Mikä ammatti minulle, kun olen olemukseltani homssuinen ja pelkään ihmisiä?
Keksikää mulle ammatti mitä voisin tehdä eläkeikään asti.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoon siellä on vaikka minkä näköistä porukkaa
Siellä on 😀 suurin osa on aika asiallisen, mutta jotenkin vaatimattoman näköisesti laitettuja. Suurieleinen tyyli ei tunnu kuuluvan kirjastoon.
Mä olen navetassa töissä. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa ja ei haittaa vaikka olisi rasvainen tukka ja ruma naama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoon siellä on vaikka minkä näköistä porukkaa
Siellä on 😀 suurin osa on aika asiallisen, mutta jotenkin vaatimattoman näköisesti laitettuja. Suurieleinen tyyli ei tunnu kuuluvan kirjastoon.
Käydään varmasti eri kirjastoissa. Meillä on juuri homssuisia "asiakaspalvelijoita" joihin ei tahdo saada kontaktia millään. No, ei kaikki mutta yllättävän moni.
Etänä tietokoneella toimistohommia, saa olla rauhassa hompsuinen. Itse vain kerran vuoden sisällä nähnyt työpaikan ihmisiä.. saa olla suhkot rauhassa, joskus jotain palavereita mutta niistä olen jotenkin selvinnyt vaikka ihmiskammoinen olenkin.
Hautausmaatyöntekijä.
Tosin töitä vain osan vuotta.
Olen kotisiivooja ja suurin osa asiakkaista ei ole kotona kun käyn. Jotkut vanhukset on mutta eivät viitsi kauaa jutella kun keskityn vaan töihini enkä jaksa seurustella
Vierailija kirjoitti:
Mä olen navetassa töissä. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa ja ei haittaa vaikka olisi rasvainen tukka ja ruma naama.
Kai se on edes joku pihatto, eikä eläinten tarvi kahleissa maata?
Älä nyt hitto aloita ammatista! Ensin sinun on selvitettävä miksi suhteesi muihin ihmisiin on niin vaikea! Unohda tulevaisuus ja ala työstää sitä, mikä ennen meni pieleen. Tulevaisuutesi on rakennettava terveelle pohjalle, ja siitä sitten hissuksiin eteenpäin.
Olemukseni on aina ollut homssuinen. Ihan sama miten paljon laitan rahaa kampaamoihin, vaatteisiin, meikkeihin jne. Niin aina näytän homssuiselta ja kulahtaneelta. Sellainen vain olen, ei sille mitään voi. Sama ihmisten kanssa, en koe luontaiseksi katsoa ihmisiä silmiin, vaan se tuntuu vaivaannuttavalta. Puheääneni on luonnostaan monotoninen ja kasvoni ilmeettömät, jos yrittäisin muuta niin se vaatisi että näyttelisin. Tämä taas vie valtavasti energiaa, eikä jäisi energiaa itse työtehtäville. On siis löydettävä työ, missä saan olla oma itseni, jotta jaksaisin sitä tehdä.
Lyhyesti: kirjailija. Toisia yhtä hyviä vaihtoehtoja: matemaatikko tai kuvataiteilija. Astronomi tai filosofi käy myös. Jos tykkää olla ulkona niin luontotutkija, pilvien tutkija. Kivien tutkija. Lintubongari. Ylipäätään olla jonkin äärettömän pienen lokeron suvereeni luoja. On uskomatonta kuinka paljon homssuisuutta ja tökeröä käytöstä ihmiset kestävät kun osoitat heille tietäväsi mihin avaruus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: kirjailija. Toisia yhtä hyviä vaihtoehtoja: matemaatikko tai kuvataiteilija. Astronomi tai filosofi käy myös. Jos tykkää olla ulkona niin luontotutkija, pilvien tutkija. Kivien tutkija. Lintubongari. Ylipäätään olla jonkin äärettömän pienen lokeron suvereeni luoja. On uskomatonta kuinka paljon homssuisuutta ja tökeröä käytöstä ihmiset kestävät kun osoitat heille tietäväsi mihin avaruus loppuu.
Entäs jos ei ole mitään noihin ammatteihin vaadittavia taitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti: kirjailija. Toisia yhtä hyviä vaihtoehtoja: matemaatikko tai kuvataiteilija. Astronomi tai filosofi käy myös. Jos tykkää olla ulkona niin luontotutkija, pilvien tutkija. Kivien tutkija. Lintubongari. Ylipäätään olla jonkin äärettömän pienen lokeron suvereeni luoja. On uskomatonta kuinka paljon homssuisuutta ja tökeröä käytöstä ihmiset kestävät kun osoitat heille tietäväsi mihin avaruus loppuu.
Entäs jos ei ole mitään noihin ammatteihin vaadittavia taitoja?
Jonkin soittimen opetteleminen. Historioitsija. . Jooga. Meditointi. Mystinen polku. Harrastaa jotain mikä on hauskaa. (Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus) Huumeet. Uraputki tiskaajana. Seksi. Puutarhanhoito. Tämä taas palaa pilvien katseluun. Teemme koko ajan jotain emmekä voi muuta. En ole varma kannattaako elämässä ammattiajatusta sinänsä arvottaa kovin korkealle. Niin harvoja muistetaan saavutuksistaan kuoleman jälkeen. Ja mihin ihminen tarvitsee ammattia? Olemme nyt ajassa jossa ihminen voi kellua vain olematta minkäänlainen ammattilainen.
Minulla on hyvä terve itsetunto. Minulla on myös huolittelematon ulkoasu, enkä siedä ihmisiltä typeryyttä. En siis pelkää ihmisiä, vaan turhaudun ja suojelen itseäni emotionaaliselta stressiltä pysyttelemällä heistä erossa (enimmäkseen).
Olen toiminut itsenäisenä projektitutkijana, mutta motivaatio horjuu. En siis koe työtäni mielekkääksi. Rupeaisinko Linkolan Penaksi, nyt kun hänen paikkansa on auki?