Miksi ensin naimisiin, sitten vasta perhe?
Miksi pitäisi mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perhe? Me pantiin ensin lapsi alulle, sitten mentiin kihloihin, sitten muutettiin yhteen, nyt odotetaan toista lasta ja joskus sitte naimisiin. Eli kaikki ihan päinvastoin:D
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 23:38"]
Miten lapsi muka sitoo isän ja äidin parisuhteeseen? Ei mitenkään. Ei se lapsi ole aikuisten väliselle rakkaussuhteelle mikään sinetti tms. Avioliitto on.
[/quote]
No ethän sä voi lähtee vaan kävelemään jos sulla on lapsia, ei voi olla niin tunteeton lapsiaan kohtaan että lähtee eikä heistä välitä, se ei o välittämistä jos lapset isällään vain esim jokatoinen vkl. Eikä mikään voi korvata oikeaa isää ja äitiä yhdessä lapsen elämässä. Jos oot naimisissa, sä voit ottaa ja erota, se ei oo keneltäkään pois, mutta lasten vanhemmat kun eroaa se on lapsilta pois. Kyllä minua ainakin sitoo lapset, ei avioliitto...
[/quote]
Aika moni ikävä kyllä sitä vaan lähtee kävelemään ja lopettaa vanhempana olemisen.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:05"]
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
[/quote]
Mitä avoliitto sitten on?
[/quote]
avoliitto on tilanne, jossa kaksi ihmistä jakavat saman osoitteen. Syystä tai toisesta.
[/quote]
Kyllä meillä ainakin jaetaan kaikki muukin kuin pelkkä osote, rahat ovat yhteisiä, yhdessä pidetään kodista huolta ja maksetaan toistemme laskut jos ei puolisolla ole rahaa. Lukeehan se virallisissa tiedoissaki että hän on mun puoliso. Mä olen meillä työssäkäyvä ja maksan hänen asumiset jne samallalailla ku avioliitossakin. En siis näe että elämä muuttuis naimisiinmenon myötä... ap
Tiedettiin, että halutaan olla yhdessä loppu elämämme, mutta ei tahdottu vielä lapsia, kun molemmilla oli opiskelut kesken.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 23:38"]
Miten lapsi muka sitoo isän ja äidin parisuhteeseen? Ei mitenkään. Ei se lapsi ole aikuisten väliselle rakkaussuhteelle mikään sinetti tms. Avioliitto on.
[/quote]
No ethän sä voi lähtee vaan kävelemään jos sulla on lapsia, ei voi olla niin tunteeton lapsiaan kohtaan että lähtee eikä heistä välitä, se ei o välittämistä jos lapset isällään vain esim jokatoinen vkl. Eikä mikään voi korvata oikeaa isää ja äitiä yhdessä lapsen elämässä. Jos oot naimisissa, sä voit ottaa ja erota, se ei oo keneltäkään pois, mutta lasten vanhemmat kun eroaa se on lapsilta pois. Kyllä minua ainakin sitoo lapset, ei avioliitto...
[/quote]
Aika moni ikävä kyllä sitä vaan lähtee kävelemään ja lopettaa vanhempana olemisen.
[/quote]
Totta, mutta he varmasti lähtevät avioliitostakin. Kyllä on tunteeton ihminen joka lapset jättää. Meillä ainaki meitä sitoo lapset , yhdessähän ne nyt pitää hoitaa...
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 20:26"]
No noin mäkin mielummin tekisin :D Näkis että selvitäänkö pikkulapsiajasta ja onko mies hyvä isä ennenkö sitoutuisin siihen lopullisesti
[/quote]
Kiintoisa logiikka. Eli mielummin lapselle sitten huono isä kuin itselleen huono (tule ex-) aviomies?
Kyllä ensin pitäisi tutustua tarkasti, eikä vääntää lapsia jo kuukauden jälkeen kuten pahimmillaan tehdään. Ollaan ensin rauhassa yhdessä, muutetaan yhteen ja mennään naimisiin, jotta saadaan homma vakaaksi ja katsotaan toisen sitoutumiskykyä (jos naimisiinmenokin jo ahdistaa, niin lapsista tuskin kannattaa edes haaveilla). Jos homma on ok ja vuosia alkaa olla takana, niin sitten lasta tekemään.
Miten lapsi muka sitoo isän ja äidin parisuhteeseen? Ei mitenkään. Ei se lapsi ole aikuisten väliselle rakkaussuhteelle mikään sinetti tms. Avioliitto on.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 22:05"]
Avioliitto on kulttuuriantropologisesti maailmanlaajuinen. KAIKISSA kulttuureissa (viidakon heimoissakin, autioilla saarilla) on avioliiton kaltainen instituutio. Se kuuluu ihmisyyteen. Riitin kuuluvat. Juhlat, jossa miehestä ja naisesta tulee yhtä. Samoin aikuistumisriittejä on yleensä joka kulttuurissa (Suomessa rippijuhla, lakkiaiset).
Avioliitto ei ole mikään kristinuskon juttu.
[/quote]
Mitä avoliitto sitten on?
[/quote]
avoliitto on tilanne, jossa kaksi ihmistä jakavat saman osoitteen. Syystä tai toisesta.
[/quote]
Kyllä meillä ainakin jaetaan kaikki muukin kuin pelkkä osote, rahat ovat yhteisiä, yhdessä pidetään kodista huolta ja maksetaan toistemme laskut jos ei puolisolla ole rahaa. Lukeehan se virallisissa tiedoissaki että hän on mun puoliso. Mä olen meillä työssäkäyvä ja maksan hänen asumiset jne samallalailla ku avioliitossakin. En siis näe että elämä muuttuis naimisiinmenon myötä... ap
[/quote]
ok... Oudointa tässsä keskustelussa on sinun selittelemisen tarpeeksi, ap. Johonkin tuo kalikka sinussa kalahtaa. Mihin?
Vaikkei oma tuttavapiiri ole maailman suurin, niin tiedän kaksi tapausta, joissa avomies lähti lätkimään naisen varttuessa lasta. Sen verran tunnen psykologiaa, että osalle miehistä lapsen odotus on erittäin stressaava asia ja voi aiheuttaa täysin epäloogisia reaktioita. Jos miestä ei sido mikään, niin tämä voi stressaantuneena paeta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 20:26"]
No noin mäkin mielummin tekisin :D Näkis että selvitäänkö pikkulapsiajasta ja onko mies hyvä isä ennenkö sitoutuisin siihen lopullisesti
[/quote]
En uskaltaisi alkaa lastentekoon miehen kanssa, johon en olisi täysin sitoutunut. Nykyään siis en uskaltaisi. Exän kanssa alettiin yrittää lasta, kun oltiin oltu avoliitossa muutama vuosi. Siinä alkoi sitten mietityttämään, että meneeköhän tämä ihan oikeassa järjestyksessä, että pitäisköhän kuitenkin mennä naiisiin ennen kuin yrittää saada lasta. Mietin sitten niin pitkälle, että haluankohan nyt varmasti naimisiin ja olla koko loppuelämäni sen miehen kanssa, ja kun ei tuntunut ihan niin varmalta, että haluaisin, niin miksi sitten olisin halunnut hänestä edes isää mahdollisille lapsilleni. Yhteiset lapset olisivat ainakin pitäneet sen miehen aina osana elämääni. Vaikka olisimme eronneetkin, niin aina kaikissa lapsen juhlissa olisimme jollain tavalla olleet pari (vaikkei oltaisikaan avio- tai seurustelupari), koska olisimme lapsen vanhemmat.
Vaikken kovin vanhanaikaisena itseäni pidäkään, haluan omien lapsieni syntyvän avioliitossa oleville vanhemmille. Jos on mietitty tulevaisuutta ja haluttu ottaa iso askel ja mennä naimisiin, uskon sitoutumisen olevan eri luokkaa kuin jos "vain seurustellaan" ilman että on edes mietitty loppuelämäksi sitoutumista. Toki fakta on, että puolet avioliitoistakin päättyy jossain vaiheessa eroon. Mielestäni oli myös ihanaa viettää häämatka ja pari ensimmäistä aviovuotta vielä kahdestaan kuherrellen; nyt olen raskaana enkä voisi olla onnellisempi.
Minusta on järkevää sitoutua puolisoon, ennen kuin alkaa lisääntyä. Erota voi, mutta vanhemmuus on ikuinen. Ja parisuhde on tarkoitettu jatkuvaksi vielä sen jälkeenkin, kun lapset on maailmalla.
Mä kun olen isossa ehyessä perheessä kasvanut, en voisi kuvitellakkaan lapsiani ilman joko äitiä tai isää, kukaan ei voi korvata eronneita vanhempia, uusperheiden vanhemmat ei omissa silmissäni ole mitään verrattuna yhdessä lapsensa kasvattamiin vanhempiin. Vaikka meillä mennään päinvastaisessa järjestyksessä kuin perinteisesti. Lapseni sitoo minut ikuisesti, vaikka olisin huonokin isä mitä minusta joskus tuntuukin en siltikään vois paeta heidän elämästään. Naimisiinmeno ei minulle ole läheskään yhtä sitova kuin lapset... Meillä ainakin lapset vain vahvistaa meidän yhdessäoloa. Ap
Jokanen tavallaa, minusta sillä ei ole oikeastaa väliä kunhan nuo päätökset tehdää rauhassa ja harkittuna eikä hetken mielenjohdosta.
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:12"]
Ei kait se mikään pakko ole. Byrokratia on tietty vähän helpompaa naimisiinmenon kohdalla kuin isyyden tunnustamisen kohdalla, joten itse mieluusti kipaisisin maistraatissa ennen lapsen syntymää.
Suurempi syy on varmaan kuitenkin se, että lapsen, viattoman kolmannen osapuolen, elämä on parin vastuulla, joten lapsi on (toivottavasti!!!) todella iso askel molemmille. Monet eivät koe olevansa valmiita siihen ennen kuin lähestytään kolmeakymppiä, johan ensisynnyttäjien keski-ikäkin sen kertoo. Elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde on sekin iso sitoimus, mutta paljon pienempi sellainen, ja siksi siihen saatetaan olla valmiita aiemmin.
Avioliitolla on myös sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Yhteiskunnallisesti avioliittoa pidetään edelleen ykkösluokan parisuhdemuotona, naimattomat ovat "vain" avopuolisoita. Asenteet eivät muutu niin nopeasti. Monet kokevat siksi lastenhankinnan luontevimmaksi tässä ykkösluokan parisuhteessa.
[/quote]
Luulen että naimisiinmeno maistraatissakin on isompi operaatio kuin käydä kirjoittamassa nimi lappuun isyydentunnustamiseksi. On todella vanhanaikaista ja jokseenki juntti ajatus että esimerkiksi puoliso on vaimo vasta kun on mennyt naimisiin. Vaimo se on avovaimokin ja en koe elämän muuttuvan jos menemme naimisiin. Lapset sen kyllä muuttaa ja niihin on pakko sitoutua...
Niin, kyllä mies sitoutuu lapsiin, oltiin aviossa tai ei. Siksi minulle merkitsee paljon se, että es haluaa muös sitoutua _minuun_, eikä pelkästään perheeseen.
symbolisesta eleestähän siinä naimisiinmenossa on kyse..
Haluan olla timmi omissa häissäni.
Ei enää typerämpää kysymystä voi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 21:34"]
symbolisesta eleestähän siinä naimisiinmenossa on kyse..
[/quote]
Paitsi sitten kun se päättyy joko eroon tai puolison kuolemaan. Silloin avioliiton juridinen puoli konkretisoituu.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 23:38"]
Miten lapsi muka sitoo isän ja äidin parisuhteeseen? Ei mitenkään. Ei se lapsi ole aikuisten väliselle rakkaussuhteelle mikään sinetti tms. Avioliitto on.
[/quote]
No ethän sä voi lähtee vaan kävelemään jos sulla on lapsia, ei voi olla niin tunteeton lapsiaan kohtaan että lähtee eikä heistä välitä, se ei o välittämistä jos lapset isällään vain esim jokatoinen vkl. Eikä mikään voi korvata oikeaa isää ja äitiä yhdessä lapsen elämässä. Jos oot naimisissa, sä voit ottaa ja erota, se ei oo keneltäkään pois, mutta lasten vanhemmat kun eroaa se on lapsilta pois. Kyllä minua ainakin sitoo lapset, ei avioliitto...