Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairastelu ja turvaverkon puuttuminen
04.02.2015 |
Miten te ratkaisisitte seuraavan ongelman:
Meidän perheeseen kuuluu minä, mieheni ja 3-vuotias lapsemme. Mieheni ja minä olemme kokopäivätöissä ja lapsi on hoidossa ihanassa pienessä päiväkodissa. Ensimmäinen hoitovuosi meni melkeinpä ilman mitään sairauksia, mutta viime syksystä alkoi sairastelukierre. Kaava on se, että ensin lapsi saa pöpöpn x, sen jälkeen se tulee minulle tai miehelleni. Lapsi paranee erittäin nopeasti ja me olemme pitkään sairaita, mieheni ja minä joudumme hakemaan antibioottia toisen jälkeen ja samalla sinnittelemään kiireisissä töissämme.
Meiltä puuttuu tukiverkko, joka varmaankin aiheuttaa näiden sairasteluidemme pidentymisen. Kumpikaan ei saa levättyä sairautta pois, kun hoidettavana on ihana ja liikkuvainen lapsi. Tervehtynyt lapsi on toki päivät hoidossa ja joskus harvoin saamme me aikuiset levätä sen hoitopäivän ajan sairautta pois. Mutta silloin, kun koko perhe sairastaa, ei ole toivoakaan levosta, päiväunia lukuunottamatta.
Tukiverkkoa ei ole. Miehen vanhemmat ovat kuolleet aikoja sitten, minun vanhempani asuvat kaukana ja ovat niin kiinni sisarukseni lapsessa (joka asuu ihan naapurissa), ettei heitä kiinnosta minun lapseni ollenkaan, eikä kävisi edes mielessä pyytää heiltä apua. Luultavasti voivottelisivat välimatkaa (200km) ja sitä, etteivät ehdi, vaikka eläkkeellä ovatkin. He hoitavat sisarukseni lasta viikottain 2-3 päivänä ja ottavat tämän yöksi heille, mikäli sisarukseni perheessä sairastellaan. Tämä siksi, että vanhemmat saavat levätä.. Tämä asia kiukuttaa minua ihan hirveästi ja olenkin laittamassa välit täysin poikki vanhempieni kanssa tämän selkeän suosinnan vuoksi.
Mistä me saisimme apua? MLL:n palkattu lapsenvahti ei varmaankaan ole ratkaisu, sillä lapsen hoito tapahtuisi meillä kotona, eikä levosta olisi tietoakaan. Olen tällä hetkellä pitkittyneen flunssan kanssa sairaana töissä, mieheni ja lapseni ovat sairaina kotona (lapsi tosin siinä toipumisvaiheessa, että voisi mennä huomenna jo hoitoonkin). Lepoa meistä ei saa kuin lapsi. Alkaa olla jaksaminen tosi kortilla ja työpoissaolot tosi tapissa. Uskon, että me tervehtyisimme miehen kanssa kuntoon, jos vain saisimme levätä. Mutta tälläkin kertaa toipilaslasta ei saa mihinkään hoitoon.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:52"]Meidät on kaatanut sänkyyn mm. mononukleoosi, sisäkorvan pitkittyneet tulehdukset, kunnon räkätaudit (joissa CRP yli sata), poskiontelotulehdukset, oksennus- ja ripulitaudit, eli lyhyesti sanottuna kaikki klassiset lastentaudit. Ja ennen lasta emme olleet oikeastaan ikinä sairaita, muutama hassu päivän-parin flunssa vuodessa. Nyt tämä on ihan oikeasti kuukausittaista! Tuntuu, ettei yhdestä sairastelusta ehdi parantua, kun on jo toinen päällä. Ne varmaankin tulevat myös helpommin, kun jokainen sairastelu taitaa jättää puolustuskyvyn huonoksi. Syömme vitamiineja, terveellisä ja kasvispainotteista ruokaa, liikumme paljon ja käymme kuntosalilla. Mutta sairaana ollaan koko ajan. Ja asunnossa ei ole hometta tms. mikä tämän aiheuttaisi.
Kaikki sympatia yksinhuoltajille, en voi edes kuvitella miten rankkaa on hoitaa kaikki yksin - ja olla sairaana.
[/quote]
Nimenomaan vastustuskyky vahvistuu sairastelun jälkeen. Minä ainakin tervehdyttyäni flunssasta tai vatsataudista olen elämäni voimissa ja seuraavan kerran sairastan ehkä vuoden päästä.
Tai ehkä se johtuu siitä, että alun alkaenkin vastustuskykyni on vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulisin ymmärtäväni sinua ap! Itselläni on jatkuvaa lääkehoitoa vaativa astma ja kolme lasta, syntyneet parin vuoden välein. Mitään tukiverkkoja ei ole ja miestä työ kuljettaa, joten minun on pärjättävä yksin. Silloin kun kaikki kolme olivat hoitoikäisiä, oli ihan päivänselvää, että minä hoidan lapset kotona. Töissä käymisestä ei olisi tullut yhtään mitään. Perusinfektiot pitkittyvät minulla astman takia helposti kuukauden taudeiksi. Ikinä ei voinut sairaana levätä ja pahin oli se, kun noron kourissa pyörryin! Onneksi virkosin heti mutta lapsille oli pelottava tilanne. Rytmihäiriöt kiusasivat tuon taudin jälkeen pitkään.
Niin, en ole vielä keksinyt, miten tilanteet voisi hoitaa muutoin kuin vetämällä nappia naamaan. Olisihan ihan mahtavaa saada sairastaa rauhassa mutta miten? Teillä on lapsi hoidossa, yrittäkää levätä mahdollisimman paljon silloin kuin vain voitte. Olen samaa mieltä siitä, että infektiot iskevät sitä helpommin mitä heikompi on edellisen taudin jäljiltä.
Nyt lapset ovat meillä jo isompia mutta en erityisellä lämmöllä muistele pikkulapsiaikaa. Oli todella raskasta. Ja nyt tuntuu, että jotain terveyspääomaa nuo vuodet söivät. Hirveän väsynyt ja paljon sairasteleva raakki minusta on tullut, vaikka sinällään hyväkuntoinen ja terve liikunnan harrastaja olenkin.
Terveellinen ravinto ja elämäntavat sekä hyvä käsihygienia ovat peruskauraa, ei niitä erikseen tarvinne edes mainita. Lapset tuovat taudit taloon kaikesta huolimatta ja silloin tartunnalta on vaikea enää itse välttyä.
Toivottelen jaksamista! Vuodet vierivät ja elämä helpottuu ajan myötä. Itse toivoisin, että vanhemmat voisivat toimia tukiverkkoina toisilleen mahdollisuuksien mukaan. Mutta tämä ei ole nykyaikaa. On pärjättävä tai olet luuseri.
Ihanan empaattinen lääkäri tässä ketjussa.:) Toivon sulle oikein monen monta korvatulehdusta. Voit sitten puolikuurona, pahoinvoivana ja kivuissasi reipastella sinne töihisi koska saikkuahan et hae, tietenkään. Itse asiassa, jos vertaan kunnon korvatulehduksen aiheuttamaa kipua, niin siinä jää moni muu kipu kakkoseksi. Jos se kipu ei oikeuta sairaslomaan, ei oikeuta myöskään moni leikkaus, koska varsinkin toimistotyössähän on näppärä tehdä töitä köpötellä pitkiä käytäviä EVA-telineellä ja siihenhän saa happisäiliökin kivasti kiinni jos yhtään yrittää. ;)
Meillä on nykyään tukiverkko, ei ollut ennen, ja oltiin välissä tosi väsyneitä, ihan siihen sairasteluun. Elämä on ihan erilaista, kun saa nukkua ja levätä sairaana, ja sillä on ollut merkitystä meidän kaikkien hyvinvoinnille.
Ymmärrän aloittajaa ja hänen väsymystään täysin. Ei elämän tarkoitus ole olla rankkaa. Ihminen saa toivoa että voimia olisi muuhunkin kuin vain välttämättömään.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:52"]
Sisäkorvan pitkittyneet tulehdukset, kunnon räkätaudit (joissa CRP yli sata), poskiontelotulehdukset, oksennus- ja ripulitaudit, eli lyhyesti sanottuna kaikki klassiset lastentaudit.
[/quote]
Enpä ole koskaan kuullut että korvatulehduksesta kirjoitettaisiin sairaslomaa tai että se "kaataisi sänkyyn". Poskiontelotulehduskaan vaatii harvoin sairaslomaa. Virustauti (tavallinen räkätauti) ei nosta CRP:tä yli sadan.
T.Lääkäri
[/quote]
No mä oon kyllä saanu korvalääkäriltä sairaslomaa juuri poskiontelotulehduksen takia. Oli myös lievästi levinny otsaonteloon. Tuli flunssan jälkitautina. Bakteeri oli muutamalle antibiootille resistentti. Kuumetta oli ja räkää tuli niin paljon, että töissä en olisi pystynyt tekemään mitään muuta kuin niistämään.
Nämä on näitä uusioavuttomia herranterttuja, jotka tarvitsevat viikon keskeytymättömän unen jos tulee nuha.
Kuulkaa, olette aikuisia ihmisiä, teillä on YKSI lapsi, teitä on KAKSI aikuista. Kasvakaa myös henkisesti aikuisiksi ja eläkää sitä helppoa elämäänne. Flunssa ei kaada aikuista. Influenssa kaataa.
Tällaisten takia Suomessa on lama, kun maataan viikko kun korvassa jomottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kaikille ihanasta tuesta, on todella mukavaa saada näin hyviä ohjeita ja tukea täältä palstalta. En ymmärrä, miksi valitetaan, että naiset ovat naisille susia. Varsinkin YH-äidit pystyvät katsomaan omaa napaansa pidemmälle ja ymmärtämään kahden vanhemman perheen haasteita arjessa.
AP