Miten miehenne suhtautuvat kotiaskareisiin?

Meillä ei äijä tee mitään kotihommia koska ne on Akkojen hommia! Myös lasten kasvattaminen. Eipä siinä, oli hyvä siittäjä mutta isäksi ja mieheksi hänestä ei ole.

Mun mies ite ehdottaa välillä et oiskohan aika siivota, hän voi imuroida jos mä pesen vaikka vessan. Meillä mies muutenkin paljon tarkempi siivoomisessa niin saa hoitaa aika pitkälle ne mitä osaa. Mun hommana meillä pyykinpesu ja mm se wc:n pesu plus semmonen yleissiivous. Mies imuroi vie roskat ja hoitaa tiskit.

En tee mitään kotitöitä. Siis naisten töitä.. Imurointi. Tiskaus. Pölyjen pyyhintä. Pyykinpesu. Ruuan laitto. Ym. Ei kiitos

työpanpos=työpanos

Meillä mies tekee suurimman osan kotitöistä, minä silitän vaatteet ja siivoan kissanhiekkalaarin.

Yhdessä tehdään kotityöt ja hyvin menee.

Minun miehelle omasta kodista huolehtiminen on itsestäänselvyys. Jos se näkee portaissa jotain lakaistavaa, se lakaisee sen yhtä automaattisesti kuin pyyhkii nenänsä jos se vuotaa. Sen mielestä on myöskin aivan normaalia siivota jälkensä vessasta, samoin kuin pistää täydestä pyykkikorista pyykit koneeseen, tarkastaa lapsen kouluvaatteet seuraavalle päivälle tai kastella kukat jos ne näyttää kuivilta. Ei tarvitse huomautella eikä se itse niistä tee mitään numeroa.

Muunlaista aikuista partneria en huolisikaan.

Eikö kenelläkään ole näitä voimiaan säästeleviä uroita?

Kyllähän nuo alkuun yrittävät tuota, mutta koulutuksella asian saa kyllä muuttumaan. Eli kun ei vaan tee ja kertoo, että on kuule sun ihan oma hommasi, niin muutaman vuoden intensiivijaksolla alkaa jo tapahtua. Ja mikä parasta, työskentelyvälineet alkaa olla ihan parasta A-luokkaa, kun mies ostaa ne sen mukaan että itsekkin joutuu niitä käyttämään:) Nimim: nyt on kämpässä robotti-imurikin

Avomieheltä meni työ alta ja hoitaa lähes kaikki kotityöt ja kokkailut. Keittää jopa kahvit ja tuo aamiaisen usein sänkyy.

Aiemmin jakautui tasaisesti. Pikkuhiljaa lasten myötä minusta on tullut vaimon sijaan siivooja ja lastenhoitaja. Mies kyllä lakaisee portaat ja hoitaa isomman osan lumitöistä, mutta ei saa edes astioita tiskikoneeseen ja vaatii kaikki siivoamiset minun hoidettavaksi.
Tästä on tulossa illalla laaja keskustelu ja paperilla jo kaikki valmiina, ettei mitään unohdu. Ei voi mennä niin, että vain toinen hoitaa kotia.

Niin, eli yt- neuvottelut kannattaisi pitää ennen lopullisia potkuja?

Mun mies säästeli nuorempana kotityöpanostaan lähinnä tekemällä vain ns. "miesten töitä". Nyt kun hänellä on ikää 50+, hän tekee meillä lähes kaikki kotityöt. Minun liikuntavammani takia meillä käy siivooja joka toinen viikkko. Minä teen jotain pientä henkilökohtaisen avustajani kanssa ja pidän perheen langat käsissäni. Toki ohjeistan miestäni esim. että nyt pitää vaihtaa lakanat. Mutta hän kyllä toteuttaa kaiken kiitettävästi. Hoitaa pyykitkin itsenäisesti ja tekee ruuat, koska minä inhoan ruoanlaittoa.

Tekee hommat, jos pyydän. Joskus toki vähän viiveellä ja joutuu useamman kerran pyytämään, mutta tekee kuitenkin. Keittiössä on lista molempien kotitöistä ja minä päivänä ne kuuluu hoitaa. On toiminut :) Mutta on tässä ollut kouluttamistakin, kun kotona asuessaan äitinsä on aina tehny kaiken.

Kun olin lasten kanssa kotona ja myöhemmin pätkän työttömänä tein kaikki kotihommat yksin, ruohonleikkuuta ja autonrenkaiden vaihtoa lukuunottamatta. Sitten kun menin taas töihin, hommat ikään kuin jäivät minulle. Meillä on kolme lasta ja koira, ja tässä pari viikkoa sitten aloin olla aika uupunut ja pidin miehelle puhuttelun. Olin viime kesästä lähtien tuntenut itseni tosi uupuneeksi ja ehkä masentuneeksikin, ja ajattelin että näin ei voi jatkua.. Nyt ensimmäistä kertaa mies osallistui siivoamiseen ja sanoi, että on kiva yhdessä tehdä viikkosiivoa.

Pyykit ja ruoanlaitto on tosin yhä minun vastuullani, mutta toisaalta mies tekee kyllä minua pitempää työpäivää. Nyt on joka tapauksessa parempi mieli.

Kyllä meillä mies hoitaa kotiaskareita pyytämättä kuten siivousta ihan siinä missä minäkin eikä siitä mitään meteliä pidetä.

Tekee niitä huomaamattaan; vie AINA roskat, hakee lehden, putsaa auton lumesta, tekee lumityöt, käy kaupassa, laittaa ruokaa, lämmittää saunan, täyttää takan, tyhjentää tiskikoneen, ripustaa pyykit, viikkaa pyykit kaappiin, voitelee sukset, leikkaa nurmikon, kitkee kasvimaan jne.  Noinhan normaali ihminen toimii, muunlaisen kanssa en olis naimisiin mennytkään. Jäähän tossa nyt mullekin jotain hommaa, kuten siivous ja pyykinpesu. Ehdottomasti mukavin "kotiaskare" on silti yhteinen seksiharrastuksemme. :)

Molemmat tehdään ja se on kyllä ollut ihan itsestäänselvyys. Aina välillä tietenkin tulee tilanteita, joissa jompikumpi tuntee toisen laiskottelevan, mutta ei mitään vakavaa. Ja toisaalta jos tekee jotain ekstraa niin sitä kyllä arvostetaan. Minä pesen yleensä miehen pyykit siinä omieni sivussa, enkä edes pidä sitä minään ylimääräisenä vaivana, mutta mies jaksaa kiitellä sitä miten puhtaat vaatteet ilmestyvät pinoon odottamaan kaappiin laittamista. Toisaalta välillä huomaan itse, että mies onkin ripustanut pyykit, jotka aiemmin laitoin koneeseen.

Kotityöt pitää tietenkin jakaa. Miehelle kuuluvat luonnostaan kaikki likaiset, raskaat, vaaralliset ja muuten inhottavat työt. Loput työt jaetaan tasan, jotta nainen saa sitten ystävättärille huokailla, että tota ei kans saa kotitöihin millään, kun se on semmonen äitinsä piloille passaama sovjetistisika.

Meillä on ollut sopimus, että se tekee enemmän joka on kotona enemmän - nyt kun mies on työtön niin hoitaa kodin ja muksut, ja kiitettävästi hoitaakin! Aiemmin kun olimme molemmat työelämässä niin toki työt jakautuivat tasaisemmin. Mies ei muuten koskaan ole sopimuksesta valittanut, tuntuu pitävän itsestäänselvyytenä että koska hänellä on aikaa päivisin imuroida yms, niin totta kai tekee ne.