Tunteiden sanoittaminen isän-/äitienpäivänä

Nykyään tuntuu, että lapset väsäävät innolla lahjoja, kortteja ja leipomuksia isän-/äitienpäiväksi ja kertovat, kuinka rakkaita vanhemmat ovat, ja hyvä niin! Omassa lapsuudessani 80-luvulla meillä kyllä vietettiin aina em. päiviä, mutta en ollut niistä innoissani, vaan lähinnä minusta oli jotenkin vaivaannuttavaa onnitella vanhempiani. En tiedä, oliko sillä tekemistä asian kanssa, että olin myös todella ujo. En kyllä muista että tunteiden ilmaisussa muuten olisi ollut ongelmia. Miehelläni taas on edelleenkin niin, että hänellä se tunne on niin voimakas, ettei sitä pysty sanomaan. Ei meilläkään kerrottu että rakastetaan, se oli tiedossa jo muutenkin.

Muita, joilla vastaavia kokemuksia?