Suhtaudutko tunteella tyttönimeesi?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]

No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen. 

[/quote]

No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa.

Mulla on oma SUKUnimeni ja pysyy koska oma sukuni on mulle tärkeämpi ja läheisempi kuin miehen suku. En siis halua edustaa anopin ja appiukon sukua vaan ihan omaa synnyinsukuani.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]

No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen. 

[/quote]

No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa.
[/quote]
Ihan ot, mutta voi se oma sukunimi tulla äidiltäkin. Kun on ollut vuosikymmeniä se vapaus valita.

Kyllä nykypäivänä vähän tulee sellainen olo että jos nainen luopuu omasta kauniista sukunimestään niin se johtuu joku sovinistisesta aviomiehestä tai sitten naisella on huonot välit omiin vanhempiinsa/sukuunsa.

En suhtaudu. Jos käydään hiuksia halkomaan, niin se on isäni nimi, ei minun. Yhtä lailla kun nykyinen sukunimeni on ex-mieheni. Kumpikaan ei minua omista. Tuli vaan mieleen nämä vouhkaaja-naiset jotka ei ota miehen nimeä naimisiin mennessään, koska mies ei häntä omista. Isännekö/äitinnekö sitten omistaa?

Nimi on nimi. Nimi on tavallinen nimi tai erikoisempi nimi, nimi on ruma nimi, kaunis nimi tai neutraali nimi. Mutta se on nimi.

Avioidun uudelleen varmaan 2 vuoden sisällä, mutta juu, vaihdan sitten taas nimeni, ja tulevan mieheni nimelle. Tässä kohdin säästän ex-mieheni tunteita, enlkä pidä nimeä mikä minulla nyt on. Vaikka siitä tykkäänkin. Ja tuleva nimeni nyt vaan on mukavampi kuin isäni nimi.

Juu, helpotuksen tunne on, kun ei enää tarvitse tavata sukuni nimeä. Ihan tavallisia suomalaisia ollaan, en tiedä mistä isäni sukuun on tullut tuo kummallinen nimi. Nyt nautin, kun nimeä ei tarvitse sanoa kuin kerran ja kukaan ei kysy, miten se kirjoitetaan.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"] No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen.  [/quote] No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa. [/quote] Ihan ot, mutta voi se oma sukunimi tulla äidiltäkin. Kun on ollut vuosikymmeniä se vapaus valita.

[/quote]

Meillä on tällainen länsisuomalainen talon mukaan tullut sukunimi, joka aikanaan (1800-luvulla) siirtyi äidiltä aviomiehelle ja lapsille. Eli talon peri tytär ja mies tuli muualta.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:00"]

Ja kuka haluaa pitää exänsä sukunimen? Niin joo, joku sanoi että exällä oli hienompi nimi.

[/quote]

Minä pitäisin. Ei siksi että se on "hienompi", mitä se hienous sitten ikinä onkaan, vaan koska se kuulostaa kauniimmalta. Mulla ei ole mitään tunnesiteitä kumpaankaan nimeen, joten tietysti pidän sen josta tykkään nimenä enemmän.

En. Onneksi vaihtuu naimisiin mennessä. Sitten ei tarvitse olla enää E.T.

Kyllä. Sukunimi on isäni, jonka menetin pienenä. Toivon, että pääsen joskus asian yli ja "pystyn" ottamaan tulevan aviomiehen sukunimen.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:26"]

En. Avionimeni on paljon kauniimpi kuin tyttönimeni.

[/quote]

Ja mitähän alapeukuttamista tässä oli? :D Niin se vain on. Tyttönimeni oli ruma ja töksähtävä, nykyinen kaunis luontonimi.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:16"]

Kyllä. Sukunimi on isäni, jonka menetin pienenä. Toivon, että pääsen joskus asian yli ja "pystyn" ottamaan tulevan aviomiehen sukunimen.

[/quote]

Miksi sun pitäisi ottaa miehen nimi jos olet kiintynyt omaasi?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]

No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen. 

[/quote]

No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa.

[/quote]

Taidat olla aika mustavalkoinen tyyppi, jos näet kommentissa jotain sellaista mieltä, että naisia pitäisi painostaa tyttönimen säilyttämiseen. Miksi muuten puhut isän nimestä, kun aikuisella naisella (ja miehellä) voi olla myös äidiltä peritty nimi nykyaikana? Kyllä se nyt vaan on jotenkin aika leimiä, että jos mies on Kakkanen ja nainen Ruusunen niin perheen ja lasten nimeksi halutaan väkisin se Kakkanen, koska sukupuolinormatiivinen luonnollistunut toimintamalli.

No en tiedä, voisinhan sen ehkä vaihtaa johonkin todella kivaan nimeen, en kuitenkaan mihinkään kovin yleiseen ja tavalliseen, saati rumaan.

Vaihtoa nyt ei ole näköpiirissä kuitenkaan enää, enkä taida viitsiä ruveta itse keksimään kun etunimenkään vaihtoa ei tunnu kukaan uskovan.

Oman sukunimeni historia ei tosin ilmeisesti suvussakaan ole kauhean pitkä, se on ainakin kerran vaihtunut, sen aiemmista vaiheista ei ole tietoa. Ilmeisesti noiden sukunimien suhteen ei välttämättä kovin kovasti perinteitä ole noudatettu ennen sukunimilakia, joka määräsi sellaisen pakolliseksi vasta vuonna 1921.

Jonkun nimen vaan tuntee enemmän omakseen.

En.Ruma nimi.Nykyinen kaunis ja olen ylpeä siitä.

Kieltämättä joo suhtaudun. Siksi oman nimeni pidinkin kun menin naimisiin.

No ei mun tyttönimi mikää erikoisempi oo. Ja rimmaa turhan hyvin etunimen kans tyyliin: heidi holma. Eli samalla kirjaimella alkaa kuin etunimeni. Tietysti se on ihan kiva nimi mut ei tuu ikävä sit naimisiin mennessä

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]

No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen. 

[/quote]

No eivät ota tosiaan kaikki automaattisesti miehensä sukunimeä avioituessaan. Monet pitävät isänsä sukunimen, ottavat yhdistelmän tai kokonaan uuden sukunimen. Se on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, että Suomessa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollisuus valita. Se ei ole mitään valinnanvapautta, jos muut naiset alkavat painostaa pitämään isän sukunimen, muuten kun ei ole "edistyksellinen" tai jotain vastaavaa tuubaa.

[/quote]

Taidat olla aika mustavalkoinen tyyppi, jos näet kommentissa jotain sellaista mieltä, että naisia pitäisi painostaa tyttönimen säilyttämiseen. Miksi muuten puhut isän nimestä, kun aikuisella naisella (ja miehellä) voi olla myös äidiltä peritty nimi nykyaikana? Kyllä se nyt vaan on jotenkin aika leimiä, että jos mies on Kakkanen ja nainen Ruusunen niin perheen ja lasten nimeksi halutaan väkisin se Kakkanen, koska sukupuolinormatiivinen luonnollistunut toimintamalli.

[/quote]

Sukunimen vaihtaminen tai vaihtamatta jättäminen on jokaisen oma asia eikä kaipaa kylätuomioistuimen hyväksyntää. Siihen Suomen laki antaa mahdollisuuden ja sen luulisi riittävän kiihkomielillekin.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:08"]Mulla on oma SUKUnimeni ja pysyy koska oma sukuni on mulle tärkeämpi ja läheisempi kuin miehen suku. En siis halua edustaa anopin ja appiukon sukua vaan ihan omaa synnyinsukuani.
[/quote]

Ajattelen myös samoin, haluan saman nimen kuin omalla suvullani. Olisi outoa jos minulla olisi sama nimi kuin mieheni suvulla. Oma sukunimeni on kaunis ruotsalainen nimi kun taas mieheni on tyyliä Virtanen. Tulevat lapsetkin saavat minun nimeni.