Mies ei ole valmis - kauanko odottaa?
Olemme seurustelleet reilu 3 vuotta ja asuneet yhdessä vuoden. Olen 29-vuotias, täytän tänä vuonna 30, ja mieheni on vuoden nuorempi. Mielestäni olisi jo aika suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja saada siitä jonkinlainen varmuus. Olen kysynyt mieheltäni, mitä mieltä hän on kihlauksesta, naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta, mutta hän ei kuulemma ole vielä valmis. Juuri nyt hänellä on kiire eikä asia ole vielä ajankohtainen, vaan hän haluaa keskittyä uraansa. Hänen mielestään noita asioita voisi harkita joskus parin vuoden päästä, kun opiskelut on opiskeltu.
Mies kokee noista asioista puhumisen ahdistavana painostamisena. Hänen mielestään on itsekästä vaatia toista avioliittoon tai tekemään lapsia. "Ei tuollaisia asioita sekunnissa päätetä. Älä vieritä mun niskoille vastuuta sun loppuelämän onnistumisesta. Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja ottaa niistä vastuun", hän sanoo. Mies on luonteeltaan hidas ja miettii asioita yleensä todella pitkään. Hänen mielestään kenellekään ei voi luvata, että tulee olemaan tämän kanssa loppuelämänsä, koska ihmiset muuttuu jne. Kun kysyin, haluaako hän naimisiin ja lapsia nimenomaan minun kanssani, hän vastasi "mistä tuohon voisi tietää vastauksen, kokeillaan ja katsotaan".
Mitä mieltä olette, kauanko kannattaa odottaa? Nainen on hedelmällisimmillään alle 30-vuotiaana, ja biologinen kello alkaa jo pikku hiljaa tikittää. En haluaisi vaihtaa miestä mutten myöskään luopua perhehaaveistani. Entä jos jään odottamaan turhaan? Siinäkin menisi useampi vuosi, jos nyt muuttaisin yksin asumaan ja alkaisin etsiä miestä, joka olisi halukas perustamaan perheen.
Kommentit (3)
Mies oli 26-vuotias kun rupesimme seurustelemaan ja nyt 36-vuotiaana on valmis isäksi.
Tiedän, että ihmisiä on erilaisia, mutta silti omaan korvaan kuulostaa hassulta että vielä kolmen vuoden jälkeen on niin epävarma haluaako viettää tulevaisuuden yhdessä. Milloin sitä sitten on varma ja uskaltaa sitoutua?
Omassa lähipiirissä ei ole yhtäkään kestävää ja pitkäaikaista suhdetta, joissa olisi jääty vuosiksi arpomaan josko vastaan tulisi jotain parempaa tai kasvetaanko mahdollisesti erilleen. Enkä nyt tällä tarkoita mitään heti naimisiin ja lapsia tekemään, mutta varsin nopeasti siinä on ollut molemmilla se ajatus, että tätä parempaa kumppania en voisi vierelleni toivoa ja tämän kanssa haluan olla.
Itselläni on samanlainen ongelma, tosin olemme kyllä miehen kanssa kihloissa (jo kolmatta vuotta *huoh*). Mies täyttää tänä vuonna 32, minulla on kuitenkin kolmeenkymmeneen vielä muutama vuosi matkaa. Kovasti kuitenkin jo tekisi mieli perhettä, vauuvakuume on välillä ihan järjetön. Miehen kanssa on heti suhteen alkuaikoina puhuttu, että kumpikin haluaa lapsia ja mies tietää että tahtoisin lapset ennenkuin olen 30. Pari vuotta sitten mies sanoi, että ehkä parin vuoden päästä ja kuinka ollakkaan ei vielä mitään puhettakaan lapsien yrittämisestä. Olen kyllä yrittänyt myös kertoa tuon, että naisilla hedelmällisyys alkaa heiketä iän myötä, mistä hän kyllä jollaintapaa tuntuikin yllättyvän. Eikö miehille muka opeteta näitä asioita??
Itse odotan siis edelleen, en haluaisi painostaakaan. Toisaalta uskon että miehen haluttomuus/välinpitämättömyys asian suhteen johtuu paljolti siitäkin, että hänellä ei ole mitään kokemusta lapsista. Hänellä itsellä ei ole sisaruksia, serkut ovat samanikäisiä lapsettomia, ystävillä ei myöskään ole lapsia. Omalla siskollani on kaksi lasta ja kyllähän sen huomaa, että miehelläni ei ole minkäänlaista käsitystä miten ottaa kontaktia lapsiin, Ei osaa asettua lapsen tasolle. Valitettavasti siskonikin asuu yli 300km päässä joten kauhean usein ei tavata, että pääsisi lasten kanssa tekemisiin.
Tuota olen myös miettinyt, että kauanko sitten jaksan odottaa. En todellakaan tiedä ja vaikka sitten jättäisinkin miehen niin eihän siitä ole mitään takuita että löydän uutta miestä. Tai montako vuotta siihen menisi... Ja kuitenkin rakastan miestäni yli kaiken, mutta pystyisinkö luopumaan haaveistani saada lapsia...