Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni mielenterveyden häiriöistä kärsivä ihminen ei voi työskennellä sosiaalialalla
16.11.2021 |
Mielenterveyden häiriöistä kärsivät ihmiset rasittavat työyhteisöä ja aiheuttavat turhia ongelmia.
Kommentit (48)
Hahaha, tällä alalla heitä vasta onkin. Ja ikävä kyllä suurella osalla nää ongelmat aivan hoitamatta ja jopa tunnistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Myöskään lihavat eivät voi olla personal trainereita.
Näitä kyl tapaa paljon sosiaali ja terveysalalla.
Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuus, johon on lääkitys + psykologikäynnit. Työskentelen silti sosiaalityöntekijänä, enkä ole kokenut tässä mitään ongelmaa. Nautin työstä ja olen hyvä siinä, ja ilman minulle tärkeää ja merkityksellistä työtä ahdistukseni olisi todennäköisesti vain voimakkaampaa.
On myös työpaikkoja, joiden jotkut työntekijät kulkevat hymy huulilla nakkaamassa lisää kakkaa heikolla olevia kohtaan. Ap taitaa kuulua näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomiopiskelijoiden taso on huolestuttava! En ymmärrä miksi haalivat hullua sakkia opiskelemaan. Ajatteli ottaa yhteyttä talentiaan ja pyytää toimenpiteitä.
T:sosionomi
Vierailija kirjoitti:
Näitä kyl tapaa paljon sosiaali ja terveysalalla.
Ihmisiä hekin ovat. Kunhan syövät lääkensä ja käyvät työnantajan puolesta työterveyden puolen mielenterveys hoitajalla terapiassa. Ovat mahtavia ammatilaisia silloin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt yleistäisi. On paljon mielenterveyden häiriöitä jotka näkyvät käytöksessä ja rasittavat ympäristöä, mutta on myös paljon häiriöitä jotka eivät häiritse juuri muita kuin yksilöä itseään. Esim. pakko-oireinen häiriö jonka yleinen oire on tarkistelu. Miten sosiaalialan työntekijän työpanos kärsii vaikkapa siitä että työntekijä ennen töihin lähtöään ottaa valokuvat sähkölaitteistaan ja videokuvaa sen kun sulkee kotiovensa?
Nojuu osittain samaa mieltä, työskentelin sossumä ja hyvin pärjäsin kunnes sairastuin bipoon ja psykooseja alkoi myös tulla. Kognitio meni.
Lopulta soitin itkien pomolle etten taida tulla enää töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MT-ongelmat ovat sairauksia siinä missä syöpäkin ja niistä voi parantua tai ne voi pitää aisoissa lääkkeillä. Onko sitten parempi, että mt-ongelmista kärsivä joutuu työttömäksi ja rasittaa entisestään yhteiskuntaa? Itse olen normaalisti työssäkäyvä, jolle on ilmaantunut mt-sairaus 1,5 vuotta sitten. Käyn psykoterapiassa ja tarvittaessa lääkitsen itseäni, mutta olen täysin yhteiskuntakelpoinen.
Pitkittyneissä mielenterveyden häiriöissä pitäis antaa mahdollisuus opiskella vaikka ammatillisena kuntoutuksena joku ihan toisenlainen ammatti. Usein sinne sote-aloille jäädään roikkumaan, vaikka oma psyyke rakoilee, koska ei ole varaa opiskella toista ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä onko näin. Ne työntekijät joilla on mt-ongelmia ja ovat hoidon piirissä sekä heillä on lääkitys, kestävät paljon paremmin sitä duunia. Tarpeeksi vahva lääkitys kun on, ei sosiaalialan työt tunnu niin pa****ta. Voi vain hymyillä kun hullut asiakkaat huutaa sylki suusta lentäen ja toivoa samalla heille yhtä vahvaa lääkitystä kuin itsellä on. Kaikille tuon alan työntekijöille pitäisi jo työhön tullessa lyödä pamipurkki sekä antiosykootteja muutama liuska käteen. Siten jaksaisivat paremmin töissä.
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä onko näin. Ne työntekijät joilla on mt-ongelmia ja ovat hoidon piirissä sekä heillä on lääkitys, kestävät paljon paremmin sitä duunia. Tarpeeksi vahva lääkitys kun on, ei sosiaalialan työt tunnu niin pa****ta. Voi vain hymyillä kun hullut asiakkaat huutaa sylki suusta lentäen ja toivoa samalla heille yhtä vahvaa lääkitystä kuin itsellä on. Kaikille tuon alan työntekijöille pitäisi jo työhön tullessa lyödä pamipurkki sekä antiosykootteja muutama liuska käteen. Siten jaksaisivat paremmin töissä.
Siis *antipsykootteja*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveydenhäiriöitä on joka toisella. Vaikeaksi käy sitten saada enää ketään töihin. Sote-alalla on jatkuva työvoimapula.
Olen ollut vuosia töissä sairaalassa. Mulla on bipo ykkönen ja olen ollut sen vuoksi vain kerran viikon poissa. En ole ollut saikullakaan enempää kuin muut, en kuormita ketään enempää kuin muut yms. Mun työtahti on erinomainen ja tarkka työnjälki vielä parempi. Ihmeellisiä yleistyksiä, joko sulla itselläs huono olo tai sattunut huonossa tilassa oleva työtoveri ja sua kuormittaa kun esimies ei osaa järjestää teidän töitä.
Mutta mikä laukaisee ne mielenterveyshäiriöt? Eikö ole saatu lapsena tarpeeksi haleja, ymmärrystä ja henkistä tukea? Onko taustalla koulukiusaamista?
Jatkuva huoli ja määrittämätön ahdistus pakko-oirein ei kuulosta yhtään hyvältä.
Persoonallisuushäiriö vielä vähemmän.
Parempi huostata "turvaan" oman mielenrauhan takia.
Ja ikäville asiakkaille pitää suorittaa "näpäytys".
Juu ei.
Laki ei ole sama julkisen sektorin työntekijöille.