Onko muita joita ahdistaa kaupassa käynti?
Kävin eilen lauantaina prismassa ja iski kauhea ahdistus. Hirveästi ihmisiä, liikaa tuttuja, mua hävetti mun köyhisostokset, lapset kinus jäätelöä ja karkkia, rahaa meni liikaa, ei oikein siinä ahdistushetkenä muista mitä edes piti ostaa. Olen aiemmin käynyt vain arkiaamuisin klo 8-9 aikaan kaupassa, silloin siellä ei ole juuri ketään ja jotenkin on semmoinen rauhallinen olo itselläkin. Mutta tuo lauantain härdelli oli jotenkin ihan kamalaa. Ja sitten mua tosiaan ahdistaa se tuttujen näkeminen, kun sosiaaliset taitoni on mitä on. Mietin että pitääkö tässä tervehtiä vai pitääkö jutella jotain, mitä kuuluisi jutella ym. ja sitten hävetti kun ajattelin että ne näkee mun ostokset, kaikki alennustuotteet ja einekset...
Onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia? Ahdistaako kaupassa käynti ja jos, niin mikä siinä ahdistaa?
Kommentit (18)
Onneksi on Valintatalo tai Siwa, joka on auki klo 23:een.
Joillekin iso kauppa voi olla oman viihtymisen/perheen yhdessä viihtymisen muoto.
Minua ei kiinnosta olla kaupassa pitkään. Juoksen kaupan läpi listan kanssa. Liian paljon tavaraa, liian paljon ihmisiä, liian iso kauppa (jos Prisma). Kuka tarvitsee niin paljon vaihtoehtoja?
Exäni oli vielä pahempi. Citymarkettiin lauantaina 17:45 ja kassalla kaupan sulkemisen jälkeen :). Oli erakoitunut, eikä viihtynyt ihmismassan seassa, oli myös tunnettu kotikaupungissaan, eikä halunnut vapaa-ajallaan koko ajan törmätä vanhoihin oppilaisiin. (30 vuoden aikana niitä oli ehtinyt karttua)
Sama juttu, ei käydä lauantaisin ollenkaan kaupassa, ellei pakko. Ostetaan viikonlopun ostokset torstaina, ruuhka-ajan jälkeen. Jos minä käyn yksin kaupassa, käyn ennen 15:00, jos miehen kanssa niin 19 aikaan arkisin :)
4 jatkaa, minua siis ahdistaa ihmiset! Tungos, varsinkin näin talvella tulee hiki takissa ja huivissa jne. Ähhhh!! Teen aina kauppalistan siinä järjestyksessä, kun ne on kaupassa ja pikapikaa tavarat mukaan ja kassalle :)
No mua ahdistaa niin paljon etten edes käy kaupassa.
Oh kerrankin joku puhuu tästä. Asun pienellä paikkakunnalla ja kaupassa käyminen ahistaa suunnattomasti. Itse kaupassa on kiva käydä, rakastan ruokakauppoja, ne on ihania paikkoja (koska ruoka, daa) mutta mua ahdistaa niin paljon ajatuskin siitä, että näkisin tuttuja että välttelen kaupassa käyntiä.
Käyn kaupassa vasta kun on pakko. Ja pakolla tarkoitan sitä, että mulla ei oo kotona yhtikäs mitään enää jäljellä ja suurin piirtein ootan sillonki vielä pari päivää jotain Jumalan armoa että saan mun puuroainekset maagisesti itsestään jotenkin, sen sijaan että menisin kauppaan. Siis fr, lähen sinne vapaaehtoisesti siinä vaiheessa ku oon pyörtymispisteessä ravinnonhukan vuoksi.
Ja tääki on ihan sairasta, ei voi olla niin vaikeeta. Kukaan täysjärkinen ei tee tällasta, mut mikä siinä onki että se ihmisten näkeminen aiheuttaa niin suurta ahdistusta, ettei oikeesti vaan halua ja pysty.
Ahdistaa, koska sosiaalisten tilanteiden pelko. Ja jotenkin oon niin ylimielinen ja ylpeä, että mua jollain asteella hävettää että minäkin tarvitsen ravintoa ja minun pitää käydä siellä kaupassa aivan kuten muidenkin tavallisten pulliaisten.
Ei nyt ahdista, mutta liian lähelle tunkevat ihmiset ovat epämiellyttäviä. Eikä liity koronaan, vaan jo aiemmin nämä hönkijät ovat olleet vastenmielisiä ja syy sille, miksi en pidä kaupassa käynnistä.
Mua alkaa jostain syystä ahdistaa siinä vaiheessa, kun kärry alkaa täyttyä. Tulee joku kisaväsymys ja välillä jätän loppupään kauppalistan tuotteista ostamatta, kun haluan vaan äkkiä pois. Nykyään tietysti hermostuttaa myös kanssaihmiset, jotka tunkee liian lähelle, tukkii kulkureitit tai yskii ilman maskia tms..
En ole käynyt isoissa ruokakaupoissa vuoteen. Tilaan ruuat kotiin ja on niin näppärää, että tilaan koronan jälkeenkin. Tänään kävin ruokatunnilla nopeasti viereisessä pikkukaupassa ja ilokseni huomasin, että asiakkaana olevilla raksamiehilläkin oli maskit. Näin Savossa.
Vuonna 2015 ei ahdistanut, nyt ahdistaa. Sydämen vajaatoiminta + maski on huono yhdistelmä, tuntuu etten saa happea ja olen koko ajan paniikkikohtauksen partaalla. Muut ihmiset tulevat liian lähelle, osa ilman maskia, yskivät ja aivastelevat, lapset juoksentelevat holtittomasti edestakaisin, ja minä yritän vain mahdollisimman nopeasti haalia välttämättömät ruoat ja paeta ulkoilmaan.
Prismassa käynti lauantaina ahdistaa ketä vain.
Ahdistujien kannattaa suosia pientä lähikauppaa varhain aamulla tai myöhään illalla.
Silloin pienempi mahdollisuus törmätä ihmisiin - tuttuihin tai tuntemattomiin.
Yksinäisenä yksineläjänä olen alkanut -tavoistani poiketen- käydä kaupassa monta kertaa viikossa. Käyn lähialueen eri pikkukaupoissa, tai nyt keväällä pyörällä kauempanakin. Ihan vain siksi, että tulee lähdettyä kotoa ulos. En olisi uskonut, että kauppareisuista tulee pääasiallinen elämänsisältöni. 🙄
Käyn toki muutenkin ulkona kävelemässä. Mutta eipä juuri muuta.
-työtön
Miten he tunnistivat sinut maskin takaa?
Ei. Mä tykkään käydä kaupoissa ja käyn oikeastaan ihan huvikseni vaikka kävelylenkin yhteydessä. Ainoa asia jota mietin on että myyjät ehkä huomaa että joka päivä toi akka käy kaupassa..Tykkään ostaa myös punalaputettuja tuotteita iltaisin. Jos ei niitä ole niin jotain aina mukaan tarttuu. Säästäisin toki rahaa jos kävisin harvemmin. Nyt menee noin 400 äidin ja teinin ruokiin kuussa.
Aiemmin ajattelin, ettei ole normaalia, että pelkää törmäämistä tuttuihin kaupassa. Ite olen aina inhonnut juuri näitä pakko tervehtimisiä tuttujen kanssa. Nykyään ajattelen vain itseäni kaupassa käydessä ja jos tuttu tulee vastaan, sanon terve jos siltä tuntuu, yhä useammin vain ohitan tutut tervehtimättäkään, jos eivät itse tervehdi. Olen kaupassa tekemässä pakollisia ostoksiani tai kahtelemassa tuotteita, eikä kukaan pakota piittaamaan paskaskaakaan tyhjän päiväisistä tutuista, joista ei edes pidä. Usein myös käännyn ja lähden kulkemaan erisuuntaan, joskus huonona päivänä olen myös mulkaissu vihaisesti. Suomalaiset on niin pönttöjä näissä pikkusissakin small talk tilanteissa, että en ymmärrä miksi muuta pitäisi keneltäkään edes odottaa. Jos joku alkaa puhumaan ystävällisesti lähden juttuun jos se tuntuu hyvältä. Muuten sanon vaan että jatkan matkaa, hyvää päivän jatkoa sullekin.
Minuakin ahdistaa. Kerran katsoin lähtiessä peilistä enkä sitten lähtenytkään.
On ihan normaalia, ettei tuollaisessa jättimarketin vilinässä halua käydä ruuhka-aikaan. Eli mielestäni sitä ei tarvitse pitää ongelmana eikä sille tarvitse yrittää siedättää itseään. Voi käydä sellaisena ajankohtana jolloin ostosten teko on itselle mukavampaa.
Otsikosta sai kuvan, että kaupassa käynti sinänsä on vaikeaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Miksi ostat eineksiä? Älä vain sano, että "ei ole varaa" muuhun. Hedelmät, peruna, kasvikset, juurekset... halpoja kaikki, jopa Siwassa.
Ja minä olen opiskelija joka ei kylve rahassa.