Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en vain tajua miten lihava olen?
06.02.2015 |
En, vaikka valokuvissa näytän ihan järkyttävältä. En, vaikka käsinojat on tuoleissa kummallisen lähellä toisiaan. En, vaikka en todellakaan löydä vaatekaupoista mitään sopivaa. En, vaikka kengännauhojen solminen ja varpaankynsien leikkaaminen ahdistaa.
Olen ollut jonkin verran ylipainoinen niin kauan kuin muistan. Mutta nyt olen lyhyessä ajassa lihonnut 20 kg lisää eli painan melkein 100 kg. Mutta en tajua sitä. Vaikka Suurin pudottaja ohjelmassakin suurin osa on minua laihempia, kotimaisista painonpudotusohjelmista puhumattakaan.
Lääkäritkin varmasti laittaisivat pakkodieetille, jos vain joskus uskaltautuisin lääkäriin. Tää on surullista.
Kommentit (6)
Se voi käydä kelle vaan. Mäkin järkytyin, kun näin valokuvan itsestäni. En ollut peilistä hahmottanut todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No laihduttamaan vaan. Itse painoin vuosi sitten lähes 120kg nykyään painan 90 ja vieläkin laihdutan.
Oikeastaan aika yksinkertaista. Vaikka eksyin tänne hakemaan vinkkejä mitä tehdä avomiehen tenavan kanssa. Se ON täysin ruokailutottumuksista kiinni, ja siitä, että oikeasti tekee jotain. Vaikka on helpompi vain maata ja velloa itsesäälissä. Karua tekstiä, mutta jos on antanut itsensä mennä kyseiseen kuntoon, täytyy vaan tehdä itselleen selväksi että ei vetele.
Mä olin itse saman painoinen ala asteella, 98-105kg 150+ cm. Se oli kova taistelu ja potkin itteni siitä pois.
Minulla on sama ongelma vaikka olen vielä normaalipainoinen :( housut kutistuvat kaapissa, pyörän ajaminen on raskaampaa, askeleet kuuluvat raskaampina. Tunnen nahan alta kuitenkin luita, tulee olo että olisin ihan laiha, mutta todellisuudessa nahan ja luiden välissä on monen sentin tyyny :( tänäänkin röllyttelin vatsanahkaani, ällöttävää löysää pussia. Jotenkin en vaan näe läskiyttäni peilistä!
Tiiäkkö mitä, sama täällä. Kunhan vaatekaapista löytyy päälle mahtuvat vaatteet niin en murehdi.. Mutta peileistä ja varsinkaan valokuvista en kestä katsoa itseäni.
Mulla on se ongelma, että omaan syömishäiriötaustan (oksentelen edelleen sillon tällöin herkuttelun jälkeen). Saan painon halutessani nopeastikin pois olemalla vaan syömättä tai syömällä "kaloritonta" ruokaa, mutta jään laihduttamiseen koukkuun. Välillä olen ollut ihan luuranko, ja se on mielestäni vaarallisempaa kuin ylipaino, sillä en hallitse laihduttamistani. Nyt painan noin 90, luulisin, mutta ruoka ja syöminen eivät hallitse elämääni.
Olisipa "luonnostaan hoikka"...