Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtui arvokkuudelle? Miksei henkilökohtainen arvokkuus ja itsekunnioitus ole enää muotia?
17.11.2021 |
En tarkoita mitään ihmisarvoa, vaan sitä, mihin englanniksi viitatan sanalla "dignity".
Käsittääkseni ennen oli pyrkimyksenä ylläpitää arvokkuutta sekä pukeutumisessa että käytöksessä -tai ehkä pikemminkin niin, että hyvän käytöksen ja huolitellun pukeutumisen tuli heijastaa sitä sisäistä arvokkuutta ja itsekunnioitusta. Ainakin ylemmissä sosiaaliluokissa, sekä länsimaisessa että esim. kiinalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa.
Tuntuu, että koska ihmisillä ei nykyään ole arvoja eikä itsekuria, ei ole arvokkuutta eikä itsekunnioitustakaan. Rahvas haluaa leipää ja sirkushuveja, ja "Rome is mob", kuten Gladiatorissa sanottiin.
Keskustelun herättämiseksi pätkä sivustolta "The good men project" (ei hajuakaan, mikä sivusta on kyseessä, mutta tuo lainaus löytyi kun etsin haulla "What happened to dignity?":
"Cowardice” and “self-respect” have largely disappeared from public discourse.
In their place we are offered “self-esteem” as the bellwether of success and a proxy for dignity.
“Self-respect” implies that one recognizes standards, and judges oneself worthy by the degree to which one lives up to them.
“Self-esteem” simply means that one feels good about oneself.”
Dignity” used to refer to the self-mastery and fortitude with which a person conducted himself in the face of life’s vicissitudes and the boorish behavior of others.
Now, judging by campus speech codes, dignity requires that we never encounter a discouraging word and that others be coerced into acting respectfully, evidently on the assumption that we are powerless to prevent our degradation if exposed to the demeaning behavior of others.
These are signposts proclaiming the insubstantiality of our character, the hollowness of our souls."
https://goodmenproject.com/featured-content/what-happened-to-dignity-nd…
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä itsekunnioitusta olisi siinä, jos minä pukeutuisin ja käyttäytyisin kuten sinä haluat minun pukeutuvan ja käyttäytyvän?
En tiedä. Kun katson vanhoja kuvia isovanhemmistanikin niin siellä se isoisä teurasti sikojakin puku päällä. Ja aina oli kaikissa kuvissa puku ja hattu päässä vaikka oli ihan tavallinen maajussi. Olisihan se ihan kamalaa kun miehet alkaisi taas pukeutua. Olisi jotain nähtävääkin.
Samaa mieltä, itsekunnioitus on muuttunut itsekkyydeksi ja itsekeskeisyydeksi. Itsekunnioituksessa ego on hallinnassa.
Itsekeskeisyys ja itsekkyys perustuu aggressioon ja egomaniaan.
Arvokkuuden ja itsekunnioituksen puuttuminen näkyy Suomessa mm siinä kuinka esim muualta tulleet ovat hämmentyneitä suomalaisten tavoista, pukeutumisesta ja käytöksestä (käytöstapojen puutteesta), ja heidän on vaikea löytää kunnioitusta meitä kohtaan.
Muualla maailmassa tilanne on osin räikeämpi.
Aina vähän ihmettelen miten monet hienostuneet mm. Aasialaiset voivat muuttaa Länsimaihin.
Mä olen aika lailla samaa mieltä kuin sinä ap. Kyllä kaikki lähtee sitä, että rakastaa itseään, pitää itseään arvokkaana ja kohtelee itseään sen mukaisesti. Siitä se itsekunnioitus syntyy. Jos elää niin, että ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan omia valintojaan, niin miten kukaan muukaan pystyy?
Musta tuntuu, että jotkut ottaa jonkinlaisen pellen roolin, kun eivät pidä itsestään. Vähän niin kuin David Brent Officessa.
Jos pitää itsestään ja pitää itseään arvossa, niin on helpompi vetää rajat eikä muut pysty käyttämään hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kun katson vanhoja kuvia isovanhemmistanikin niin siellä se isoisä teurasti sikojakin puku päällä. Ja aina oli kaikissa kuvissa puku ja hattu päässä vaikka oli ihan tavallinen maajussi. Olisihan se ihan kamalaa kun miehet alkaisi taas pukeutua. Olisi jotain nähtävääkin.
Tai naiset.
Mutta eihän se nyt sovi, koska sukupuoleton ihmisihanne ratkaisee kaiken. Massaihmisen kuuluu näyttää massaihmiselta eli mahdollisimman epäpersoonalliselta. Älä vaan herätä kateutta kenessäkään!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että iso osa erilaisten ryhmittyminen rispektin vaatimisesta ja uhriutumisesta perustuu ihan sille, että koska ihmisillä ei enää ole arvokkuutta ja itsekunnioitusta, yritetään täyttää sitä tyhjiötä vaatimalla muita luomaan itselle arvokkuuden tunne ja vaatimalla kunnioitusta silloinkin, kun sitä ei ole ansainnut.
Mutta eihän se niin mene. Kaikki kunnioitus täytyy ansaita, itsekunnioitus kaikkein eniten. Eikä kukaan muu voi luoda sitä sisäistä arvokkuuden kokemusta, joka ilmenee ulkoisena käytöksenä. Nykyään mennä puo edellä puuhun: ollaan sisältä tyhjiä, ja luullaan että jonkun muun asia on se tyhjiö täyttää ja kantaa lujaa maata jalkojen alle. Vaikka oikeasti ihmisen pitäisi löytää itse sisältään se luja maa jalkojen alla ja teräsydin. Sen jälkeen sitten saa kyllä kunnioitusta muiltakin -eikä enää tarvitse sitä mihinkään.
-ap-
Totta. Useinhan nämä, jotka eniten meuhkaa kunniaansa loukatun on just niitä joilla ei sitä kunniaa edes ole mitä loukata.
Etenkin kun yleensä tämä kamala "kunnianloukkaus" on se, että ihmiset on puhuneet tosiasioista ja se todellisuus ei miellytä keskustelun aihetta itseään.
Erikoisinta on, että se oma elämäntyyli/ajatusmaailma ei loukkaa omaa kunniaa tippakaan vaan ainoastaan vasta se, että siitä tulee julkista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, itsekunnioitus on muuttunut itsekkyydeksi ja itsekeskeisyydeksi. Itsekunnioituksessa ego on hallinnassa.
Itsekeskeisyys ja itsekkyys perustuu aggressioon ja egomaniaan.
Arvokkuuden ja itsekunnioituksen puuttuminen näkyy Suomessa mm siinä kuinka esim muualta tulleet ovat hämmentyneitä suomalaisten tavoista, pukeutumisesta ja käytöksestä (käytöstapojen puutteesta), ja heidän on vaikea löytää kunnioitusta meitä kohtaan.
Muualla maailmassa tilanne on osin räikeämpi.
Aina vähän ihmettelen miten monet hienostuneet mm. Aasialaiset voivat muuttaa Länsimaihin.
Traditioiden kunnioitus ja säilytys. Sen arvo on nyt länsimailta pahasti hukassa postmodernin roskan syrjäytettyä monet arvot.
Nyt kuuluu vain räkättää paskaisesti kaikelle. Jotenkin se on siistii, ettei arvosta mitään (kuin ehkä vaivatonta nautiskelua).
Arvot ei oikein tosiaan ole kovassa huudossa tällä hetkellä. Niillä ei oikein saa mitään. Esimerkiksi jos ottaa periaatteekseen "olen rehellinen ihminen, en valehtele" niin paljonko se itsekunnioitus lämmittää siinä vaiheessa, kun oikeassa elämässä toiset ovat porskuttaneet ohi käyttämällä vilppiä joka mahdollisessa vaiheessa?
Peliä on pelattava niillä kulloisillakin säännöillä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, itsekunnioitus on muuttunut itsekkyydeksi ja itsekeskeisyydeksi. Itsekunnioituksessa ego on hallinnassa.
Itsekeskeisyys ja itsekkyys perustuu aggressioon ja egomaniaan.
Arvokkuuden ja itsekunnioituksen puuttuminen näkyy Suomessa mm siinä kuinka esim muualta tulleet ovat hämmentyneitä suomalaisten tavoista, pukeutumisesta ja käytöksestä (käytöstapojen puutteesta), ja heidän on vaikea löytää kunnioitusta meitä kohtaan.
Muualla maailmassa tilanne on osin räikeämpi.
Aina vähän ihmettelen miten monet hienostuneet mm. Aasialaiset voivat muuttaa Länsimaihin.
Ai kaikissa paikoissa muualla ollaan hyviä, Suomessa noloja ja huonoja? Mietis vähän onko todella näin.
Vierailija kirjoitti:
Arvot ei oikein tosiaan ole kovassa huudossa tällä hetkellä. Niillä ei oikein saa mitään. Esimerkiksi jos ottaa periaatteekseen "olen rehellinen ihminen, en valehtele" niin paljonko se itsekunnioitus lämmittää siinä vaiheessa, kun oikeassa elämässä toiset ovat porskuttaneet ohi käyttämällä vilppiä joka mahdollisessa vaiheessa?
Peliä on pelattava niillä kulloisillakin säännöillä, valitettavasti.
Noinhan kaikki konnat ja narskut puolustautuu.
Että jos ei vedätä ensin, sinua vedätetään.
Arvot on nykyään minä, mä ja mun.
Siinäpä ne tärkeimmät monelle.
Itsekunnioitusta itsekkyys ei silti takaa, se joka halveksii muita, halveksii myös itseään.
Eikä tarvitse kuin tabloideja ja töllöä, vilkaista, niin tämä halveksinnan ja pilkallisuuden kulttuuri pyörittää isoa rahaa. Millään ei oikein saisi olla arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajattomuus ruokkii itseinhoa.
Nykyaika palvoo rajattomuutta vapautena.
Vain typerys kuvittelee voivansa tehdä ihan mitä tahansa ilman ikäviä seuraksia. Nyt tästä typeryydestä kilpaillaan.
Ahneutta, itsekeskeisyyttä ja moraalittomuutta aletaan kutsua jo ihmioikeuksiksi. Jokaisen täytyy saada olla oman pikku elämänsä kuninkaallinen, vähempi ei kelpaa.
Muut sopeutukoot siihen.
Itsearvostus ei tallo toisten varpaille eikä ylpeile härskiydelllä.
Minusta taas nykyään ei ole enää sitä rehellisesti rahvasta mutta tolkullista porukkaa. Kaikilla joku hyvesignalointishow päällä, oli ihanteet sitten poliittisia tai jotain super ylevänhienoa itsensä toteuttamista somessa.
Suurin sosiaaliluokka on juuri se itselleen loputtomiin kunnioitusta odottava, vaikka ei ole mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin nostaa käden pystyyn ja tunnustaa, etten ymmärtänyt ollenkaan mitähän tässäkin aloituksessa yritettiin sanoa.
Että ihmisen pitää puketumalla ja käytöksellään jotenkin heijastella jotain sisäistä arvokkuutta. MITÄ?
Mitä arvoa, mitä arvoja?
Miten hienot vaatteet mihinkään arvoihin liittyy? Ellei arvo ole sitten ulospäin hyvältä ja rikkaalta näyttäminen.
Käytöstavat varmasti on hyvä olla. Sellainen tietenkin heijastelee sitä, että ei ole täysin itsekäs sika.
Mitä niillä käytöstavoilla sitten tarkoitetaan? Mielestäni on hyviä tapoja joilla on joku funktio, ja sitten on "tapoja" joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin hienostelu.
Väittäisin, että minä tiedän itse, että minulla on ihan oma arvomaailma ja arvot. Ne määrittelisin totuuden etsimiseksi/itselleen rehellisenä olemiseksi, ja tätä kautta muillekin. Sekä vapaudeksi. Vapaus on itseisarvona minulle totuuden lisäksi toinen yhtä tärkeä.
Pukeudun mukavasti ja en kovin huomiota herättästi. Päätän itse mitä vaatteita käytän, ja ihan itseni takia vaatteita hommaan, en siksi mitä muut ehkä haluaisivat.
Käytöstavat on normaalit, eikä niistä ole kukaan tullut ainakaan mitään inisemään. En harjoita mitään hienostoetikettejä ja pikkurilli pystyssä shampanjan siemailua tmsp.
Seurailen aika paljon eutanasiakeskustelua Suomessa ja maailmalla, ja eutanasiaa puolustavissa puheenvuoroissa törmää usein käsitteeseen arvokkuudella kuoleminen, dying with dignity.
Olen itse eutanasiavastainen. Mielestäni pitäisikin enemmän puhua arvokkuudella elämisestä kuin arvokkuudella kuolemisesta. Living with dignity.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas nykyään ei ole enää sitä rehellisesti rahvasta mutta tolkullista porukkaa. Kaikilla joku hyvesignalointishow päällä, oli ihanteet sitten poliittisia tai jotain super ylevänhienoa itsensä toteuttamista somessa.
Suurin sosiaaliluokka on juuri se itselleen loputtomiin kunnioitusta odottava, vaikka ei ole mitään syytä.
Kirjoitin äsken tuon viestin, jossa nostin käden pystyyn tunnustaakseni, etten aloitusta ehkä täysin ymmärtänyt.
Tulin vaan sivusta huutamaan, että tuo hyvesignalointishow on varmasti ihan todellinen ilmiö, ja vaikuttaisi, että elämme jotain ihan absurdiksi mennyttä The Tekopyhyyden Aikakautta.
Sitä ajatusta (faktaa) vasten aloituksen voi jotenkin ymmärtää. Se "dignity" puuttuu ihmisiltä, kun alentavat itsensä tekopyhiksi ja arvottomiksi toistensa raatelijoiksi.
Faith kirjoitti:
Seurailen aika paljon eutanasiakeskustelua Suomessa ja maailmalla, ja eutanasiaa puolustavissa puheenvuoroissa törmää usein käsitteeseen arvokkuudella kuoleminen, dying with dignity.
Olen itse eutanasiavastainen. Mielestäni pitäisikin enemmän puhua arvokkuudella elämisestä kuin arvokkuudella kuolemisesta. Living with dignity.
En usko että olet kovinkaan empaattinen ihminen. Helppohan sinun on huudella sivusta toisille, että kuolkaa kunniallisesti kitumalla, koska minä täällä tiedän mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos olet itse terve, etkä kärsi ja etkä kidu tuskissasi, niin älä avaa suutasi kenekään kituvan ihmisen yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin nostaa käden pystyyn ja tunnustaa, etten ymmärtänyt ollenkaan mitähän tässäkin aloituksessa yritettiin sanoa.
Että ihmisen pitää puketumalla ja käytöksellään jotenkin heijastella jotain sisäistä arvokkuutta. MITÄ?
Mitä arvoa, mitä arvoja?
Miten hienot vaatteet mihinkään arvoihin liittyy? Ellei arvo ole sitten ulospäin hyvältä ja rikkaalta näyttäminen.
Käytöstavat varmasti on hyvä olla. Sellainen tietenkin heijastelee sitä, että ei ole täysin itsekäs sika.
Mitä niillä käytöstavoilla sitten tarkoitetaan? Mielestäni on hyviä tapoja joilla on joku funktio, ja sitten on "tapoja" joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin hienostelu.
Väittäisin, että minä tiedän itse, että minulla on ihan oma arvomaailma ja arvot. Ne määrittelisin totuuden etsimiseksi/itselleen rehellisenä olemiseksi, ja tätä kautta muillekin. Sekä vapaudeksi. Vapaus on itseisarvona minulle totuuden lisäksi toinen yhtä tärkeä.
Pukeudun mukavasti ja en kovin huomiota herättästi. Päätän itse mitä vaatteita käytän, ja ihan itseni takia vaatteita hommaan, en siksi mitä muut ehkä haluaisivat.
Käytöstavat on normaalit, eikä niistä ole kukaan tullut ainakaan mitään inisemään. En harjoita mitään hienostoetikettejä ja pikkurilli pystyssä shampanjan siemailua tmsp.
Onnittelut olet normaali ihminen!
Minusta tuntuu, että iso osa erilaisten ryhmittyminen rispektin vaatimisesta ja uhriutumisesta perustuu ihan sille, että koska ihmisillä ei enää ole arvokkuutta ja itsekunnioitusta, yritetään täyttää sitä tyhjiötä vaatimalla muita luomaan itselle arvokkuuden tunne ja vaatimalla kunnioitusta silloinkin, kun sitä ei ole ansainnut.
Mutta eihän se niin mene. Kaikki kunnioitus täytyy ansaita, itsekunnioitus kaikkein eniten. Eikä kukaan muu voi luoda sitä sisäistä arvokkuuden kokemusta, joka ilmenee ulkoisena käytöksenä. Nykyään mennä puo edellä puuhun: ollaan sisältä tyhjiä, ja luullaan että jonkun muun asia on se tyhjiö täyttää ja kantaa lujaa maata jalkojen alle. Vaikka oikeasti ihmisen pitäisi löytää itse sisältään se luja maa jalkojen alla ja teräsydin. Sen jälkeen sitten saa kyllä kunnioitusta muiltakin -eikä enää tarvitse sitä mihinkään.
-ap-