Lue keskustelun säännöt.
Suhtaudutko tunteella tyttönimeesi?
Kommentit (76)
Kyllä. En aio vaihtaa. Tätä sukunimeä ei löydy Suomesta kuin noin 30 ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässäkin ketjussa on hassuja kommentteja, että naisen sukunimi on isän sukunimi, mutta miehen sukunimi on sitten miehen. Mitä ihmettä? Kyllä minun sukunimeni on ihan minun oma vaikka se on sama kuin isälläni. Miehen sukunimi on myös hänen omansa ja se on sama kuin hänen isällään. Siihen aikaan, kun me synnyttiin, avopareja ei suvaittu ja naimisiin mennessä naisen piti ottaa miehen nimi.
Minä pidin siis oman sukunimeni naimisiin mennessä vaikka oma nimi on suht ruma ja lapset oli tehty. Lapset saivat isänsä sukunimen, kun se on lyhyt ja ytimekäs eikä siinä ole äätä eikä öötä, joten se on helppo ulkomaillakin. Minulle on ihan yksi lysti, miten parit valitsevat sukunimensä.
En. Avionimeni on paljon kauniimpi kuin tyttönimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Enkä sitä koskaan muuksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain piireissä mut tunnetaan vain sukunimelläni, joten aluksi oli vähän huvittavaa kun kaverit eivät osanneet sanoa mua "Korhoseksi", vaan olin edelleen "Järvinen." Mutta ei mulla mitään erityistä tunnesidettä tyttönimeeni ollut.
Joo, haikeudella katselen vanhoja paperieta yms missä se lukee. <3 Toisaalta sitten taas olen todella ylpeä nykyisestä sukunimestäni, mitä on vain mieheni sukulaisilla enää. Tyttönimeäni on n. 500 ihmisellä, eli ei senkään nimisiä nyt ihan tolkuttomasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ei ole mulle mitään merkitystä, ihan tavallinen nimi ja ihan tavallinen suku. En muutenkaan koe yhteyttä sukuuni, aivan samantekeviä ihmisiä suurin osa. Otin mieheni nimen, koska se oli kauniimpi. Jos erottaisiin, pitäisin nykyisen nimeni.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:35"]
Sillä ei ole mulle mitään merkitystä, ihan tavallinen nimi ja ihan tavallinen suku. En muutenkaan koe yhteyttä sukuuni, aivan samantekeviä ihmisiä suurin osa. Otin mieheni nimen, koska se oli kauniimpi. Jos erottaisiin, pitäisin nykyisen nimeni.
[/quote]
Samat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun. Negatiivisella sellaisella.
En. Yksi tavallisimpia sukunimiä.Nyt on vähän harvinaisempi ja kauniimpi sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ja minua harmittaa että tuli aikoinaan vaihdettua miehen sukunimeen (miehessä ei mitään vikaa eikä nimessäkään, se ei vaan tunnu edelleenkään minun nimeltäni).
No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:49"]
No varmaan joo, kun kerran olen sen nimen pitänyt ja se sama nimi on myös lapsillani ja miehelläni. Ottavatko tosiaan kaikki naiset miehensä nimen automaattisesti? Kummaa. Olen minä kyllä ihmetellyt joitain muuten edistyksellisen oloisia naisia tuttavapiirissä, joilla on hieno ja erityinen sukunimi ja ottavat naimisiin mentyään heti nimekseen jonkin Möttösen.
[/quote]
Ai niin. Ja miehellä ei ole tunnesidettä omaan "tyttönimeensä", joka on tyyppiä Niemi. Eikä mun nimen ottaminen ole häirinnyt myöskään miehen sukulaisia. Omalla sukunimelläni on monisatavuotiset perinteet, mutta tarkemmin en viitsi kertoa.
Nykyinen sukunimeni ja entinen tyttönimeni ovat melko lailla yhtä harvinaisia, nyt mulla vaan on 2 kaimaa kun aiemmin niitä ei ollut ensinkään. Mutta mieheni sukunimi on niin paljon kauniimpi. En suhtaudu siis.
Joo no mun sukunimi sopii etunimeeni. En osaa kuvitella että mikään muu kuin tämä. Jos äijällä on joku aivan todella kaunis sukunimi, niin saatan harkita.
Mutta kauhee paperien ja korttien vaihtohan siitä tulee. Ja kuka haluaa pitää exänsä sukunimen?
Niin joo, joku sanoi että exällä oli hienompi nimi.
Kyllä. En aio sitä koskaan pois vaihtaa - onhan se minun oma, syntymän jälkeen annettu nimeni. Jos miehellä on jokin oikein kiva nimi, voisin ehkä harkita yhdistelmänimeä.
En muutenkaan ymmärrä, miksi naiset noin vain luopuvat tyttönimestään jonkin (patriarkaalisen) perinteen vuoksi. Kyllä minä ainakin aion vakavasti ehdottaa myös sitä vaihtoehtoa, että mies ottaisi minun nimeni. Ja vedän herneen nenääni, jos mies suhtautuu ehdotukseen huvittuneesti.
Tyttönimeni on aika erikoinen, mieheni nimi (jonka minä siis otin) on tavallisempi, mutta myös kauniimpi. Yhdysnimistä en tykkää yhtään, ja halusin että koko perheellä on sama sukunimi. Siinä perustelut miksi otin miehen sukunimen.