Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
salasuhteen kolmannenpyörän puoli..
06.02.2015 |
Olen pohjasakkaa.. Myönnän. Ansaitsen kaiken tuskan ja ahdistuksen mitä nyt koen.
En vaan ymmärrä kuinka jouduin tähän tilanteeseen koska minäkin olin niitä jotka sanoivat IKINÄ en sotkeudu varattuun mieheen.
Toisin kävi. Nyt takana 7kk kestänyt suhde, josta vaimolleen olemme jääneet kiinni lukuisia kertoja ja melkein yhtä monta kertaa mies sai vaimon uskomaan että ei ole kyse kun kaveruudesta ja pienestä flirtistä. Monta monta kertaa mies lupasi vaimolle lopettaa yhteyden pidon minuun, vaikka tarkoituksena se ei ikinä ollut.
Asumme hyvin pienellä paikkakunnalla ja emme jaksaneet olla kovinkaan viisaita (niinkun alkuperäinen tilanne jo kertoo) vaan meitä tietää yksi jos toinenkin, myös miehen ystävät ja osa sukulaisista. Ikäeroa meiltä löytyy myös melkein 22 vuotta tuon miehen kanssa.
Nyt tilanne on se että vaimo muutti pois lasten kanssa ja laittoi eropaperit vireillä. Antoi kumminki ymmärtää että mahdollisuus avioliiton korjaamiselle olisi. Pelästyin tilannetta todella pahasti. Kaikki tuli konkreettisesti, tajusin mitä olen saannut aikuiseksi. Suhde oli niin jatkuva ja laskelmoitua,suunniteltua pettämistä.
En tiedä miksi tästä avaudun.. Mutta viikko sitten pistin suhteelle stopin ja kehotin ottamaan vaimon takaisin. Nyt mieli risteilee kun vuoristorata. Hetken pystyy hengittämään ja uskon vaimon palaavan. Sitten lyö ahdistus mitä jos vaimo ei palaakkaan tai jos palaakin? Haluaisinko kumminki tämän miehen?
Vaimo taas kai on uskossa että suhteelle loppui jo aikoja sitten. Suuret ponnistelut miehen osalta avioliiton korjaamiseksi olivat olemattomat kun suhteemme kerran jatkui, tämän hetkistä tilannetta en tiedä. Enkä tiedä haluaisinko tietää, toisaalta kiljun halusta tietää.
Olen ihmisraunio... Ja olen sen ansainnut. Otin sairaslomaa koska en vain jaksanut.. Mutta talon seinät tuntuvat kaatuvan päälle , olen vain liian väsynyt väistymään kaatuvien seinien alta.
Kommentit (10)
Eikö olisi sun kannalta paras ottaa yhteyttä vaimoon ja kertoa totuus. Ja katkaista välit mieheen.
En voisi katsoa itseäni peiliin, jos olisin syypää jonkun perheen hajoamiseen. Tehtyä vahinkoa ei enää voi varmaankaan korjata, mutta voit yrittää.
Ja haluaisitko itsellesi petturin mieheksi? Kun on parempiakin olemassa.
Ja tuo ikäerohan on myös todella suuri. Mieti nyt tarkkaan mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinä sössit itse oman elämäsi ja kuka pääsee maksumieheksi? Työnantaja.. siistiä...
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:22"]Eikö olisi sun kannalta paras ottaa yhteyttä vaimoon ja kertoa totuus. Ja katkaista välit mieheen.
En voisi katsoa itseäni peiliin, jos olisin syypää jonkun perheen hajoamiseen. Tehtyä vahinkoa ei enää voi varmaankaan korjata, mutta voit yrittää.
Ja haluaisitko itsellesi petturin mieheksi? Kun on parempiakin olemassa.
Ja tuo ikäerohan on myös todella suuri. Mieti nyt tarkkaan mitä haluat.
[/quote]
Varmaankin olisi syytä kertoa vaimolle, voisi vielä itse pelastettua, mutta mikä minä olen kertomaan? Sanoin miehelle että kertoisi avoimesti vaimolle k a i k e n ja sen jälkeen keskustelisivat onko jatkoa. Tiedän että mies ei sitä tee, mutta en minäkään siihen pysty. Mikä minä olen räjäyttämään kalliota jos vaimo oikeasti uskoo tai haluaa uskoa miestä ja ripustautuu vaan tähän? olemme oikeasti niin monesti jääneet kiinni että jo sen luulisi riittävän mutta ei.. Miksi silti kaipaan miestä? Saisin kyllä helposti oman ikäisen, en vaan pysty päästämään irti tunteistani. Mietin taukoamatta palaako vaimo takaisin tai onko jo palannut, entä jos ei palaakkaan..
Iltapäivällä menen lääkäriin hakemaan unilääkkeitä koska nukkua en pysty.
Se kai oli pointtini, itseäni yhtään puolustelematta, että kyllä kolmaskin osapuoli kärsii, itseaiheutettua tietenkin toisinkuin vaimon kärsimys.
En vain käsitä itseäni enää, en tunnista itseäni tästä säälittävästä ihmisrauniosta. En käsitä miestä, en käsitä vaimoa. Käsittääkö kukaan meistä mitä tunnemme.. Liikaa kysymyksiä joihin ei ole vastauksia, on vain kaatuvat seinät.
_aloittaja_
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:35"]Eli sinä sössit itse oman elämäsi ja kuka pääsee maksumieheksi? Työnantaja.. siistiä...
[/quote]
Itse sössin, olet oikeassa. Mutta uskokaa, kyllä minäkin tästä maksan
_aloittaja _
Miten voi olla näin empatiakyvyttömiä ihmisiä? Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että varattuja miehiä mennään erikseen liehittelemään. Ap ei kuitenkaan anna missään vaiheessa ymmärtää että olisi hakeutumalla hakeutunut suhteeseen varatun kanssa. Sain sen kuvan että miehellä oli tunteita aptä kohtaan (ja tunteilleen ei voi mitään) ja tähän tilanteeseen ajauduttiin. Vika on miehen, sillä varattuna hänen ei olisi pitänyt tehdä aloitetta.
Ap, olet ihana ihminen. Harva asemassasi pystyisi luopumaan rakkaastaan toisten onnen vuoksi. On ihanaa että huolehdit myös vaimosta oman pahan olon keskellä, vaikka tyypillisesti näitä miesten vainoja kohtaan on kai lähinnä negatiivisia fiiliksi. Eli propsit siis epäitsekkyydestä!
Hae ihmeessä keskusteluapua jos vähääkään siltä tuntuu, se oikesti helpottaa! Ei kenenkään pitäisi yksin velloa masennuksessaan.
Ja ennen kuin muut tulee aukomaan päätään, ei en ole koskaan ollut kolmas nainen, petetyn osa kuitenkin on tuttu, ja toinen nainen toimi hyvin apn kaltaisella tavalla, mikä helpotti koko tilanteen läpikäyntiä. Mies sai kuitenkin lähteä, ei sen takia että olisi ihastunut toiseen, vaan jatkuvan valehtelin ja asian peittelyn takia. Se oli joka pahempaa kuin itse tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:49"]Miten voi olla näin empatiakyvyttömiä ihmisiä? Pettämistä en hyväksy, enkä sitä että varattuja miehiä mennään erikseen liehittelemään. Ap ei kuitenkaan anna missään vaiheessa ymmärtää että olisi hakeutumalla hakeutunut suhteeseen varatun kanssa. Sain sen kuvan että miehellä oli tunteita aptä kohtaan (ja tunteilleen ei voi mitään) ja tähän tilanteeseen ajauduttiin. Vika on miehen, sillä varattuna hänen ei olisi pitänyt tehdä aloitetta.
Ap, olet ihana ihminen. Harva asemassasi pystyisi luopumaan rakkaastaan toisten onnen vuoksi. On ihanaa että huolehdit myös vaimosta oman pahan olon keskellä, vaikka tyypillisesti näitä miesten vainoja kohtaan on kai lähinnä negatiivisia fiiliksi. Eli propsit siis epäitsekkyydestä!
Hae ihmeessä keskusteluapua jos vähääkään siltä tuntuu, se oikesti helpottaa! Ei kenenkään pitäisi yksin velloa masennuksessaan.
Ja ennen kuin muut tulee aukomaan päätään, ei en ole koskaan ollut kolmas nainen, petetyn osa kuitenkin on tuttu, ja toinen nainen toimi hyvin apn kaltaisella tavalla, mikä helpotti koko tilanteen läpikäyntiä. Mies sai kuitenkin lähteä, ei sen takia että olisi ihastunut toiseen, vaan jatkuvan valehtelin ja asian peittelyn takia. Se oli joka pahempaa kuin itse tapahtuma.
[/quote]
^kiitos kiitos, paransit oloani vaikka syyllinen olenkin. Kerrotko tarkemmin tarinasi, kuinka sait voimia lähteä? Oliko miehesi käytös millaista? Olitteko kauan naimisissa?
Haluan vain kipeästi käsittää vaimon ajatusmaailmaa, miksi hän antaisi mahdollisuuden vielä? en tiedä miksi, ehkä haen jotain ratkaisua omaan oloani.
_aloittaja _
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 10:35"]Eli sinä sössit itse oman elämäsi ja kuka pääsee maksumieheksi? Työnantaja.. siistiä... [/quote] Itse sössin, olet oikeassa. Mutta uskokaa, kyllä minäkin tästä maksan _aloittaja _
[/quote]
Just, loistava asenne, että kun mulla on rankkaa niin muillakin pitää olla. Eiköhän se nyt ole ihan oikein, että SINÄ tuosta huoraamisestasi maksat, sitä vaan ihmettelen, että miksi sen sun TA:n pitää osallistua noihin talkoisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottava tilanne. En osaa auttaa, mutta tsemppaan kovasti. Miettikää mikä tuossa tilanteessa on oikein. Ja todennäköisesti se avioliitto oli täysin väljähtänyt jo ennen teidän mokailuannekin. Nimimerkillä kokemusta on, pettäjän osasta.
Kiitos tsempistä.. Ehkä tää pimeä vuoden aikaki saa kaiken tuntumaa kamalammalta.
Kelaan päässäni uudelleen ja uudelleen hetkeä kun mies reilu viikko sitten ajoi pihasta pois.. Kuinka pahalta tuntui käskeä ihmistä ketä rakastaa lähtemään toisen syliin.
En tiedä onko pahempaa ajatella että vaimo tulisi takaisin vai että ei tulisi. Osa minusta haluaisi kai vielä mahdollisuuden meille. Toisaalta jos vaimolle edelleen haluaa miehensä takaisin tämän kaiken jälkee kai se on sitten parempi niin.. Olihan meillä suuri ikäerokin.
Kamppailen jatkuvasti ikävän ja syyllisyyden välillä..
Alue: Aihe vapaa
Sait mitä ansaitsit ja minä pääsin olemaan ensimmäinen joka sen tähän ketjuun kirjoittaa!