Avioero ja muutto pois kotoa

Mieheni on ajoittain aivan hirviö kaikilla tavoin minua kohtaan, mutta ajoittain hän on mukava. Hän on kuitenkin mennyt liian pitkälle jo liian monta kertaa sekä ei suostu muuttamaan tiettyjä piintyneitä, mutta törkeän epäsiistejä tapojaan. Myös miehen vanhemmat ovat samantyyppisiä ja puolustelevat miehen käytöstä.

Huomasin epäkohdat liian myöhään, kun olin jo raskaana ja olimme menossa naimisiin, joten en enää uskaltanut perääntyä. Koko ajan olen ollut pelon vallassa ja toivonut, että tilanne kääntyisi parempaan päin, mutta suhteemme ei ole parantunut millään tavoin. Hän on siis kahden kesken väkivaltainen, moukkamaisen epäkohtelias (halveksii vanhoja ihmisiä avoimesti, ei osaa ihan peruskäytöstapoja, heittää lajittelemani roskat samaan jäteastiaan viedessään roskia, ei säästele lasten kuullen alatyylisiä sanoja tai kirosanoja, jos häntä ei vain huvita sekä heittelee kotona ja vanhempiensa luona roskia ja syötyjä purukumeja lattialle jne.). Lisäksi meillä ei ole ollut seksiä 1,5 vuoteen ja silloinkin hän katsoi samalla pornoa kannettavalta. Nukun itse toisessa huoneessa lattiapatjalla ja hän monesti käskee mut toiseen huoneeseen, jos häntä alkaa kyllästyttää kanssani jutteleminen. Menot jaetaan 50/50 huomattavasta tuloerosta (miehen hyväksi) huolimatta.

Toisaalta töissään hän on aikaansaava ja hänellä on siellä kavereita. Hän on erittäin koulutettu ja työteliäs sekä säästäväinen jopa siinä määrin, että kituutamme nelihenkisen perheen kanssa pienessä kerrostalokaksiossa, vaikka miehellä olisi vapaasti käytettävissä rahaa melkein 200 000. Mies kuulemma säästää niitä vanhuuden varalle sekä jättää sitten joskus perinnöksi, mutta ei suostu käyttämään hieman isompaa summaa, jotta voisimme elää mukavammin.

Hän oli myös tavatessamme melko komea ja raamikas, tosin ehkä hieman lyhyenpuoleinen ja mentyämme kihloihin hän lopetti liikunnan ja terveelliset elämäntavat kokonaan, joten nyt hän on hieman tukeva ja mahaa sekä kaksoisleukaa löytyy sekä hän pukeutuu ikivanhoihin verkkareihin jne. Tosiaan se ulkoinen olemus on pikkuseikka, mutta tosiaan itselleni ei ole edes sitä iloa hänestä enää.

Jos yritän joskus halata tai sanoa jotain mukavaa, hän tyrkkäisee tai tönäisee mut kauemmaksi - joskus siten, että se melkein sattuu. Sama juttu, jos menisin hänen vierelleen sohvalle istumaan katsomaan jotain leffaa. Jos pyydän hieromaan kipeitä hartioitani, hän huudahtaa jotain tyyliin "hyi s**tana, en jaksa". Hän myös puhuttelee minua todella ilkeillä sanoilla ja huorittelee ilman oikeaa syytä vain, jos sattuu olemaan pahalla tuulella.

Ja sitten välillä hän onkin ihan ystävällinen - tosin harvemmin nykyään. Kaiken pitäisi mennä juuri hänen toiveittensa mukaan ja mun pitäisi olla aulis palvelija hänelle sekä sopivan nöyrä, niin sitten hän olisi tyytyväinen. Hän haluaisi myös, että tekisin kyselemättä kaikki kotityöt samoin kuin hänen oma äitinsä on tehnyt (tosin hänen isänsä maksoi kaikki kodin menot ja toi leivän pöytään siitä hyvästä, kun äitinsä oli kotona ja passasi - meillä mies haluaa, että teen kotityöt JA tuon omalta osaltani leivän pöytään).

Haluaisin siis erota. Asunto on jo hakusessa, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Huh.