Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua lapsen valehtelevaan kaveriin?
04.02.2015 |
Lapsen 9 v kaveri valehtelee silloin tällöin mitättömistä asioista (joista ei tarvitsisi), ikään kuin kertoo höpöhöpö tarinoita, jotka eivät oikesti voi pitää paikkaansa.
Miten tällaiseen tulee suhtautua? Pitääkö sanoa suoraan, että tuo ei voi olla totta vai olla kuin ei välittäisi?
Paheneeko tuo valehtelu vai onko joillakin harmitonta ikäkauteen kuuluvaa?
Kommentit (18)
Kyllä minäkin olen näihin törmännyt. Ei kannata kiinnittää huomiota. Lapsenkaan. Hän lopettaa valehtelun kyllä kun huomaa ettei ketään kiinnosta tai valehtelu on huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:51"]Kyllä minäkin olen näihin törmännyt. Ei kannata kiinnittää huomiota. Lapsenkaan. Hän lopettaa valehtelun kyllä kun huomaa ettei ketään kiinnosta tai valehtelu on huomattu.
[/quote]
Miten lapsi huomaa, että valehtelu on huomattu, jos kukaan ei sano? Lapsen voi hyväntahtoisesti narauttaa valehtelusta. Tarinoidenkertominen kuuluu tiettyyn ikään ja 9-vuotiaan olisi pitänyt jo kasvaa siitä pois. Pieni ulkopuolisen sekaantuminen (eli narauttaminen) saa todennäköisesti tuon loppumaan
Kyllä tyttäreni kaveri vielä tuossa iässä tarinoi ihan riittämiin, mulle tuo kaveri ei valehdellut, joten en puuttunut mitenkään, kavereilleen hän kyllä kertoili kaikenmoista, osasta asioista kerroin tyttärelleni, ettei jotkut jutut vaan pidä paikkaansa. Nyt ovat lähes aikuisia, eikä vuosiin ole tarinoinut, tosin hieman maalailee asioita parempaan suuntaan.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:24"]
Valehteleeko sinulle? Ei siihen kannata mitään huomiota kiinnittää. Ei se siitä korjaannu. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
[/quote]
Tarinoi sekä minulle että lapsille. Ihan päättömiä juttuja. Jotka ei 100 % voi olla totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:51"]Kyllä minäkin olen näihin törmännyt. Ei kannata kiinnittää huomiota. Lapsenkaan. Hän lopettaa valehtelun kyllä kun huomaa ettei ketään kiinnosta tai valehtelu on huomattu.
[/quote]
Ei todellakaan huomaa ja lopeta. Musta tuli patologinen valehtelija noin. Vuosien terapialla pääsin yli siitä.
Mun serkku oli lapsena tuollainen ja valehtelee edelleen joskus höpöjä vaikka on yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Revi kieli irti, loppuu se paskanpuhuminen.
Mun lapsen kaveri valehteli jopa niin että vaikutti kerran kyyteihin ja aikatauluihin, kun mun lapsi päässytään heidän kyydissä erääseen paikkaan kun eivät olleet edes menossa sinne vaikka kaveri valehteli. En voinut koskaan luottaa sen sanomisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella on kanssa tuollainen kaveri... 5-vuotiaana tuli samaan tarharyhmään ja kertoo satuja minkä ehtii.
Lapsi sitten kertoo niitä satjua minulle. Esim. tämän satusepon äiti on työssä tehtaassa jossa lapseni vaatteet valmistetaan. Sääliksi käy jos äiti tosiaan on jossan bangladeshissa ja saa palkaksi kipollisen riisiä.
Oman lapsen kanssa sitten katsottiin pari paikkaa kartalta ja todettiin, ettei kaverin äiti millään sinne ehdi jos on aamulla ja iltapäivällä tarhalla. Samalla pohdittiin miksi se näitä satuja keksii... ja lapseni hokasi kyllä että voi olla kateellinen kivasta paidasta tai toisen kaverin kanssa yhteisestä harrastuksesta tms.
Lapseni nykyisn sanoo näihin juttuihin höpöhöpö ja vaihtaa puheenaihetta tai leikkikaveria jos tarina jatkuu (ovat jo alaluokilla).
No miten tulisi sitten käyttäytyä ja tehdä, kun lapsen kaveri kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:37"]
No miten tulisi sitten käyttäytyä ja tehdä, kun lapsen kaveri kyseessä?
[/quote]
Juttele lapsesi kanssa. Opeta erottamaan höpöjutut ja varmistamaan sovitut menot kaverin vanhemmilta tai tekemään suunnitelmat itsenäisesti.
Kyllähän mä aikuisena siis erotan höpöhöpö jutut. Täytyykö mun ohjeistaa lastani, että tuo oli sitten höpöhöpö juttu? Mitä sanon tuolle tarinankeksijälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen kannattaisi puuttua. Kertoa sille kaverille, jos sulle suoraan sepittelee jotain, että kaikki kyllä tietävät, että tuo ei ole totta. Valehteluun on aina jokin syy: päteminen, kateus, häpeä, ahdistus tms. Olen huomannut, että monella valehtelevalla lapselle vaikea elämänvaihe käynnistää ja tukee käytöstä. On aika yleistä vielä tuossa iässä. Sattaa vanhemmilleen näyttää ihan onnelliselta lapselta, mutta purkaa pahaa oloaan valehtelemalla saadakseen hyväksyntää, kavereita, ihailua yms. Jotain on aina taustalla (yksinäisyys, huono itsetunto, vanhempien avioero, kiusaaminen, uusi luokka, muutto tms.).
Kyllä valehteluun voi lapsikin puuttua eli omalle lapselle neuvoa, että kun huomaa kaverin selvästi valehtelevan, niin kertoa se sille lapselle. Lapsen pitäisi saada kuulla, että hän kelpaa sellaisena ystäväksi kuin on, ilman valehtelua ja liioitteluakin.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:49"]
Kyllähän mä aikuisena siis erotan höpöhöpö jutut. Täytyykö mun ohjeistaa lastani, että tuo oli sitten höpöhöpö juttu? Mitä sanon tuolle tarinankeksijälle?
[/quote]
Voi sanoa ihan suoraan, että "en kyllä usko että juttu meni ihan noin". Ei siitä sen enempää tarvitse alkaa keskustella/kasvattaa. Jos olet tekemisissä kaverin vanhempien kanssa, niin kehu kaverin hyvää mielikuvitusta....vanhemmat joko ottaa onkeensa tai ei ota.
Valehteleeko sinulle? Ei siihen kannata mitään huomiota kiinnittää. Ei se siitä korjaannu. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos