Kokemuksia perhehoidosta/sijaisperheenä toimimisesta
Haluaisin kuulla rehellisiä ja arjentuntuisia kokemuksia perhehoidosta. Olemme perheenä ottaneet paljon asiasta selvää ja jo vuosia aihe on kiinnostanut, mutta sijaisperheenä tai perhehoitajia toimivien omia kokemuksia löytyy vähän. Tahtoisin kuulla:
*miten on mennyt?
*minkä ikäiset lapsi/lapset tulivat perheeseenne?
*miten yhteistyö biologisen perheen kanssa menee?
* mitä haasteita? Onko lapsella diagnooseja?
* saako välillä "omaa aikaa" tai parisuhdeaikaa?
*onko sijoittajalla merkitystä?
*kodin koko?
Kiitos asiallisista vastauksista! 🤗
Kommentit (42)
Meillä on 15 vuoden kokemus sijaisperheenä toimimisesta. Voisimme kertoa, että on päiviä jotka vaihtaisimme pois ja päiviä joita vaalimme mielessämme. Lasten haasteet ja traumat näkyvät arjessa, apua ei saa. Mutta iloitsemme onnistumisista ja pienistäkin edistymisestä.
Suurin haaste ovat arjessamme biovanhempien ikävä ja syyllistävä käytös, lapsen manipulointi kaikkea vastaan ja muistutus kuinka lapset ryöstettiin heiltä meille. Tätä ei pysty estämään millään. Lapsille olisi hyväksi olla bioperheeseensä yhteyksissä. Tätä mekin haluamme. Mutta se meidän perheemme mustamaalauksen määrä on kohtuuton.
Todellakaan emme ole supervanhempia, mutta pitäisi kai olla. Jopa lapsen sairauksien hoitoa estetään tai pyritään saamaan lapsi kyseenalaistamaan määrätty hoito. Tätä emme ymmärrä.
Paljon on hyvää päivissä, mutta varaudu raskaisiinkin päiviin. Itku on ollut kurkussa, kun kuuntelee mitä lapset ovat aiemmin kokeneet. Silti me olemme niitä pahoja. Tsemppiä kaikille tähän ryhtyville.
Valitettavasti 22 vuoden kokemuksella sanon, unohtakaa koko juttu. Me uhrasimme helpon mukavan ja rahallisesti runsaan elä.än. Tilalle saimme oireilevia lapsia, oman lapsen kärsimykset, talousvaikeudet ja lopulta oman loppuunpalamisen.
Yhdeksän ihanan sosiaalityöntekijän jälkeen saimme pirun. Hänen käytöksensä oli niin käsittämätöntä, että lopetettuamme olen käynyt traumaterapiassa monta vuotta. Nyt alan olla selvillä vesillä, mutta entiselleni en palaa koskaan.