Lue keskustelun säännöt.
Miksi ensin naimisiin, sitten vasta perhe?
01.02.2015 |
Miksi pitäisi mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perhe? Me pantiin ensin lapsi alulle, sitten mentiin kihloihin, sitten muutettiin yhteen, nyt odotetaan toista lasta ja joskus sitte naimisiin. Eli kaikki ihan päinvastoin:D
Kommentit (58)
Jos ylipäänsä aikoo, jossain vaiheessa naimisiin, niin mieluummin ennen lasta. Isyydentunnustusta ei tarvitse tehdä vaan lapsi on automaattisesti isän. Ei sillä, että se kovin hankala juttu olisi, mutta kuitenkin yksinkertaisempaa. Tärkeämpi asia sen sijaan on se varautuminen siihen, jos jotain pahaa tapahtuukin. Kun kerran lapsi on yhdessä tehty, niin onhan se karmeaa jos puolison kuollessa jääkin yksin taloudelliseen vastuuseen. Eihän kukaan nyt missään pelossa halua elää eikä pidäkään, mutta lapsen myötä huomaa varautuvansa asioihin eri tavalla.
Jos taas avioliitto ei ole suunnitteilla lainkaan, niin mitäs siitä sitten. En vaan usko, että kovin moni mies varsinaisesti haluaa naimisiin enää lapsen jälkeen. Why buy a cow if you get milk for free...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Luulen että naimisiinmeno maistraatissakin on isompi operaatio kuin käydä kirjoittamassa nimi lappuun isyydentunnustamiseksi. On todella vanhanaikaista ja jokseenki juntti ajatus että esimerkiksi puoliso on vaimo vasta kun on mennyt naimisiin. Vaimo se on avovaimokin ja en koe elämän muuttuvan jos menemme naimisiin. Lapset sen kyllä muuttaa ja niihin on pakko sitoutua...
[/quote]
Miten maistraatissa naimisiin meneminen on vaivalloista? Henkkarit mukana väh. viikkoa ennen hakemaan esteettömyystodistusta, sitten vain nimmaria paperiin notaarin edessä ja se on siinä. Todistajatkin voivat tarvittaessa olla maistraatin henkilökuntaa. Isyyden tunnustaminen ei mielestäni ole vain "nimi lappuun", lain mukaan lastenvalvojan tulee varata kaiken maailman kuulemisia sun muita..? En tiedä, en ole avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä, joten tietoni ovat teoreettisia.
Miksi nimittelet toisten ihmisten avioliittoajatuksia juntiksi? Eikö se ole yhtä ikävää kuin jos haukkuu au-lapsen synnyttäjää juntiksi?
En myöskään ihan ymmärrä tätä avovaimo-saivartelua. En minä ainakaan vaimoksi itseäni kutsu niin kauan kuin en ole naimisissa, avovaimoksi kyllä. Olenko nyt siis vanhanaikainen juntti?
Aviolitto ja lapset ovat eri asia. Menin naimisiin rakkaudesta mieheeni, enkä sen takia, että hankkisimme lapsia. Halusin olla usean vuoden naimisiin menon jälkeen kaksin, ennenkuin edes alamme yrittämään lasta. Tämä aika toi sen perustuksen meille kahdelle, eli avioliitolle. Monet menevät naimisiin sen takia, että voi heti alkaa tekemään lapsia. Silloin mielestäni itse avioliitto ei ole oikeilla perustuksilla. Veljelläni on kolme lasta ja he ovat avoliitossa, eikä koskaan tule menemään naimisiin. Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että heti kun lapset ovat aikuisia, parisuhde päättyy, koska ovat aina olleet eriparia. Surullista, eikö? Eiko kannata ensin miettiä suhde kunnolla loppuun asti ja sitoutua, eikä tuoda lapsia maailmaan, vain tekemisen ilosta, eikä siitä, että heillä olisi Perhe?
Menen minäki vielä naimisiin, mutta ei se muuta meidän suhteen luonnetta tai vakavuutta, lapset todellakin on se mihin kaikki perustuu. Eihän ole oikein että naimisiinmeno sitoo vain rahallisesti? Suhteeseen sillä ei oo merkitystä, mutta haluan että vaimo saa osansa ja se tarkoittaa omaisuutta mikä taas erotilanteessa olisi molemmille syy olla yhdessä. Eihän se sido mihinkään onko naimisissa vai ei. Ap
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:47"]
Menen minäki vielä naimisiin, mutta ei se muuta meidän suhteen luonnetta tai vakavuutta, lapset todellakin on se mihin kaikki perustuu. Eihän ole oikein että naimisiinmeno sitoo vain rahallisesti? Suhteeseen sillä ei oo merkitystä, mutta haluan että vaimo saa osansa ja se tarkoittaa omaisuutta mikä taas erotilanteessa olisi molemmille syy olla yhdessä. Eihän se sido mihinkään onko naimisissa vai ei. Ap
[/quote]
en minä olen mieheni kanssa yhdessä lasten kanssa. Minusta lapsille ei perustu mikään parisuhde, ainoastaan oy perhe ab.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Luulen että naimisiinmeno maistraatissakin on isompi operaatio kuin käydä kirjoittamassa nimi lappuun isyydentunnustamiseksi. On todella vanhanaikaista ja jokseenki juntti ajatus että esimerkiksi puoliso on vaimo vasta kun on mennyt naimisiin. Vaimo se on avovaimokin ja en koe elämän muuttuvan jos menemme naimisiin. Lapset sen kyllä muuttaa ja niihin on pakko sitoutua...
[/quote]
Miten maistraatissa naimisiin meneminen on vaivalloista? Henkkarit mukana väh. viikkoa ennen hakemaan esteettömyystodistusta, sitten vain nimmaria paperiin notaarin edessä ja se on siinä. Todistajatkin voivat tarvittaessa olla maistraatin henkilökuntaa. Isyyden tunnustaminen ei mielestäni ole vain "nimi lappuun", lain mukaan lastenvalvojan tulee varata kaiken maailman kuulemisia sun muita..? En tiedä, en ole avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä, joten tietoni ovat teoreettisia.
Miksi nimittelet toisten ihmisten avioliittoajatuksia juntiksi? Eikö se ole yhtä ikävää kuin jos haukkuu au-lapsen synnyttäjää juntiksi?
En myöskään ihan ymmärrä tätä avovaimo-saivartelua. En minä ainakaan vaimoksi itseäni kutsu niin kauan kuin en ole naimisissa, avovaimoksi kyllä. Olenko nyt siis vanhanaikainen juntti?
[/quote]
Lastenvalvoja, haastattelee molemmat vanhemmat yhdessä ja lopuksi kirjoitetaan nimet alle että näin on, hyvin pieni juttu tuo isyydentynnustaminen, olen sen tehnyt ja teen uudestaanki. En niin nimittele, mutta ei se nyt asiaa muuta miksikään oletko naimisissa vai et. Meillä avokki sanoo itseään mun vaimoksi ja emännäksi ja kyllä hän sitä on...
Mielestäni on ihan samantekevää, missä vaiheessa mennään naimisiin, mutta jos on jo lapsetkin hankittuna, niin ne suureelliset häät saisivat silloin jäädä pitämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Luulen että naimisiinmeno maistraatissakin on isompi operaatio kuin käydä kirjoittamassa nimi lappuun isyydentunnustamiseksi. On todella vanhanaikaista ja jokseenki juntti ajatus että esimerkiksi puoliso on vaimo vasta kun on mennyt naimisiin. Vaimo se on avovaimokin ja en koe elämän muuttuvan jos menemme naimisiin. Lapset sen kyllä muuttaa ja niihin on pakko sitoutua...
[/quote]
Miten maistraatissa naimisiin meneminen on vaivalloista? Henkkarit mukana väh. viikkoa ennen hakemaan esteettömyystodistusta, sitten vain nimmaria paperiin notaarin edessä ja se on siinä. Todistajatkin voivat tarvittaessa olla maistraatin henkilökuntaa. Isyyden tunnustaminen ei mielestäni ole vain "nimi lappuun", lain mukaan lastenvalvojan tulee varata kaiken maailman kuulemisia sun muita..? En tiedä, en ole avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä, joten tietoni ovat teoreettisia.
Miksi nimittelet toisten ihmisten avioliittoajatuksia juntiksi? Eikö se ole yhtä ikävää kuin jos haukkuu au-lapsen synnyttäjää juntiksi?
En myöskään ihan ymmärrä tätä avovaimo-saivartelua. En minä ainakaan vaimoksi itseäni kutsu niin kauan kuin en ole naimisissa, avovaimoksi kyllä. Olenko nyt siis vanhanaikainen juntti?
[/quote]
Lastenvalvoja, haastattelee molemmat vanhemmat yhdessä ja lopuksi kirjoitetaan nimet alle että näin on, hyvin pieni juttu tuo isyydentynnustaminen, olen sen tehnyt ja teen uudestaanki. En niin nimittele, mutta ei se nyt asiaa muuta miksikään oletko naimisissa vai et. Meillä avokki sanoo itseään mun vaimoksi ja emännäksi ja kyllä hän sitä on...
[/quote]
eihän se mitään muuta, onko naimisissa vai ei. Mutta jos kuitenkin aikoo ko naisen kanssa naimisiin, niin miksi ei sitä tekisi ennemmin kuin myöhemmin?
ymmärrän kyllä, jos joku ei periaatteessa halua koskaan naimisiin, mutta sitä en ihan tajua, että " sitten joskus". Joko mennään tai ei mennä.
Siksi että lapsilla oikeus syntyä parisuhteeseen, jossa isä ja äiti ovat sitoutuneet toisiinsa ja perheeseen, myös jälkikasvuun. Minulle avioliitto oli nimenomaan sitoutumista. Kenen tahansa kanssa en olisi sitä askelta ottanut. :)
Uskon kyllä, että sinäkin olet sitoutunut perheeseesi, vaikka teetkin eri järjestyksessä. Mutta kaikki eivät ole vaan poksahtavat raskaaksi yhden yön jutusta. Yleistäen minusta olisi parempi mieluummin naimisissa ja sitouduttu kuin pikasuhteet. Toki voi olla, että joillain ei toimi avioliittokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikin puolin "väärässä järjestyksessä":
Ensin seukataan, sitten raskaaksi, sitten muuto yhteen, sitten lapsi masilmaan, sitten kihloihin, sitten naimisiin, sitten toinen lapsi.
Hyvin on mennyt :)
Ajattele, jos äiti vaikka kuolisi synnytyksessä, siis ihan teorisoidaan. Minkälainen oikeudellinen prosessi pitää käydä, jotta lapsen isyys voidaan vahvistaa? Joutuuko lapsi tällaisessa tapauksessa lastenkotiin, sillä isyyttä ei ole vahvistettu? Eihän sitä voi laillisestiantaa henkilölle, jonka sukulaisuuskaan ei ole selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
Jaa... Kun ap:n ajatuksia ja erään toisenkin " väärässä järjestyksessä " toimineen juttuja lukee, niin niistä kuultaa ylpeys siitä, että toimii yleisia normeja vastaan. Että toimii toisin kuin muut. Tätähän me ihmiset teemme, erottuaksemme joukosta, ollaksemme spesiaaleja. Tässä ketjussa se spesiaalius tehdään väärällä perhejärjestyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:04"]
Mä kun olen isossa ehyessä perheessä kasvanut, en voisi kuvitellakkaan lapsiani ilman joko äitiä tai isää, kukaan ei voi korvata eronneita vanhempia, uusperheiden vanhemmat ei omissa silmissäni ole mitään verrattuna yhdessä lapsensa kasvattamiin vanhempiin. Vaikka meillä mennään päinvastaisessa järjestyksessä kuin perinteisesti. Lapseni sitoo minut ikuisesti, vaikka olisin huonokin isä mitä minusta joskus tuntuukin en siltikään vois paeta heidän elämästään. Naimisiinmeno ei minulle ole läheskään yhtä sitova kuin lapset... Meillä ainakin lapset vain vahvistaa meidän yhdessäoloa. Ap
[/quote]
Voi voi. Sinä kysyt väärää asiaa. Elät huonon miehen ja huonon isän kanssa. Se on samantekevää onko menty ennenmmin tai myöhemmin naimisiin. Jos mies on huono, se on ana huono
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Höpö höpö. Kuulostaa kovin hienolta. En edes löydä perusteluita. Paitsi liian nuori ja liian tyhmä
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:05"]
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
[/quote]
Mitä avoliitto sitten on?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:05"]
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
[/quote]
Mitä avoliitto sitten on?
[/quote]
avoliitto on tilanne, jossa kaksi ihmistä jakavat saman osoitteen. Syystä tai toisesta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:05"]
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Höpö höpö. Kuulostaa kovin hienolta. En edes löydä perusteluita. Paitsi liian nuori ja liian tyhmä
[/quote]
Vika saattaa olla sisälukutaidossasi. Ymmärsitkö kaikki "hienot" sanat?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:34"]
symbolisesta eleestähän siinä naimisiinmenossa on kyse..
[/quote]
Paitsi sitten kun se päättyy joko eroon tai puolison kuolemaan. Silloin avioliiton juridinen puoli konkretisoituu.
[/quote]
minä olen eronnut jo kertaalleen. Se, että nykyiseni haluaa mennä kanssani naimisiin, vaikka lapsia ei meille enää tule, on minulle tärkeä symbolinen ele. silläkin uhalla, että tämäkin päättyisi eroon.