Miksi aina toiseen tutustumisen alussa on niin hyvä fiilis, kuin leijuisi ilmassa mutta pian se fiilis katoaa?

Ei ole. Ainoastaan, jos on ihastunut.

Hormonit.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ainoastaan, jos on ihastunut.

Toki siihen vaaditaan ihastuminen! Mutta siis pointti oli juuri se, että alussa se tunne on mutta se lähtee hyvin nopeasti pois. Miksi siis pitää tuntua alussa niin järjettömän hyvältä, kun se tunne ei kuitenkaan ole kestävä? Se sattuu!

Ap

Se ei ole ihastusta, se on uutuudenviehätystä.

Niinkuin uusi ihku auto, johon tottuu. Se ei ole ihmissuhdetunne. Joten kannattaa pitää sitä varoitusmerkkinä. Toisen ihmisen on esineellistänyt ja välineellistänyt.

Oikea ihastus ei mieti mitä minä tästä saan ja miten kivasti kutkuttaa. Siinä on vastavuoroisuutta.

Minulla ihastuminen on kyllä johtanut seurusteluun. Nytkin yli 10 vuoden suhde meneillään. Toki se huuma haihtuu, mutta ihminen johon ihastui, on siinä edelleen. Nykyajan menoa kun katselee, niin tulee mieleen, että ovatko ihmiset laajamittaisesti koukussa siihen hormoniryöppyyn? Seurustelu ja yhteinen elämä ei ole mitään siihen verrattuna, nämä sosiaaliset tarpeet täyttää esimerkiksi ystävät ja huumaa haetaan seksuaalisen tarpeen tiimoilta? Ehkä luullaan, että tätä sen kuuluisi olla, petytään kun huuma haihtuu? En nyt viittaa aloittajaan tällä, tuli vain mieleen. Ja eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta vähän surettaa jos monelta jää kokematta vakaan parisuhteen hienoimmat puolet. Tuntuu että tällainen vain kiihtyy nimittäin.

Siltäpä se vaikuttaisi, pieleen meni itselläkin nopeasti juttu jossa kumpikin oli tulisesti ihastunut. Jotenkin ampui yli ne kaikki muutkin reaktiot ja tunteet, huonotkin. Sitten pahoin pelkään että "joudunko" pian suhteeseen tän toisen tyypin kanssa kun juttu luistaa "ihan ookoo" eikä erikoisempia riitatilanteita ole tullut, no kas kummaa kun intohimo puuttuu. Mutta tää toinen tuntuu haluavan vievän juttua kokoajan suhteen suuntaan. Jos säännöllisesti on yhteyksissä niin muotoutuuko tällainen tasainen meno sitten pian joksikin parisuhdenormiksi ja pian ollaankin ns. yhdessä ennenkuin huomaakaan.

Pistä jarruja päälle alussa. Et ole siihen ihmiseen ihastunut vaan omaan mielikuvaasi hänestä. Fantasiasi tulevasta ihanuudesta nostattavat sinua, vaikka et oikeasti tiedä toisesta vielä mitään. Oikean ihanuuden löytämiseen vaaditaan realismia.

Vierailija kirjoitti:

Pistä jarruja päälle alussa. Et ole siihen ihmiseen ihastunut vaan omaan mielikuvaasi hänestä. Fantasiasi tulevasta ihanuudesta nostattavat sinua, vaikka et oikeasti tiedä toisesta vielä mitään. Oikean ihanuuden löytämiseen vaaditaan realismia.

Entäs jos se realismissa vellominen ei vaan nostata mitään senkummempia tunteita toista kohtaan.

Joo realismia pittää olla. Kattelee vaan että osaapas se Reino vaihtaa hyvin miulle renkaat, saa vaihtaa seuraavat 20 vuotta niin mie voin sit keitellä Reinolle hyvvää puuroo josta hän niin tykkää.

Ihmissuhteet kannattaa pitää lyhytkestoisina ja satunnaisina. Vain silloin kaikilla osapuolilla riittää kiinnostusta panostaa tosissaan ja vain silloin voi tuota "leijumista" tuntea. Se on paras tunnetila mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ja tekee hyvin onnelliseksi.

Vauvojen tekeminen tietysti on ongelma tällaisessa järjestelyssä. Se pitäisi miettiä ihan uusiksi tuo kasvatusvastuu, jotta syntyvyys nousisi. Mikään luonnonlaki ei vaadi, että biologisten vanhempien pitää olla läsnä 24/7 jälkikasvunsa kasvatuksessa. Ei se aikaisemmin ollutkaan sellaista. Nykyinen malli on keinotekoista ankeutta ja sitä ei moni enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet kannattaa pitää lyhytkestoisina ja satunnaisina. Vain silloin kaikilla osapuolilla riittää kiinnostusta panostaa tosissaan ja vain silloin voi tuota "leijumista" tuntea. Se on paras tunnetila mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ja tekee hyvin onnelliseksi.

Vauvojen tekeminen tietysti on ongelma tällaisessa järjestelyssä. Se pitäisi miettiä ihan uusiksi tuo kasvatusvastuu, jotta syntyvyys nousisi. Mikään luonnonlaki ei vaadi, että biologisten vanhempien pitää olla läsnä 24/7 jälkikasvunsa kasvatuksessa. Ei se aikaisemmin ollutkaan sellaista. Nykyinen malli on keinotekoista ankeutta ja sitä ei moni enää jaksa.

Niin, joillekin sopii paremmin sellanen leasing-tyyli että se ns. auto laitetaan vaihtoon aina parin vuoden välein että saa kokea sen uuden huuman aina uudelleen ja uudelleen. Heistä ei vaan ole ajelemaan samalla romulla vuosikausia.

Oksitosiini-hormonin eritys lakkaa olemasta niin runsas kuin lajimme kädellisillä on paritteluvaiheen alussa.

Heroiinin käyttö saa aikaan myös runsasta oksitosiinin eritystä. Suurempaa kuin suurinkaan rakastuminen. Siksi se on niin koukuttavaa.

Ihastuksissaan maalailee toisesta vaikka millaisia haavekuvia, jotka nopeasti karisevat pois tutustuttaessa lähemmin. Sen sijaan jos ei ole palavaa ihastusta niin siihen toiseen suhtautuu myös realistisemmin, ei haavekuvissa.

Mulla ja miehellä oli tollainen alku, nyt ollaan oltu yhdessä melkein 6v. Kyllähän ne alkuhuumafiilikset on tietenkin laimenneet jo vuosia sitten, mutta hyvä parisuhde on edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ainoastaan, jos on ihastunut.

Toki siihen vaaditaan ihastuminen! Mutta siis pointti oli juuri se, että alussa se tunne on mutta se lähtee hyvin nopeasti pois. Miksi siis pitää tuntua alussa niin järjettömän hyvältä, kun se tunne ei kuitenkaan ole kestävä? Se sattuu!

Ap

Se ei ole ollut ihastumista vaan jotain muuta, jos se niin helposti katoaa. Tuohan on vissiin tosi yleistä ihmisillä. Tinderistä vaan uutta kehiin, sama kuvio jatkuu uudelleen ja uudelleen.