Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhtaudutko tunteella tyttönimeesi?
Kommentit (76)
Ei pidäkään, mutta haluan. Avomieheni sukunimi on kaunis ja sopii omaa etunimeen. Minusta myös miehen nimen ottaminen kuuluu siihen, jos mennää naimisiin.
Sitten kun menen naimisiin olen päässyt isäni nimestä yli. Se on vaan nimi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:13"]
En suhtaudu. Jos käydään hiuksia halkomaan, niin se on isäni nimi, ei minun. Yhtä lailla kun nykyinen sukunimeni on ex-mieheni. Kumpikaan ei minua omista. Tuli vaan mieleen nämä vouhkaaja-naiset jotka ei ota miehen nimeä naimisiin mennessään, koska mies ei häntä omista. Isännekö/äitinnekö sitten omistaa?
Nimi on nimi. Nimi on tavallinen nimi tai erikoisempi nimi, nimi on ruma nimi, kaunis nimi tai neutraali nimi. Mutta se on nimi.
Avioidun uudelleen varmaan 2 vuoden sisällä, mutta juu, vaihdan sitten taas nimeni, ja tulevan mieheni nimelle. Tässä kohdin säästän ex-mieheni tunteita, enlkä pidä nimeä mikä minulla nyt on. Vaikka siitä tykkäänkin. Ja tuleva nimeni nyt vaan on mukavampi kuin isäni nimi.
[/quote]
Tarvitseeko sinun tehdä asioista noin monimutkaisia? Ehkä kyseessä ei ole isän tai äidin nimi vaan ihan vaan oma nimi. Nimi, jota on koko ikänsä käyttänyt, johon on tyytyväinen, joka on osa identiteettiä ja jolle on hankkinut jo jonkinmoista mainettakin esim. työelämässä. Miksi sellaista vaihtaisi, jos on tyytyväinen itseensä?
[/quote]
Ei, vaan minä nimenomaan pidän asian hyvin yksinkertaisena, ts. en vouhkaa nimestä. Ammatillisen maineeni olen saavuttanut ihmisenä, en nimenä. Mulle nimi ei ole ongelma kun en sellaista siitä tee. Mutta lasteni isää eli exääni kunnioitan, kun hän ajattelee asioita toisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]
No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen.
[/quote]
No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa.
[/quote]
Taidat olla aika mustavalkoinen tyyppi, jos näet kommentissa jotain sellaista mieltä, että naisia pitäisi painostaa tyttönimen säilyttämiseen. Miksi muuten puhut isän nimestä, kun aikuisella naisella (ja miehellä) voi olla myös äidiltä peritty nimi nykyaikana? Kyllä se nyt vaan on jotenkin aika leimiä, että jos mies on Kakkanen ja nainen Ruusunen niin perheen ja lasten nimeksi halutaan väkisin se Kakkanen, koska sukupuolinormatiivinen luonnollistunut toimintamalli.
[/quote]
Sukunimen vaihtaminen tai vaihtamatta jättäminen on jokaisen oma asia eikä kaipaa kylätuomioistuimen hyväksyntää. Siihen Suomen laki antaa mahdollisuuden ja sen luulisi riittävän kiihkomielillekin.
[/quote]
Kiihkomielisesti täällä näytät suhtautuvan ainoastaan sinä. Kai täällä saa erinäisiä ilmiöitä pohtia ja ihmetellä ilman kiihkomieltä tai tarvetta kieltää tai pakottaa.
[/quote]
Jep, aika harvoista asioista ylipäänsä voisi enää keskustella av:lla tai missään muuallakaan, jos mitään sellaista ei saa kyseenalaistaa, jonka Suomen laki sallii...
[/quote]
Kyse oli siitä, että jokainen saa valita nimensä itse. Sinä tai joku sivupersoonasihan ihmetteli kuinka edistyksellisenä pitämäsi tuttavat olivat ottaneet miehensä nimen. Siis väitti, että edistyksellisyys ja miehen sukunimen ottaminen on ristiriidassa keskenään. Mitään perusteluja ei vaivauduttu antamaan.
[/quote]
Ei kyse ollut siitä, että olisi ollut kummallista ottaa miehen nimi ylipäänsä, vaan että moni ottaa miehen kamalankin nimen vaikka oma nimi olisi kaunis tai erityinen. Edistyksellisyys nyt tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että on modernit ajatukset miesten ja naisten rooleista kotona ja työelämässä. Silti halutaan olla Kakkanen vain koska mies on perheen pää ja miehen nimeä on tärkeämpi jatkaa kuin naisen. Jokainen ottaa sen nimen minkä haluaa (tai ottaa nimen vaikkei haluaisikaan kuten jokukin kirjoittaja täällä, joka jo suree nimestään luopumista sitten joskus kun avioituu), mutta aika jännä, ettei asiasta saisi edes puhua.
Yhdistelmäsukunimet on maailman typerimpiä, yleensä kaksi rumaa ja pitkääkin nimeä yhdessä, kuka helkkari sellaista nimeä jaksaa edes kirjoittaa mihinkään tai edes sanoa...
Tuollainen oman isän nimen ja suvun jalustalle nostaminen tuntuu kyllä todella typerältä myös, se että oma suku on tärkeämpi kuin appiukon ja anopin suku... siis äidin suku on sama kuin isän, eli äiti on myös ottanut sen miehensä nimen, ja varmasti myös anoppi on ottanut miehensä suvun nimen, eli suvut aina siinä yhdistyy. Kyllä kun aviomiehen ottaa, ja hänen kanssaan perustaa perheen, yhdistyy pariskunnaksi, niin pitäisi olla sama sukunimi, se yhdistää perheen yksiköksi. Onhan se kiva että voi sanoa että niin ne Lahtiset, kuin että niin se Lahtisen Teppo ja vaimonsa Tuppurainen-Lahtinen ja heidän lapsensa...
Pidän vähän outoina naisia, jotka ottavat miehensä nimen, tai pöljän kaksoisnimen. Siis 2000-luvulla !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 15:01"]
Yhdistelmäsukunimet on maailman typerimpiä, yleensä kaksi rumaa ja pitkääkin nimeä yhdessä, kuka helkkari sellaista nimeä jaksaa edes kirjoittaa mihinkään tai edes sanoa...
Tuollainen oman isän nimen ja suvun jalustalle nostaminen tuntuu kyllä todella typerältä myös, se että oma suku on tärkeämpi kuin appiukon ja anopin suku... siis äidin suku on sama kuin isän, eli äiti on myös ottanut sen miehensä nimen, ja varmasti myös anoppi on ottanut miehensä suvun nimen, eli suvut aina siinä yhdistyy. Kyllä kun aviomiehen ottaa, ja hänen kanssaan perustaa perheen, yhdistyy pariskunnaksi, niin pitäisi olla sama sukunimi, se yhdistää perheen yksiköksi. Onhan se kiva että voi sanoa että niin ne Lahtiset, kuin että niin se Lahtisen Teppo ja vaimonsa Tuppurainen-Lahtinen ja heidän lapsensa...
[/quote]
Oman isän nimen ja suvun jalustalle nostaminen tuntuu todella typerältä ilmeisesti vain jos nainen niin tekee, mutta miehen tehdessä niin se on vissiin vaan oikeus ja kohtuus.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:13"]
En suhtaudu. Jos käydään hiuksia halkomaan, niin se on isäni nimi, ei minun. Yhtä lailla kun nykyinen sukunimeni on ex-mieheni. Kumpikaan ei minua omista. Tuli vaan mieleen nämä vouhkaaja-naiset jotka ei ota miehen nimeä naimisiin mennessään, koska mies ei häntä omista. Isännekö/äitinnekö sitten omistaa?
Nimi on nimi. Nimi on tavallinen nimi tai erikoisempi nimi, nimi on ruma nimi, kaunis nimi tai neutraali nimi. Mutta se on nimi.
Avioidun uudelleen varmaan 2 vuoden sisällä, mutta juu, vaihdan sitten taas nimeni, ja tulevan mieheni nimelle. Tässä kohdin säästän ex-mieheni tunteita, enlkä pidä nimeä mikä minulla nyt on. Vaikka siitä tykkäänkin. Ja tuleva nimeni nyt vaan on mukavampi kuin isäni nimi.
[/quote]
Tarvitseeko sinun tehdä asioista noin monimutkaisia? Ehkä kyseessä ei ole isän tai äidin nimi vaan ihan vaan oma nimi. Nimi, jota on koko ikänsä käyttänyt, johon on tyytyväinen, joka on osa identiteettiä ja jolle on hankkinut jo jonkinmoista mainettakin esim. työelämässä. Miksi sellaista vaihtaisi, jos on tyytyväinen itseensä?
[/quote]
Ei, vaan minä nimenomaan pidän asian hyvin yksinkertaisena, ts. en vouhkaa nimestä. Ammatillisen maineeni olen saavuttanut ihmisenä, en nimenä. Mulle nimi ei ole ongelma kun en sellaista siitä tee. Mutta lasteni isää eli exääni kunnioitan, kun hän ajattelee asioita toisella tavalla.
[/quote]
Jos nyt ihan kokonaan suljetaan tunteilu asiasta pois, niin helpointahan kaikkien kannalta olisi ollut että olisit pitänyt sen nimen, mikä sinulla jo oli. Mutta ilmeisesti nimi kuitenkin oli sulle tunnejuttu, kun sitä piti alkaa vaihdella. Ts. vouhkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 15:01"]
Yhdistelmäsukunimet on maailman typerimpiä, yleensä kaksi rumaa ja pitkääkin nimeä yhdessä, kuka helkkari sellaista nimeä jaksaa edes kirjoittaa mihinkään tai edes sanoa...
Tuollainen oman isän nimen ja suvun jalustalle nostaminen tuntuu kyllä todella typerältä myös, se että oma suku on tärkeämpi kuin appiukon ja anopin suku... siis äidin suku on sama kuin isän, eli äiti on myös ottanut sen miehensä nimen, ja varmasti myös anoppi on ottanut miehensä suvun nimen, eli suvut aina siinä yhdistyy. Kyllä kun aviomiehen ottaa, ja hänen kanssaan perustaa perheen, yhdistyy pariskunnaksi, niin pitäisi olla sama sukunimi, se yhdistää perheen yksiköksi. Onhan se kiva että voi sanoa että niin ne Lahtiset, kuin että niin se Lahtisen Teppo ja vaimonsa Tuppurainen-Lahtinen ja heidän lapsensa...
[/quote]
En tosiaankaan ajatellut yhdistyä mieheni sukuun! Sukurutsaahan se ois.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 15:01"]Yhdistelmäsukunimet on maailman typerimpiä, yleensä kaksi rumaa ja pitkääkin nimeä yhdessä, kuka helkkari sellaista nimeä jaksaa edes kirjoittaa mihinkään tai edes sanoa...
Tuollainen oman isän nimen ja suvun jalustalle nostaminen tuntuu kyllä todella typerältä myös, se että oma suku on tärkeämpi kuin appiukon ja anopin suku... siis äidin suku on sama kuin isän, eli äiti on myös ottanut sen miehensä nimen, ja varmasti myös anoppi on ottanut miehensä suvun nimen, eli suvut aina siinä yhdistyy. Kyllä kun aviomiehen ottaa, ja hänen kanssaan perustaa perheen, yhdistyy pariskunnaksi, niin pitäisi olla sama sukunimi, se yhdistää perheen yksiköksi. Onhan se kiva että voi sanoa että niin ne Lahtiset, kuin että niin se Lahtisen Teppo ja vaimonsa Tuppurainen-Lahtinen ja heidän lapsensa...
[/quote]
No kyllä minun sukuni on minulle tärkeämpi ja arvokkaampi kuin mieheni suku.
En todella ymmärrä miksi pitäisi olla sama sukunimi naimiin mentäessä, elämmekö jollain kivikaudella? Minulla ja lapsilla on minun kauniimpi sukunimi ja miehellä on omansa, jos jonkun mielestä on rasittavaa ettemme ole "Korhoset" niin voi voi :D
En myöskään ymmärrä, että naisen tyttönimi on vain isän sukunimi. Kyllä se isäni sukunimi on myös MINUN sukunimi ja lasteni OMA nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:24"].
[/quote]
En. Mutta pidin silti naimisiin mennessäni. En vaihda sukunimeä sen takia, että niin "kuuluu" tehdä.
En. Naimisiin mennessä voisin vaihtaa nimeä. Mutta mä menenkin vain kerran elämässäni naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä "tunteella" mutta itsestäänselvää oli etten sitä koskaan tule vaihtamaan. On aika harvinainen, ja mä olen oman sukuni viimeinen. Lisäksi olis tuntunut tosi typerältä ruveta uudennimiseksi melkein viiskymppisenä jolloin menin ekaa kertaa avioon.
En oikeastaan, entinen ja nykyinen sukunimi yhtä hirveän kuuloisia. Tyttönimi oli harvinainen, joskin pirun ruma, mutta sai aina olla selittämässä sen historiaa. Nykyinen nimi yhtä kamala, mutta sama kuin yhdellä julkkiksella ja saa olla selittämässä että ei, ei olla sukua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin oman nimeni ja mies otti sen myös. Miehellä on vakityöpaikka, eikä nimellä ole väliä. Minä taas olen alalla, jossa kontaktit on kaikki kaikessa, enkä tosiaan vaihda nimeäni, koska se hankaloittaisi myös työtäni.
Alue: Aihe vapaa
En. Olen tehnyt sukututkimusta, ja enemmän olen aina tykännyt äitini tyttönimestä. Isän nimellä ei ole juurikaan mitään positiivista tunnetta, isä on alkoholisti, sisaruksensa enemmän tai vähemmän hulluja, ja heidän vanhempansa ovat olleet vähän raskaan elämän kolhimia, eikä sitä aikaisempi sukupolvi olekaan ollut samannimistä.