Tein diilin miehen kanssa. Hänen ei enää tarvitse hoitaa lapsia, jos

No mikäs siinä, jos teistä tuolta tuntuu. Oletettavasti miehesi siis maksaa sinulle saamatta jäävät eläkkeet säästötilille?

Jokainen tavallaan, jokaiselle perheelle sopii erilaiset ratkaisut. Mielipiteitäkö halusit tilanteestanne vai mitä?

Ehkä joitakin muita, jotka tehneet samanlaisen pätöksen?

ap

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 12:09"]

minä jään puoliksi kotiin ja minun ei koskaan tarvitse kuulla mitään siitä, kuka ansaitsee ja miten paljon vaan kaikki ovat yhteistä (on kyllä ollut tähänkin asti mutta halusin varmistaa).

Eli meillä on kolme  lasta. Vanhinta (alakouluikäinen) kuskaamme paljon yksityistunneille, koska soittaa erästä instrumenttia ikäisekseen hyvällä menestyksellä. Keskimmäinen tarvitsee myös vielä vanhempaa soittotunneilleen ja viejää liikuntaharrastukseensa. Nuorin on vielä päiväkodissa. Samoin olemme pyrkineet aina järjestämään iltapäivät niin, että joku on kotona, kun koululaiset tulevat kotiin. Usein minä haen heidät tauolla iltapäivätoiminnasta ja he ovat sitten tunti pari yksin kunnes taas pääsen töistä. Lapset tarvitsevat normaalia tukea ja ohjausta koulutehtävissään ja pidän hyvin tärkeänä sitä, että he ovat ajoissa nukkumassa, kello 20 mennessä viimeistään.

Minulla on omaan työhöni liittyen ollut viimeaikana paljon iltamenoja ja kokouksia. Mies on katsonut, että hänellä on nämä illat/iltapäivät vapaita. Ja hän on ollut aivan liian uupunut tähän työmäärään kotona. Sain tässä pari päivää sitten raivokohtauksen, kun klo 21:30 tultuani kotiin lapset olivat kyllä sängyssä, mutta vielä valveilla ja läksyktkin oli vain puoliksi tehty (ei ketään, joka muistuttaisi; mies oli joksikin aikaa nukahtanut sohvalle, koska oli töistään niin väsynyt).

Mutta sitten mietin, mitä elämältämme haluamme ja mitä haluamme tarjota lasten elämälle. Meille instrumentin soitto, erilaiset muut harrastukset, hyvä koulumenestys, "elektroniikkavapaalapsuus" yms. on molemmille tärkeitä. Haluamme, että se on lapsille mahdollista. Ja siksi päätin, että jätän työni ja siirryn toiseen oman alani työhön, jossa voin tehdä puolta päivää (palkka on kyllä vähemmän kuin puolet nykyisestä..). Tulen olemaan aina iltapäivisin kotona. Ja näin tehdään vielä monta vuotta. Päätös oli yllättävän helppo. Ja mies on huojentunut, vaikka tietää, että ehkä pysyn aina puolipäiväisenä. Hän ei voi vähentää ja vaikka olemme molemmat akateemisen koulutuksen saaneita, on hän meistä ainoa todellisen uran omaava. Eli näillä mennään. Olen tyytyväinen päätökseeni.

[/quote] ei mun lapsi tarvinnut ohjausta koulutehtävissä, itse teki läksyt , toki kannustin ja pidin koulu tärlkeänä ja myös palkitsin

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 12:23"]

Ehkä joitakin muita, jotka tehneet samanlaisen pätöksen?

ap

[/quote]

50-luvulta löytynee paljonkin, suosittelen aikakonetta. En voi ymmärtää tuollaista ratkaisua nykypäivänä. Miehen ei "tarvitse" hoitaa OMIA lapsiaan ja sinä näet sen hyvänä asiana, ja vieläpä uhraat oman urasi ja eläkkeesi sen eteen ettei miehen TARVITSE vaan viettää lastensa kanssa aikaa tai ottaa heistä vastuuta?! Käsittämätöntä.

AP, mitä meinasit tehdä, jos teille tulee ero? En tarkoita olla pessimisti, mutta pakkohan tällaista vaihtehtoa on miettiä. Siksi en missään tapauksessa suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, että rahat ovat muka "yhteisiä", vaan kyllä mies saisi maksaa minulle kuukausittain palkkaa OMALLE tililleni tulonmenetyksestä. Ja tosiaan se yksityinen eläkesäästötili, jolle mies siirtää työeläkettä vastaavan summan kuukausittain. Älä ole hölmö. Jos jäät työelämästä nyt syrjään niin ei sinne ole enää niin vaan palaamista, jos esim. jäät yksinhuoltajaksi tai muuten vaan muutat mielesi. Ja tuolla järjestelyllä (mies ei hoida lapsia) ei mahdollisessa erotilanteessa ole yhteishuoltajuutta tiedossa. Toivo parasta, varaudu pahimpaan. Jos et varaudu, tuo päätös voi koitua sinulle ja lapsillesi taloudelliseksi katastrofiksi.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 12:09"]

minä jään puoliksi kotiin ja minun ei koskaan tarvitse kuulla mitään siitä, kuka ansaitsee ja miten paljon vaan kaikki ovat yhteistä (on kyllä ollut tähänkin asti mutta halusin varmistaa).

Eli meillä on kolme  lasta. Vanhinta (alakouluikäinen) kuskaamme paljon yksityistunneille, koska soittaa erästä instrumenttia ikäisekseen hyvällä menestyksellä. Keskimmäinen tarvitsee myös vielä vanhempaa soittotunneilleen ja viejää liikuntaharrastukseensa. Nuorin on vielä päiväkodissa. Samoin olemme pyrkineet aina järjestämään iltapäivät niin, että joku on kotona, kun koululaiset tulevat kotiin. Usein minä haen heidät tauolla iltapäivätoiminnasta ja he ovat sitten tunti pari yksin kunnes taas pääsen töistä. Lapset tarvitsevat normaalia tukea ja ohjausta koulutehtävissään ja pidän hyvin tärkeänä sitä, että he ovat ajoissa nukkumassa, kello 20 mennessä viimeistään.

Minulla on omaan työhöni liittyen ollut viimeaikana paljon iltamenoja ja kokouksia. Mies on katsonut, että hänellä on nämä illat/iltapäivät vapaita. Ja hän on ollut aivan liian uupunut tähän työmäärään kotona. Sain tässä pari päivää sitten raivokohtauksen, kun klo 21:30 tultuani kotiin lapset olivat kyllä sängyssä, mutta vielä valveilla ja läksyktkin oli vain puoliksi tehty (ei ketään, joka muistuttaisi; mies oli joksikin aikaa nukahtanut sohvalle, koska oli töistään niin väsynyt).

Mutta sitten mietin, mitä elämältämme haluamme ja mitä haluamme tarjota lasten elämälle. Meille instrumentin soitto, erilaiset muut harrastukset, hyvä koulumenestys, "elektroniikkavapaalapsuus" yms. on molemmille tärkeitä. Haluamme, että se on lapsille mahdollista. Ja siksi päätin, että jätän työni ja siirryn toiseen oman alani työhön, jossa voin tehdä puolta päivää (palkka on kyllä vähemmän kuin puolet nykyisestä..). Tulen olemaan aina iltapäivisin kotona. Ja näin tehdään vielä monta vuotta. Päätös oli yllättävän helppo. Ja mies on huojentunut, vaikka tietää, että ehkä pysyn aina puolipäiväisenä. Hän ei voi vähentää ja vaikka olemme molemmat akateemisen koulutuksen saaneita, on hän meistä ainoa todellisen uran omaava. Eli näillä mennään. Olen tyytyväinen päätökseeni.

[/quote] miehesi ei ole ainakaan teknisen alan ihminen

Miksi ette palkkaa apua iltapäiviin mielummin?

Niin siis mikä on AP:n miehen panostus tähän "diiliin"? Mistä hän luopuu?

Miten sun käy vanhempana? Mahd leskenä tai eronneena?

Kuka sua sitten elättää?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 12:46"]Niin siis mikä on AP:n miehen panostus tähän "diiliin"? Mistä hän luopuu?
[/quote]Rahasta.

Minä olisin ihan innoissani jos tuo onnistuisi meillä! Meillä ei vaan rahallisesti mahdollista...oon kade : ) pakko tehdä molempien töitä että rahat riittää. Hö!!!

Eihän tuo huono päätös teidän perheellee ole, mutta kyllä sinuna vaatisin miehen maksamaan eläkettä sinulle menetetystä ansiotulosta. Ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mistä lähtien av-palstalla on sallittu maksullisen seuran tarjoamisen mainokset?

Tulitteko ajatelleeksi, että lapset ehkä haluaisivat olla isänkin kanssa?

Kuulostaa oudolta, ettei isä halua olla omien lastensa kanssa. Surullista.

Kiva kakaroillenne

Älä ole kynnysmatto. Mies kantakoon oman kortensa kekoon.

Mun vaimo haluaa ehdottomasti olla kotivaimo, eikä käydä töissä. Itse haluaisin että menisi töihin, kun se ei sas mitään aikaan kun makaa kotona.

Minä olisin halunnut olla kotiäiti mutta mies urputti jatkuvasti siitä etten tienaa. Nyt molemmat käymme töissä mutta mies ei tee kotona sen enempää kuin ennenkään. Haluaisin palata siihen että minä hoidan kodin ja lapset ja mies tienaa. Se on mun unelma!