Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää sairastavani persoonallisuushäiriötä....
01.02.2015 |
ja nyt mies käyttää sitä tietoa hyväkseen,esim riitojen aikana olen nyt aina se syyllinen kun en aiemmin ollut.Minulla on valmis tutkinto ja suoritan nyt toista joka loppuu pian AMK.Nyt olen miettinyt ettei olisi pitänyt puhua mitään miehelle tästä.Suutun siis todella helposti ja mies on ruvennut provosoimaan minua jotta suuttuisin enemmän ? Olen liian herkkä,itken helposti ja en tekisi pahaa kenellekkään.
Kommentit (28)
Ap jos tämä lohduttaa yhtään, niin tiedätkö että lääkärit eivät ole jumalia. Olet ilmeisesti saanut yhdeltä lääkäriltä diagnoosin (lue tuomion) että sulla on persoonallisuushäiriö. Tiedätkö, että mielen sairauksia on hyvin vaikea alkaa jaoitella kategorioihin, vaikka olisi miten pitkälle lukenut lääkäri. Läheskään kaikkia ei voida laittaa mihinkään kastiin. Mutta joskus kun vian on löydyttävä, niin sinulle "Etsitään" se vika jostain kastista. Tiedän näitäkin tapauksia.
Sitten kun olet saanut tämän diagnoosin (joka voi olla myös väärä), niin alat elää koko elämääsi niinkuin et olisi enää mitään muuta kuin tämä diagnoosi. Huomaatko, mitä yritän selittää?
Itse inhoan sitä, että kaikille mielen jutuille täytyy löytää joku diagnoosi. Siinä voidaan saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Entä jos sä et sairastakaan mitään persoonallisuushäiriötä, vaan olet semmoinen kuin olet, ihan luonnostaan ilman että sussa on mitään suurempaa vikaa. Termi "persoonallisuushäiriö" on julma diagnoosin saaneelle. Siinä lääkäri kajoaa ihmisen olennaisimpaan osaan psyykettä, omaan minuuteen ja persoonaan. Siksi nuo häiriöt täytyisi mielestäni poistaa koko tautiluettelosta!!!!
Ainut poikkeus voi sitten olla joku narsistinen persoonallisuus, mutta senkin voi kääntää selvälle suomen kielelle (tunteeton, kusipää, hyväksikäyttäjä) ilman lääketieteellistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 02:46"]
Todellakin voin nyt paljon huonommin kuin aiemmin ja olen masentunut/ lamaantunut diagnoosista jonka sain.Myös itsetuhoisia ajatuksia on ollut.Yöunet on menneet ym.. ap
[/quote]
persoonallisuushäiriöinen voi hyötyä terapiasta, jos hän on itse motivoitunut hakemaan apua tilanteeseensa ja tosissaan haluaa tehdä jotain asialle. Helppoa se ei varmasti ole, mutta toivoa on.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:41"]Miehelläsi tai sinulla voi myös asberger, mikä vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita. Esim. Tuomas Enbuskella on tämä sairaus ja hän on nero.
[/quote]
Tuomas Enbuske on kaukana nerosta. Sori.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 03:43"]
Ap jos tämä lohduttaa yhtään, niin tiedätkö että lääkärit eivät ole jumalia. Olet ilmeisesti saanut yhdeltä lääkäriltä diagnoosin (lue tuomion) että sulla on persoonallisuushäiriö. Tiedätkö, että mielen sairauksia on hyvin vaikea alkaa jaoitella kategorioihin, vaikka olisi miten pitkälle lukenut lääkäri. Läheskään kaikkia ei voida laittaa mihinkään kastiin. Mutta joskus kun vian on löydyttävä, niin sinulle "Etsitään" se vika jostain kastista. Tiedän näitäkin tapauksia.
Sitten kun olet saanut tämän diagnoosin (joka voi olla myös väärä), niin alat elää koko elämääsi niinkuin et olisi enää mitään muuta kuin tämä diagnoosi. Huomaatko, mitä yritän selittää?
Itse inhoan sitä, että kaikille mielen jutuille täytyy löytää joku diagnoosi. Siinä voidaan saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Entä jos sä et sairastakaan mitään persoonallisuushäiriötä, vaan olet semmoinen kuin olet, ihan luonnostaan ilman että sussa on mitään suurempaa vikaa. Termi "persoonallisuushäiriö" on julma diagnoosin saaneelle. Siinä lääkäri kajoaa ihmisen olennaisimpaan osaan psyykettä, omaan minuuteen ja persoonaan. Siksi nuo häiriöt täytyisi mielestäni poistaa koko tautiluettelosta!!!!
Ainut poikkeus voi sitten olla joku narsistinen persoonallisuus, mutta senkin voi kääntää selvälle suomen kielelle (tunteeton, kusipää, hyväksikäyttäjä) ilman lääketieteellistämistä.
[/quote]
tuo luokittelu on ihan hyvä asia siitä näkökulmasta, että läheiset saavat nimen sille kaikelle oudolle oireilulle, jota läheisellä on ollut ja on.
Läheinen ei kuitenkaan saa käyttää diagnoosia lyömäaseena. Se on väärin. Oletteko käyneet yhdessä pariterapiassa? Siitä voisi olla hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 01:42"]
Samaa ihmettelen minäkin.Kun olen rauhallinen,harkitsen asioita pitkään.Teen kaiken loppuun asti tarkasti ja olen pedantti luonne.Miehen olen jättänyt jo monta krt kun on loukannut mua niin monta krt tämän sairauden vuoksi mutta onko sekin impulsiivista luonnehäiriötä? Takana 8 v.yhdessä oloa. ap
[/quote]
ehkä se jättäminen voi johtua siitä luonnehäiriöstä. Ehkä myös se herkkä loukkaantuminen voi johtua luonnehäiriöstä. Terapiassa voisit etsiä apua noihin asioihin, miten voisit alkaa käsitellä asioita niin, että et esim. loukkaannu niin herkästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Muista, että kyseessä on oireyhtymä, ei mikään 100 % luotettavasti tulkittava sairaus, kuten syöpä yms. Olen alan ammattilainen ja tiedän, että joskus diagnooseja tehdään myös heppoisin perustein. Se, minkä joku diagnosoi persoonallisuushäiriöksi, voi jonkun muun mielestä olla jotain muuta.
Tärkeää on ottaa huomioon, että ihan kaikissa ihmisissä on ainakin jonkun persoonallisuushäiriön piirteitä. Joissa enemmän kuin toisissa ja jotkut tulee diagnosoiduiksi ja jotkut ei. Niin kuin joku viisaasti sanoi, älä määrittele itseäsi diagnoosin kautta. Älä myöskään anna miehesi määritellä sinua. Voit esim. pyytää häntä perehtymään asiaan paremmin. Pyydä häntä esim. lukemaan eri persoonallisuushäiriötyyppien oireluetteloa ja kysy sitten, voiko hän käsi sydämellä sanoa, että hänessä itsessään ei ole mitään näitä piirteitä.
AsPerger. (Ei siis ap, vaan sana.)