Olenko täysi luuseri, jos ei nyt vaan se yliopisto kiinnosta?

Rohkeasti vaan teet omat päätöksesi. Nyt vaan duunia ja yliopistossa voit jatkaa, jos joskus tuut toisiin ajatuksiin.

Olethan sä nyt kuitenkin jo tutkinnon opiskellut! Luulisi riittävän.

Luota itseesi ja arvosta omia ratkaisujasi, ei tähän oikein muuta voi sanoa. Itsekin olen kohdannut ystävien ja suvun taholta vähättelyä työni vuoksi, mutta enää en anna sen pahoittaa mieltäni. Jos joku kommentoi suoraan, sano yhtä suoraan takaisin, muiden anna olla mitä mieltä ovat.

Kauppatieteet nyt vaan on huuhaata. Siirry tekniseen yliopistoon jos haluat oppia jotain hyödyllistä.

Kiitos vastauksista! Tällaista vähän toivoinkin. Vaikea vaan uskoa itseensä ja harmittaa kun ei osaa olla rinta rottingilla ja vaikka vaan naurahtaa muiden kommenteille. Tulee vaan entistä suurempi vastenmielisyys jatkaa opintoja kun tuntuu, että äitini tai muun unelmiako tässä elän todeksi? Omiani en ainakaan ja vähätteleviä kommentteja satelee lähipiiristä kun edes spekuloin mahdollisuudella lopettaa yliopisto. Monet ovat sitä mieltä, että papereilla tässä maassa vaan mennään ja eihän se ole kuin pari vuotta. Pari-kolme-neljä HELVETIN pitkää vuotta jos oikeasti VIHAAN kaikkea "oppimaani". Vihaan siksi, että ne tuntuvat ihan hyödyttömiltä triviaalijargoneilta suurin osa.

Ja jep, teknillinen puoli olisi ollut parempi vaihtoehto. Mutta ei sekään ole niin minua. En halua olla vain hyödyllinen vaan myös onnellinen. Niin pelottavan itsekkäältä kuin se tässä suoritusyhteiskunnassa kuulostaakin.

AP

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:01"]

Kiitos vastauksista! Tällaista vähän toivoinkin. Vaikea vaan uskoa itseensä ja harmittaa kun ei osaa olla rinta rottingilla ja vaikka vaan naurahtaa muiden kommenteille. Tulee vaan entistä suurempi vastenmielisyys jatkaa opintoja kun tuntuu, että äitini tai muun unelmiako tässä elän todeksi? Omiani en ainakaan ja vähätteleviä kommentteja satelee lähipiiristä kun edes spekuloin mahdollisuudella lopettaa yliopisto. Monet ovat sitä mieltä, että papereilla tässä maassa vaan mennään ja eihän se ole kuin pari vuotta. Pari-kolme-neljä HELVETIN pitkää vuotta jos oikeasti VIHAAN kaikkea "oppimaani". Vihaan siksi, että ne tuntuvat ihan hyödyttömiltä triviaalijargoneilta suurin osa.

Ja jep, teknillinen puoli olisi ollut parempi vaihtoehto. Mutta ei sekään ole niin minua. En halua olla vain hyödyllinen vaan myös onnellinen. Niin pelottavan itsekkäältä kuin se tässä suoritusyhteiskunnassa kuulostaakin.

AP

[/quote]

Jos olo on jo nyt tuollainen, voisin kuvitella että se vaan pahenee syventävissä, kun siirrytään syvemmälle "teorioihin". Itselläni ainakin se aiheutti epäuskoista vitutusta. Maisterin hankin kyllä, mutta eipä siitä ole käytännössä uralla ratkaisevaa merkitystä ollut.

Pinnistele pari vuotta vielä, ap. Sen jälkeen haet unelmiesi opiskelupaikkaan. Kaksoistutkinnolla pääset railakkaasti jonojen ohi työmarkkinoilla. Esim. artesaani + kauppatieteiden maisteri on vähintään 2 x parempi kuin pelkkä artesaani. Kauppatieteiden maisteriudella todistat, että sulla on aivot.

Se on kyllä valitettavasti totta, että papereilla Suomessa juuri edetään, ei kyvyillä eikä osaamisella. Ulkomaille kannattaa lähteä jos haluaa oikeasti tehdä jotain ja näyttää kykynsä. Siinä mielessä älytön opiskelu kyllä kannattaa, siis Suomessa. Ihan sama mitä puppua olet 'opiskellut', aina löytyy joku puupää, joka pitää sitä arvossa.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:25"]

Kauppatieteiden maisteriudella todistat, että sulla on aivot.

[/quote]

LOL

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 08:40"]Opiskelen huuhaa-kauppatieteitä. En ole missään vaiheessa ollut alasta motivoitunut, päinvastoin, tuntuu mukatärkeältä pöhköjen tieteenalalta ja haluaisin lopettaa nyt tähän kandivaiheeseen. Tai siis nyt kun valmistun kandiksi. Olen tosi pettynyt, en tiedä olenko enemmän itseeni vai kouluun, mutta joka tapauksessa.

Haluaisin olla ihan "perusduunari", mutten uskalla suvun painostuksen vuoksi. Katsovat minua ikuisesti alaspäin, että tuo on se luuseri, joka jätti yliopiston kesken ja jonka uran kohokohta oli olla myymäläpäällikkö jossain paikallisessa lähikaupassa. Vaikka se itselle olisi juuri se juttu. Nautin paljon enemmän elämästä kun työstressit eivät ole se ykkösasia, saati pikkutunneille jossain pellepalavareissa pyöriminen. En vaan ole kiinnostunut olemaan mikään uraohjus. Enkä tarvitse paljon rahaa. Saan onneni ihan muusta.

Miten nyt saan itseni luottavaiseksi omien päätösteni suhteen? Inhottaa kaikkien suhtautuminen ja selän takana kyräily.
[/quote]
Vaikka valmistuisit maisteriksi, tässä työllisyystilanteessa moni on onnellinen "pellepalavereistaan", ei niiden itsensä takia vaan sen palkan, mihin ne liittyvät. Uraahan suurin osa valmistuneista ei tee, vaan töitä.