Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin väkivaltainen mies
14.11.2021 |
On käynyt ystävääni käsiksi useasti ja kerran hakannut ihan kunnolla, ns sairaalakuntoon.
Tapaisitko ystävääsi tämän miehen kanssa?
Vaihtoehto on olla tapaamatta ystävää ollenkaan koska loukkaantuu jos kieltäydyn näkemästä myös miestä. En myöskään voi vaatia miestä lähtemään omasta kodistaan jos vaikka on heidän lapsen syntymäpäivä.
Mies on näin muuten ihan mukava ja pitäisin hänestä jos en tietäisi mitä neljän seinän sisällä tapahtuu.
En haluaisi nähdä vilaustakaan enää tästä miehestä mutta toinen vaihtoehto on ystävän menetys.
Eihän mies minulle ole mitään tehnyt ja ystävä päättänyt pysyä tämän miehen kanssa.
Miten toimisitte?
Ideaalihan olisi että tapaisin vain ystävääni mutta tämä ei ole vaihtoehto valitettavasti.
Ja minulla on myös muita ystäviä. En ole hänestä riippuvainen mutta on ystävä lapsuudesta saakka ja tärkeä ihminen.
Kommentit (48)
Pyllisteleekö siis ystäväsi tälle miehelle?
Itse en ole paritellut moneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, olisiko ystäväni tilanteessa pelon vai itsekkyyden vuoksi. Jos pelkäisi erota, voisin nähdä. Jos vain itsekkyyttään ja tyhmyyttään altistaisi sekä lapsen että minut ystävänä miehen seuralle, en näkisi.
Ajattelin ensin vähän samoin, kun aloituksen luin, mutta tarkemmin ajateltuna; mistäpä sitä tietää siitä ystävästä, että kumpi ajatus hänellä on. Hyvinkin pelokas voi esittää rohkeaa ja puolustaa sitä väkivaltaista kumppaniaan.
Vaikka se vaikuttaakin jotenkin kauhealta, ystävän hylkäämiseltä ym, nii en kyllä itse näkisi ystävää&hänen miestään enää ollenkaan. "normaalin" esittäminen tuossa tilanteessa vaan pitää sitä tilannetta yllä, ja ikään kuin antaa sille ystävälle&hänen miehelleen signaalin siitä, että se akan piekseminen toistuvasti olisi ok. En toki täysin ystävää hylkäsi, tekisin selväksi että jos ja kun haluaa suhteesta eroon yms, olen sitten kyllä turvana ja apuna. Mutta sanoisin suoraan, etten hyväksy sitä mitä mies tekee hänelle, ja mitä he tekevät lapsilleen. Jos nimittäin väkivalta on noin rajua, lapset kyllä aivan varmasti tietävät vanhempiensa välisen tilanteen.
Tekisin myös lasun, sillä vaikka tuohonhan ei lasu oikein mitään voi, jos uhri kieltää tilanteen, olisi tuo perheväkivalta kuitenkin dokumentoituna johonkin. esim. sen varalta että lapset alkavat oireilla tilannetta/väkivalta alkaa kohdistua myös suoraan lapsiinkin.
Lähisuhdeväkivallan uhrin tila muistuttaa usein läheisesti Tukholma-syndroomaa ja siksi hän ei osaa nähdä omaa tilannettaan realistisesti. Hän ei välttämättä edes näe itseään uhrina, vaan saattaa pitää pahoinpitelijäänsä uhrina ja ymmärtää ja tukee tätä loputtomiin, kunnes raja tulee vastaan tavalla tai toisella.
Omat silmäni avautuivat näkemään miehen käytöksen väkivaltaisuuden lapsen syntymän myötä, mutta pelkoni takia pois lähteminen oli pitkällinen prosessi eikä olisi onnistunut ilman läheisiä ystäviä.
Lähdön jälkeenkin kesti pitkään ennen kuin sain iskostettua realiteetit päähäni, sillä vaikka suhteessa oli jopa jatkuvaa henkeeni kohdistuvaa uhkailua, vielä pois päästyäni näin edelleen miehen väkivaltaisen, traumatisoivan kotiympäristönsä uhrina ja suojelin häntä, ettei hänelle vain tulisi mitään vaikeuksia. Ei siis puhettakaan että olisin ymmärtänyt tehdä suhteen aikana rikosilmoituksia tai edes käydä lääkärissä ruhjeistani.
Ja onhan se totta, että exäni oli väkivaltaisen lapsuutensa uhri ja pahasti traumatisoitunut, mutta se ei oikeuta väkivaltaista käytöstä. Järjellä toki tiesin sen ja puhuin siitä aina exälle, mutta siitä huolimatta halusin uskoa hyvään, muutoksen mahdollisuuteen, viis siitä että exän käytös muuttui aina vain pahemmaksi.
Myös sinun ystäväsi on traumatisoitunut - mahdollisesti jo ennen tätä parisuhdetta, kun on päätynyt yhteen väkivaltaisen kumppanin kanssa, mutta viimeistään suhteessa tapahtuneen väkivaltaisuuden takia - ja sen vuoksi hän ei kykene toimimaan normaalin ihmisen tavoin ja pelastamaan itseään ja lastaan.
Vaikka ystäväsi näkisi miehen väkivaltaisuuden sellaisena kuin se on, hän tuskin pystyy järjestämään muuttoa ja pois lähtemistä itse, ja siksi hän tarvitsee apua muilta. Traumatisoituneen ihmisen vagushermo eli kiertäjähermo ei toimi normaalisti, ja vaaran kohdatessa hän lamaantuu sen sijaan, että hänessä aktivoituisi taistele tai pakene -reaktio. Tämän ymmärtäminen soi itselleni lohtua ja lievitti omia itsesyytöksiäni siitä, miksen päässyt lähtemään pois aikaisemmin.
Edessä on kuitenkin pitkä tie ennen kuin toivun kaikesta siitä, mitä väkivaltainen suhde minulle aiheutti, mutta ainakin saan nyt apua ja käyn terapiassa.
Suosittelen kaikille väkivallan uhreille ja uhrien läheisille Riina-Maria Metson kirjaa Miksi se ei vain lähde? Sen lukeminen avasi omat silmäni ja sai ymmärtämään, mistä kaikesta oli ollut kyse.
Älkää jättäkö väkivallasta kärsiviä läheisiänne yksin, vaan hankkikaa apua. Lastensuojelusta, turvakodista, poliisilta. Yrittäkää saada heidät menemään ammattiauttajan juttusille, sillä monen silmät ovat avautuneet omalle tilanteelle myös sitä kautta, ja kun hahmottaa oman hätänsä, on myös valmiimpi ottamaan apua vastaan.
Olen kokenut tuon, ja se vaan muuttaa ihmistä.
Siniset silmät...
En tiennyt persoonallisuushäiriöistä silloin.
Ja vaikkei olisikaan häikkä mies, niin silti on hyvin ärsyttävää kun kaikki tehdään yhdessä, tai soitellaan perään koko ajan.
Istu siinä kahvilassa kun kaveri raportoi pieru jaan.
Mietin tässä itse entistä väkivaltaista suhdettani. Muut ihmiset saivat totuuden rippeitä sieltä täältä. Itse tottakai valehtelin miehen puolesta ja puolustelin, häpesin tilannettani tajuttomasti (vaikka eihän sen pitänyt mun häpeä olla).
Jos olisin saanut jollekulle brutaalin rehellisesti kerrotuksi, jos joku olisi puuttunut ja oikeasti ollut vieressäni puhumassa miehelle ja puolustamassa mua niin uskon, että silmäni olisivat vähän auenneet, vaikka ei olisikaan juuri sillä hetkellä ollutkaan ymmärrystä erota.
Todella usein sitä kuulee, että vasta toisen ihmisten sanomiset tai teot sai tajuamaan jotain ja antoi voimaa erota. Sitä valehtelee ja uskottelee tuossa tilanteessa itselleenkin,että ei mitään hätää ja mikään ei ole vialla.
Itse en oikein osaa suhteenkaan jälkeen kohdistaa mieheen vihaa. En pysty edes ajattelemaan sitä kaikkea. Mieleni kääntää sen niin, että se on ollut joku muu elämässä mun elämää, eihän mua ole mikään eikä kukaan uhannut.
Nykyään olen pahasti ahdistus-, paniikki-, ja dissosiaatiohäiriöinen ja käytän edelleen rauhoittavia. Edelleen huomaan, että annan ihmisten kohdella huonosti. Edelleen lamaudun ja dissosioin tilanteissa, jossa koen oloni uhatuksi, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan oikeasti. Lääkäri puhuu "traumataustasta", jota en itse käsitä lainkaan.
Mietiskelen edelleen, minkälaista elämäni olisi jos olisin uskaltanut jollekin aikanaan kertoa ja joku olis ottanut kädestä kiinni ja auttanut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hohhoijaa ja joopajoo. Mitä luulette, mistä ne kaikki rikokset tilastoihin syntyy? Tai se, että joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa? Nekin varmaan keksitään.
Vierailija kirjoitti:
Hohh Hohh hoijaa. 🙉🙉
Olet elämässäsi aika onnekas, tiesitkös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummaa lastensuojelua. Ihan oikea ongelma ja kukkikset huostaa ns autismikirjolaisia...
Ei uskottavaa. Sairaalaan olis tullu torvisoittokunta ja aloittanut intensiivityön "perheen pelastamiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä miestä on sitten pakko sietää, mutta silloin kun hän ei ole läsnä niin tehkää ystäväsi kanssa turvasuunnitelma miten hän pääsee pakoon ja saa apua (eli tulee vaikka sinun luokse yöksi ja sitten yrität saada hänet turvakotiin tai omille sukulaisilleen) kun tilanne väkivaltarikollisen kanssa taas käy uhkaavaksi.
Voit vaikka sinäkin soittaa turvakotiin ja pyytää ohjeita tuon suunnitelman laatimiseen. Ystävää tietenkään ei väkisin voi minnekään viedä, mutta voit valmistautua auttamaan jos hän pyytää.
Ei halua kuunnella mitään neuvoja ja luulen ettei enää aio edes kertoa jos/kun mies vielä käsiksi käy.
Viime kerta oli pahin ja silloin annoin tulla niin tuutin täydeltä mitä mieltä olen hänen miehestään. Sanoin että tuo on sairasta ja käskin tehdä rikosilmoituksen. Ei tee ja suojelee miestä. Sairaalassa sepitti jotakin miksi niin kävi. Mies sius ei ollut puheissa syyllinen vaan oli vieressä huolestuneena aviomiehenä. Ystävä uskoo että tämä oli viimeinen kerta kun käy käsiksi kun mies niin pahoillaan jne...
Lapsi ei ainakaan vielä ole kohdannut väkivaltaa (tietääkseni) ja pahoinpitelyt tapahtuneet aina kun lapsi ollut muualla. Henkistä väkivaltaa on varmasti kuullut mutta siitä en tietenkään ole varma.
Heistä on tehty lasu mutta muusta syystä. Eivät ole asiakkaita kuitenkaan tällä hetkellä.
Lasua harkitsin kyllä ja teen sen jos vielä kuulen jotakin.Vaihtoehtoni on se että välit menee mitä en tietenkään halua tai tapaan heitä pariskuntana ja katselen sitä (omasta mielestäni) teatteria onnellisesta perhe-elämästä jossa ystäväni hehkuttaa kuinka ihana mies on.
Nyt en ole nähnyt heitä tämän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen (nähnyt kuvat vain mustasta naamasta ja muista ruhjeista) ja en vaan pysty näkemään sitä miestä. Pitäisi siinä hymyillä ja jutella mukavia. Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Itse en koe miestä uhkaavana itseäni kohtaan mutta oksettaa se mitä hän tekee kaverilleni.
Tiedän että muutaman viikon sisään tulee tilanne että pitäisi heitä nähdä pariskuntana. Mies tietää että minä tiedän hänen teoistaan.Ap
Jos mies tietää sinun tietävän, niin eihän sinun sitten tarvitse hänelle hymyillä ja mukavia jutella.
Olen itse pienikokoinen nainen mutta jos kuulisin että ystävän mies tekee tuommosta niin keräisin joukon mukaan ja kävisin vähän juttelemassa miehen kanssa. Lopuksi katsoisin sitä pitkään silmiin ja toteaisin laulun sanoin että jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohh Hohh hoijaa. 🙉🙉
Tulit kuitenkin lukemaan ketjun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä miestä on sitten pakko sietää, mutta silloin kun hän ei ole läsnä niin tehkää ystäväsi kanssa turvasuunnitelma miten hän pääsee pakoon ja saa apua (eli tulee vaikka sinun luokse yöksi ja sitten yrität saada hänet turvakotiin tai omille sukulaisilleen) kun tilanne väkivaltarikollisen kanssa taas käy uhkaavaksi.
Voit vaikka sinäkin soittaa turvakotiin ja pyytää ohjeita tuon suunnitelman laatimiseen. Ystävää tietenkään ei väkisin voi minnekään viedä, mutta voit valmistautua auttamaan jos hän pyytää.
Ei halua kuunnella mitään neuvoja ja luulen ettei enää aio edes kertoa jos/kun mies vielä käsiksi käy.
Viime kerta oli pahin ja silloin annoin tulla niin tuutin täydeltä mitä mieltä olen hänen miehestään. Sanoin että tuo on sairasta ja käskin tehdä rikosilmoituksen. Ei tee ja suojelee miestä. Sairaalassa sepitti jotakin miksi niin kävi. Mies sius ei ollut puheissa syyllinen vaan oli vieressä huolestuneena aviomiehenä. Ystävä uskoo että tämä oli viimeinen kerta kun käy käsiksi kun mies niin pahoillaan jne...
Lapsi ei ainakaan vielä ole kohdannut väkivaltaa (tietääkseni) ja pahoinpitelyt tapahtuneet aina kun lapsi ollut muualla. Henkistä väkivaltaa on varmasti kuullut mutta siitä en tietenkään ole varma.
Heistä on tehty lasu mutta muusta syystä. Eivät ole asiakkaita kuitenkaan tällä hetkellä.
Lasua harkitsin kyllä ja teen sen jos vielä kuulen jotakin.Vaihtoehtoni on se että välit menee mitä en tietenkään halua tai tapaan heitä pariskuntana ja katselen sitä (omasta mielestäni) teatteria onnellisesta perhe-elämästä jossa ystäväni hehkuttaa kuinka ihana mies on.
Nyt en ole nähnyt heitä tämän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen (nähnyt kuvat vain mustasta naamasta ja muista ruhjeista) ja en vaan pysty näkemään sitä miestä. Pitäisi siinä hymyillä ja jutella mukavia. Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Itse en koe miestä uhkaavana itseäni kohtaan mutta oksettaa se mitä hän tekee kaverilleni.
Tiedän että muutaman viikon sisään tulee tilanne että pitäisi heitä nähdä pariskuntana. Mies tietää että minä tiedän hänen teoistaan.Ap
Jos mies tietää sinun tietävän, niin eihän sinun sitten tarvitse hänelle hymyillä ja mukavia jutella.
Olen itse pienikokoinen nainen mutta jos kuulisin että ystävän mies tekee tuommosta niin keräisin joukon mukaan ja kävisin vähän juttelemassa miehen kanssa. Lopuksi katsoisin sitä pitkään silmiin ja toteaisin laulun sanoin että jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut.
Et tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tyyppi kirjoittelee näköjään mitä mielikuvituksellisia asioita tänne joka päivä useasti. Pelkästä kirjoitusasusta tunnistaa. Kenelläkään ei ole noin tapahtumarikasta elämää. Koskaan.
Eipä tässä mitään mielikuvituksellista tai "tapahtumarikasta" ole kun noissa oloissa elää aika hitosti naisia tälläkin hetkellä.
Sulla taitaa olla aika tylsää.
Entäs sit kun sattuukin sulle eikä kukaan uskokaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä miestä on sitten pakko sietää, mutta silloin kun hän ei ole läsnä niin tehkää ystäväsi kanssa turvasuunnitelma miten hän pääsee pakoon ja saa apua (eli tulee vaikka sinun luokse yöksi ja sitten yrität saada hänet turvakotiin tai omille sukulaisilleen) kun tilanne väkivaltarikollisen kanssa taas käy uhkaavaksi.
Voit vaikka sinäkin soittaa turvakotiin ja pyytää ohjeita tuon suunnitelman laatimiseen. Ystävää tietenkään ei väkisin voi minnekään viedä, mutta voit valmistautua auttamaan jos hän pyytää.
Ei halua kuunnella mitään neuvoja ja luulen ettei enää aio edes kertoa jos/kun mies vielä käsiksi käy.
Viime kerta oli pahin ja silloin annoin tulla niin tuutin täydeltä mitä mieltä olen hänen miehestään. Sanoin että tuo on sairasta ja käskin tehdä rikosilmoituksen. Ei tee ja suojelee miestä. Sairaalassa sepitti jotakin miksi niin kävi. Mies sius ei ollut puheissa syyllinen vaan oli vieressä huolestuneena aviomiehenä. Ystävä uskoo että tämä oli viimeinen kerta kun käy käsiksi kun mies niin pahoillaan jne...
Lapsi ei ainakaan vielä ole kohdannut väkivaltaa (tietääkseni) ja pahoinpitelyt tapahtuneet aina kun lapsi ollut muualla. Henkistä väkivaltaa on varmasti kuullut mutta siitä en tietenkään ole varma.
Heistä on tehty lasu mutta muusta syystä. Eivät ole asiakkaita kuitenkaan tällä hetkellä.
Lasua harkitsin kyllä ja teen sen jos vielä kuulen jotakin.Vaihtoehtoni on se että välit menee mitä en tietenkään halua tai tapaan heitä pariskuntana ja katselen sitä (omasta mielestäni) teatteria onnellisesta perhe-elämästä jossa ystäväni hehkuttaa kuinka ihana mies on.
Nyt en ole nähnyt heitä tämän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen (nähnyt kuvat vain mustasta naamasta ja muista ruhjeista) ja en vaan pysty näkemään sitä miestä. Pitäisi siinä hymyillä ja jutella mukavia. Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Itse en koe miestä uhkaavana itseäni kohtaan mutta oksettaa se mitä hän tekee kaverilleni.
Tiedän että muutaman viikon sisään tulee tilanne että pitäisi heitä nähdä pariskuntana. Mies tietää että minä tiedän hänen teoistaan.Ap
Jos mies tietää sinun tietävän, niin eihän sinun sitten tarvitse hänelle hymyillä ja mukavia jutella.
Joo ei tarvitse mutta veikkaan että varma riita tulee jos olen häntä kohtaan töykeä. Siis riitaa kaverin ja miehensä välille sitten kun olen lähtenyt.
Kerran olen sanonut eriävän mielipiteeni eräästä asiasta ja muistan aina sen miehen ilmeen vaikka yrittikin peitellä suunnatonta vit#tusta.
Varmaan haukkui minut pystyyn sen jälkeen kun lähtivät meiltä 😬Mieheni ei myöskään pidä tästä miehestä. En ole hänelle edes kertonut juurikaan näistä väkivaltajutuista siitä syystä ettei se vaikuta hänen suhtautumiseensa tähän mieheen mutta mieheni on sitä mieltä että tämä mies on teeskentelijä ja mielistelijä. Kysyin hänen mielipidettä miehestä sen jälkeen kun oli viimeisen kerran käynyt käsiksi ystävääni. Yllätyin että hän sanoi noin. Mieheni näköjään on tarkkanäköinen koska jos en tietäisi niin pitäisin tätä miestä ihan mukavana ihmisenä.
Ap
Mies on narsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä miestä on sitten pakko sietää, mutta silloin kun hän ei ole läsnä niin tehkää ystäväsi kanssa turvasuunnitelma miten hän pääsee pakoon ja saa apua (eli tulee vaikka sinun luokse yöksi ja sitten yrität saada hänet turvakotiin tai omille sukulaisilleen) kun tilanne väkivaltarikollisen kanssa taas käy uhkaavaksi.
Voit vaikka sinäkin soittaa turvakotiin ja pyytää ohjeita tuon suunnitelman laatimiseen. Ystävää tietenkään ei väkisin voi minnekään viedä, mutta voit valmistautua auttamaan jos hän pyytää.
Ei halua kuunnella mitään neuvoja ja luulen ettei enää aio edes kertoa jos/kun mies vielä käsiksi käy.
Viime kerta oli pahin ja silloin annoin tulla niin tuutin täydeltä mitä mieltä olen hänen miehestään. Sanoin että tuo on sairasta ja käskin tehdä rikosilmoituksen. Ei tee ja suojelee miestä. Sairaalassa sepitti jotakin miksi niin kävi. Mies sius ei ollut puheissa syyllinen vaan oli vieressä huolestuneena aviomiehenä. Ystävä uskoo että tämä oli viimeinen kerta kun käy käsiksi kun mies niin pahoillaan jne...
Lapsi ei ainakaan vielä ole kohdannut väkivaltaa (tietääkseni) ja pahoinpitelyt tapahtuneet aina kun lapsi ollut muualla. Henkistä väkivaltaa on varmasti kuullut mutta siitä en tietenkään ole varma.
Heistä on tehty lasu mutta muusta syystä. Eivät ole asiakkaita kuitenkaan tällä hetkellä.
Lasua harkitsin kyllä ja teen sen jos vielä kuulen jotakin.Vaihtoehtoni on se että välit menee mitä en tietenkään halua tai tapaan heitä pariskuntana ja katselen sitä (omasta mielestäni) teatteria onnellisesta perhe-elämästä jossa ystäväni hehkuttaa kuinka ihana mies on.
Nyt en ole nähnyt heitä tämän viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen (nähnyt kuvat vain mustasta naamasta ja muista ruhjeista) ja en vaan pysty näkemään sitä miestä. Pitäisi siinä hymyillä ja jutella mukavia. Ahdistaa jo pelkkä ajatus. Itse en koe miestä uhkaavana itseäni kohtaan mutta oksettaa se mitä hän tekee kaverilleni.
Tiedän että muutaman viikon sisään tulee tilanne että pitäisi heitä nähdä pariskuntana. Mies tietää että minä tiedän hänen teoistaan.Ap
Jos mies tietää sinun tietävän, niin eihän sinun sitten tarvitse hänelle hymyillä ja mukavia jutella.
Olen itse pienikokoinen nainen mutta jos kuulisin että ystävän mies tekee tuommosta niin keräisin joukon mukaan ja kävisin vähän juttelemassa miehen kanssa. Lopuksi katsoisin sitä pitkään silmiin ja toteaisin laulun sanoin että jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut.
Et tiedä mitään.
Tiedän sen minkälaista on elää tuommoisessa suhteessa, pelätä kaikkea, menettää toivo ja elämän ilo ja olla jatkuvasti valppaana kun ei ikinä tiedä mistä mies päättää tänään räjähtää.
Olen muuten todella lempeä ja kiltti ihminen (siks varmaan oiva uhri itsekin) ja ehkä juuri sen takia näin vahvasti asian ilmaisen ja kyllä auttaisin ketä tahansa pois tuollaisesta.
Mun siskon ex hakkasi siskoni pari vuotta sitten. Sisko soitti minulle ensiavusta ja minä kävin "juttelemassa" tuolle miehen irvikuvalle. Reilun 3000 euroa siitä tuli sakkoja, mutta oli kyllä joka euron arvoista.
Pysy ystäväsi elämässä ja seuraa lapsen tilannetta. Tee lasu. Kun ystäväsi eroaa, on kullanarvoista, että on ulkopuolinen, joka on ollut huolissaan lapsesta. Ja nimenomaan huolissaan siksi, että lapsen isä on väkivaltainen. Huoltajuudesta taistelu tuollaisen isän kanssa on niin hirveää, ettei fyysinen pahoinpitely ole mitään sen rinnalla. Lasu yms. todennäköisesti nimittäin uskoo yhtä paljon isää kuin äitiä kun lähdetään pohtimaan lähivanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lasu, huoli-ilmoitus.
Sinänsä varmaan ihan herttainen ajatus.
Mutta käytännössä mitä se auttaa, että sossun tädit käy pahoittelemassa tilannetta ja kyselleet onko rikosilmoitusta tehty. Jonka jälkeen he vähän hyssyttelee miestä että soo soo ja sanovat, että soittakaa jos tulee hätä.
Sit mies pieksee naisen taas ja tilanne jatkuu edelleen, vain entistä raaempana.
Alue: Aihe vapaa
Joo ei tarvitse mutta veikkaan että varma riita tulee jos olen häntä kohtaan töykeä. Siis riitaa kaverin ja miehensä välille sitten kun olen lähtenyt.
Kerran olen sanonut eriävän mielipiteeni eräästä asiasta ja muistan aina sen miehen ilmeen vaikka yrittikin peitellä suunnatonta vit#tusta.
Varmaan haukkui minut pystyyn sen jälkeen kun lähtivät meiltä 😬
Mieheni ei myöskään pidä tästä miehestä. En ole hänelle edes kertonut juurikaan näistä väkivaltajutuista siitä syystä ettei se vaikuta hänen suhtautumiseensa tähän mieheen mutta mieheni on sitä mieltä että tämä mies on teeskentelijä ja mielistelijä. Kysyin hänen mielipidettä miehestä sen jälkeen kun oli viimeisen kerran käynyt käsiksi ystävääni. Yllätyin että hän sanoi noin. Mieheni näköjään on tarkkanäköinen koska jos en tietäisi niin pitäisin tätä miestä ihan mukavana ihmisenä.
Ap