisuudessa ja onnistuisiko kaveruus silloin... Yritän toki koko ajan saada itseäni parempaan kuntoon ja voitettua pelkoni, mutta ei ole realistista ajatella, että pitkän ajan ongelmat parantuisivat ihan ykskaks, joten tämä on tilanne ainakin toistaiseksi.

Kysyisin teiltä mitä te tekisitte tilanteessani ja olisiko teillä näkökulmia, joita en ole tullut ajatelleeksi?