Yhdellä yhtä toisella toista

Oon viime aikoina miettinyt paljon näitä saamis-asioita. Tytöllä 12v. on kaveri, joka on tosi varakkaasta perheestä. Mekään emme tyhjätaskuja ole, mutta harkintaa käytetään rahan suhteen esim. merkkivaatteita ei mielellään ostella kasvavalle lapselle.

Usein tyttöni kuitenkin kertoo, millaista tällä toisella tytöllä on kotona. Saa valvoa tosi myöhään ja katsoa pelottavia elokuvia (sitten pelkää ulkona kulkiessaan, että joku ampuu), eikä vanhemmat juuri keskustele tytön kanssa tai muutenkaan puutu elämään, antavat vaan rahaa ja materiaa. Usein viettää yksin isossa talossa illat ja suuren osan viikonlopustakin.

Toisaalta oma tyttöni (luonnollisesti) kadehtii tätä toista ja toisaalta miettii, miten kurjaa on, kun on sellainen suhde omiin vanhempiinsa. Silloin tajusin, että jotain olemme tehneet oikein, vaikka kasvattaminen aika haastavaa välillä onkin.

Tässä ei ollut mitään pointtia, halusin vain pohdiskella.