Miten selvitä kyynisyydestä?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:58"]

Anteeksi kun tulen teidän ketjuunne vaikka en ole mikään suuri ajattelija. Haluaisin vaan jakaa omia ajatuksiani koska olen ollut nyt jonkun aikaa muutosvaiheessa parisuhteen kriisin takia. Olen miettinyt mennyttä ja tulevaa ja jatkuvan tyytymättömyyden sijaan tajusin että olen tehnyt kuitenkin hyviä valintoja. Rakastan lapsiani ja teen kaikkeni heidän eteensä. En ole tehnyt vääryyttä kenellekään tahalleni, en loukannut tai käyttänyt toisia ihmisiä hyväkseni. Olen sikäli vahva, mulla ei ole salattavaa tai hävettävää. .. Nyt kun jatkan elämääni yritän varmistaa lasteni hyvinvoinnin parhaani mukaan. Yritän tehdä asioita jotka tuottavat minulle mielihyvää esim.mieleinen harrastus. Olen ns paskaduunissa mutta itse tajusin etten ajattele työstäni niin. Olen onnellinen työpaikastani ja pidän työkavereistani. En suostu mitätöimään itseäni vähäisen koulutuksen takia vaan teen työtäni ylpeänä ammattitaidostani siinä. .. Haluan arvostaa itseäni ja muita ihmisiä. Uskon että jopa minä pystyn vaikuttamaan positiivisesti monien ihmisten päivään ja tietenkin lasteni elämään. Se olkoon nyt ohjenuorani toistaiseksi ennen kun muuta keksin. Pieni ihminen tekee pieniä tekoja mutta ne pienetkin voivat olla merkityksellisiä.

[/quote]

Kiitos, juuri tällaista aloituksessa toivoinkin. Ap PS. Olen aina saanut enemmän elämänuskoa duunareilta kuin akateemisilta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:04"]

Negatiiviset aiheet tuntuvat ainakin olevan yliyksilöllisiä (negatiivisten fiilisten tarttumisen voi todeta helposti esim. AV-palstalla), joten uskon että löytyy ihmisiä yhteen liimaavia, positiivisiakin aiheita. 

[/quote]

Minkä tyyppisiä aiheita nyt ajattelet? -7

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:04"]

Sori nyt ap mutta vaikutat tosi teennäiseltä, elämäntuskaiselta teiniltä. "Minimalismi", "kapitalismi" ja "INTJ" mainittu.

[/quote]

En ymmärrä miten vaikutan elämäntuskaiselta teiniltä. Omaan persoonallisuustyyppiin tutustuminen on kasvattanut hirveästi itsetuntemustani. Lisäksi mainitsemani ominaisuudet ovat tälle persoonallisuustyypille tyypillisiä ja pidän ylipäänsä minimalismia hyvänä jo ekologisista syistä. Harrastan myös kierrätystä. 

Olisiko sinusta parempi ihminen, joka on lapsellisen positiivinen (ehkä mielialalääkkeiden avulla), eikä tutki itseään ja tekee niin kuin valtaosa ihmisistä eli kuluttaa?

Kapitalismi on aiheuttanut paljon kärsimystä ihmisille ympäri maailman ja tehnyt monista ihmisistä äärimmäisen köyhiä, joten ihmettelen miksi siitä ei saisi puhua eikä sitä saisi arvostella? Eikö ole totta, että se on tehnyt ihmiskäsityksestämme hirvittävän yksipuolisen ja köyhdyttänyt kulttuuriamme?

Menetkö kertomaan myös psykologisia määritelmiä laativille psykologeille kuinka typeriä he ovat? 

Onko kaikki muu teinimäistä muuta kuin porvarillinen, keskiluokkainen elämä? 

Tämän kirjoittajan kommentti taitaa mennä samaan sarjaan kuin aiemmin mainitsemani "näin ei saa tehdä, koska se on tuhmaa". 

Ja jos teen sellaisen avauksen kuin tein, onko se teennäisen ihmisen avaus? Eikö se ole aidon ihmisen avaus, joka haluaa etsiä hyviä asioita ja yrittää löytää niitä vielä muista ihmisistä. Olenhan aika lailla paljastanut itseäni tässä ketjussa. Oma kommenttisi on tökerö toteamus ilman järkeviä argumentteja. Tuollaiset musta tuntuu-kommentit eivät ole ihmisille paljonkaan arvoisia. Ne ovat enemmän esimerkki typerästä pahansuopaisuudesta ja haluttomuudesta paneutua syvällisemmin toisen ajatuksiin ja myös kyvyttömyyttä ymmärtää. Takerrut pelkkiin sanoihin ja vedät niiden perusteella kokonaisvaltaisen johtopäätöksen persoonallisuudestani? Ei kovinkaan loogista. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:04"]

Negatiiviset aiheet tuntuvat ainakin olevan yliyksilöllisiä (negatiivisten fiilisten tarttumisen voi todeta helposti esim. AV-palstalla), joten uskon että löytyy ihmisiä yhteen liimaavia, positiivisiakin aiheita. 

[/quote]

Minkä tyyppisiä aiheita nyt ajattelet? -7

[/quote]

Minua auttaa jo tosi paljon ihmisten samankaltaiset tuntemukset samoista elämän ilmiöistä, joita joudun itsekin kohtaamaan. Että jotkut esim. vastustavat paskaduunin määritelmää ja pyrkivät ajattelemaan ja kokemaan toisin. 

Kiitos keskustelusta. Poistun nyt, alkoi liikaa vituttaa tuollaiset "musta tuntuu"-kateelliset AV-mammat. Ja juuri kun aloin tuntea jotain muuta kuin kyynisyyttä. 

Ap 

Oli maailma sitten miten julma, epäoikeudenmukainen tai raaka tahansa, on sen pelkkä olemassaolo äärimmäisen kiehtovaa. 2000-luvun Suomen muutokset ovat niin mitättömiä kosmoksen mittakaavassa, etten ainakaan minä jaksa alkaa katsoa maailmaa ja olemassaoloa synkkien lasien läpi. Suurimpia haaveitani olisi elää tuhansia vuosia ihan vain nähdäkseni, mitä teknologiaa ihmiskunta oikein saa aikaan ja mitä tietoa todellisuuden luonteesta vielä paljastamme. Mutta jo se, mitä tähän mennessä ollaan löydetty ja keksitty, on aika tajunnanräjäyttävää settiä.

Mulla sama tilanne. En ole masentunut vaan järjesteltäviä asioita on kasa kaupalla niin tuntuu ettei mikään ole kaunista ja kivaa, ei edes kevään tulo tunnu missään. Mut kun yks päivä paisto aurinko niin siitä piristy kummasti, jospa se ajan kanssa ja kun on saanu nuo asiat reilaan. Olen luonteeltani mitä ilmeisemmin stressaaja, jos kaikki asiat ei ole ok niin pohdin ja pähkäilen niin kauan että saan ne ok.

Täälläkin yksi kyyninen ilmoittautuu! Mulla on ikää vasta 24v, mutta elämä on tympinyt jo pidemmän aikaa. Minuakin kuvottaa tämä kulutusyhteiskunta, ja itseinhoa aiheuttaa se, että olen aivan liian syvällä mukana siinä itsekin. Viime aikoina tosin on alkanut tuntua siltä, että raja tulee pikkuhiljaa vastaan. Että en minä oikeasti voi harmitella vaikkapa sitä, ettei minulla ole varaa valkaista hampaitani, kun useissa maissa (valitettavasti ihan Suomessakin) ei ole varaa saati edes asiantuntijuutta hammashuollostakaan. Noin niin kuin yhtenä esimerkkinä - ja näitähän olisi vaikka kuinka.

Näenkin itseni lähitulevaisuudessa vapaaehtoistöissä - toisenlaisessa yhteiskunnassa.

Ap ainakin mainitsi tehneensä vapaaehtoistöitä myös. Suomessa vai ulkomailla, kenties molemmissa? Itse ajattelin köyhempään maahan lähtemistä. Ehkä omat silmät aukeaisivat paremmin, ehkä minusta myös jopa olisi konkreettista hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:13"]

Kyynisyys on ainoa rehellinen asenne maailmassa. Positiivisuus on itsepetosta. Ihminen voi olla positiivinen vain jos hän katsoo maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Jos taas ihminen katsoo maailmaa kuten se on, tulee hänestä automaattisesti kyyninen, pessimistinen ja useimmiten nihilistinen, mutta ainakin hän on silloin älyllisesti rehellinen.

[/quote]

Niin, joskus sanotaan, että masentunut näkee maailman realistisemmin kuin muut. Ap

[/quote]

Eikä vain "sanota", vaan siitä on oikeasti tutkimustietoa. Masentuneet ihmiset näkevät maailman useammin rehellisesti sellaisena kuin se oikeasti on. Onnelliset taas näkevät vääristyneen, yltiöpositiivisen kuvan maailmasta suodattamalla pois sellaista tietoa joka antaa maailmasta negatiivisemman kuvan. 

Tutulta ap:n tunteet kuulostaa. Itselleni ainoa helpottava asia on ollut täysi uutispimento. Kokeile pari viikkoa. Eli ei tv-uutisia, ajankohtaisohjelmia, sanomalehtiä, nettiuutisia ei ylipäänsä mitään negatiivista eli ei myöskään vauva.fi sivustoa.

Kuuntele musiikkia ja lue mukavia kirjoja. Anna itsesi levätä tästä kaikesta päällemme tulvivasta negatiivisuudesta.

up

Näitä asioita voisi tarkastella:

-onko asioita, jotka vaikuttavat vielä tärkeiltä ja merkityksellisiltä? Kyynisyys on yleensä sitä, että mikään ei tunnu arvokkaalta tai merkitykselliseltä. Onko niitä joskus ollut, voiko niitä kokemuksia saada?

-onko elämä sellaista pysähtymätöntä oravanpyörää, ettei ole tarpeeksi aikaa olla itekseen, kiireettä? Ihan vapaa-ajan lisääminen voi auttaa.

-jos ei voi tuntea surua niin ei iloakaan. Herättääkö mikään enää tällaisia tunteita? Voisiko herättää?

miks ihmeessä korjausta tarvit?

sehän on VOIMAVARA

Ei siitä selviä millään. Välillä voi toki fiilistellä pikkulasten tekemiä altruismipätkiä kuten vaikka tätä TED talkia

http://www.ted.com/talks/matthieu_ricard_how_to_let_altruism_be_your_guide

tai hyviä tekoja kuvaavia tositarinoita esim.

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

Kyynisyys on eri asia kuin alakuloisuus. Minäkin olen hyvin kyyninen ihminen, mutta en silti ole tyytymätön elämääni. Itse asiassa saan mielihyvää siitä, että oma katsantokantani on vakaampi ja uskottavampi kuin "positiivinen ajattelu" ja muu haihattelu. "Pessimisti ei pety", sanotaan, mutta kyllä minullakin on tietyt asiat, joita pidän arvokkaana.