Ulkonäkö"virheesi" jotka olet oppinut hyväksymään?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:55"]

Normaalit aikuisen kivekset. Naisilla tuntuu yleensä olevan aika nihkeä suhtautuminen niihin, mutta olen oppinut kestämään.

Ennen oli myös naismainen rinta, mutta ei enää.

-Mies 29v-

[/quote]

Tämä mielisairas on taas liikkeellä.

Pyöreät ja pehmeät kasvonpiirteet. 

Epänaisellisuus: leveät hartiat, kulmikkaat kasvot, pienet rinnat, ei vyötäröä, outo peppu
On häirinnyt paljonkin jossain vaiheessa mutta ei enää :)

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:55"]

Normaalit aikuisen kivekset. Naisilla tuntuu yleensä olevan aika nihkeä suhtautuminen niihin, mutta olen oppinut kestämään.

Ennen oli myös naismainen rinta, mutta ei enää.

-Mies 29v-

[/quote]

Tämä mielisairas on taas liikkeellä.

[/quote]

Teemu Milto.

Epämuodostuneet peukalot. Peukaloni ovat tavallista lyhyemmät, ja niiden kynnet ovat lyhyet ja leveät. En jaksa enää piilotella niitä.

Leveät hartiat. En ole pitkään aikaan kiinnittänyt niihin edes mitään huomiota. Pystyn jopa käyttämään paitoja, jotka saattavat leventää hartioita.

"Pahin" virhe lienee vitiligo-läiskät. Kasvoissa on yksi, jonka saa onneksi peitettyä meikillä, mutta en oikein osaa lähteä mihinkään meikkaamatta tuota läiskää piiloon. Nivusissakin on, mutta ne nyt eivät onneksi näy. Toki jos on uuden miehen kanssa lähikontaktissa niin häpeilen hieman niitä läiskiä..

Huono ihon olen jossain määrin hyväksynyt. Minulla on ollut jonkinlaisia finnejä ja epäpuhtauksia ihan murrosiän alusta lähtien ja tulee varmaan olemaankin, kunnes olen niin vanha, että iho on jo ryppyinen. Ei minulla mitään pahaa aknea ole, mutta kyllähän se vähän ärsyttää, ettei iho koskaan ole aivan täysin näpytön ja hyvä.

Nenä. Ennen pidin ihan järkyttävän isona, mutta nykyään ajattelen, että istuu ihan hyvin tähän naamaan.

Pienet huulet

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:23"]

Pienet A70 tissini. :/ Enhän mä niistä kauheesti pidä mutta pystyn elämään asian kanssa.

[/quote]

Minulla sama. Nuorena häpesin mutta nyt nelikymppisenä alan jo melkeinpä arvostaa, eivät edes roiku kun ovat niin kevyet.

Ohuet huulet olen hyväksyny. Suurin ongelma on tyhjät riippurinnat vaikka olen alle 30. Masentaa ja pelottaa tosi paljon, kuinka paljon ne vielä rapistuu ajan kuluessa.... Ja raskausarvet.

Se että olen joko kauniin atleettisen hoikka, mutta täysin rinnaton tai sitten pömppövatsainem mutta kiinteä-, pyöreä- ja pystyrintainen b-kuppilainen. Ihan on muutamasta kilosta kiinni kumpi olen. 51 kg olen AA, 55kg olen A, 58+ olen B. En ole vielä osannut päättää kumpi variaatio näistä on huonompi.

Minä olen vasta tänä vuonna, kahdeksan vuoden stressin jälkeen vihdoinkin alkanut olla huolehtimatta selluliitistani. Olen kaksikymmentävuotias nainen ja 12-vuotiaana huomasin ensimmäiset selluliitit takapuolessani, parikymppiseksi mennessä sitä oli tullut jo niin paljon että itkin iltaisin kun en pystynyt riisumaan vaatteitani mieheni edessä. Kävin kaikki mahdolliset selluliittihoidot läpi, syön todella terveellisesti ja harrastan urheilua joten siinäkään ei vika voinut olla, mikään ei vaikuttanut lopputulokseen.

Nyt jotenkin olen vain hyväksynyt sen, että selluliitti ei lähde vaan sitä tulee lisää. Mieheni hyväksyy minut tällaisena, joten miksi en itse hyväksyisi? Tässä vielä kuva todisteeksi puolen vuoden takaa, eli näette kyllä kuinka paljon sitä hyväksyttävää oikeasti oli http://aijaa.com/FLY21j

olen ollut aikoinaan todella ylipainoinen, nyttemmin 30-35kg hoikempi. Lihavuuden jäljiltä kropassa näkyy raskausarvet (jokapuolella kehoa, myös kainalot ja ojentajat) sekä löysä iho, joka ei vain palaudu (laihdutusurakasta 5v aikaa). Nykyään ne on mulle jo ok, osa minua.

Lisäksi pienet rinnat. Oon aika leveä rintakehästä (saliharrastusta useampi vuosi takana), mutta tisseissä ei ole juuri muuta kuin nänni. Nekin oon oppinut jo hyväksymään.

Sen sijaan karvaisuuttani en ole ikinä oppinut hyväksymään, vaan teini-iän poikaystävän kommentti kummittelee edelleen mielessä ja siksi vahaan/nypin neuroottisesti ylähuuleni karvoitusta..

Eriparia olevat rinnat. Häpesin niitä aikoinaan tosi paljon ja piilottelin niitä jopa poikaystäviltä. Nyt kun olen lapsen imettänyt, rinnat roikkuvat ja ei niiden kokoon kukaan jaksa mitään huomiota kiinnittää.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:23"]

Pienet A70 tissini. :/ Enhän mä niistä kauheesti pidä mutta pystyn elämään asian kanssa.

[/quote]

jo tuo 70 kertoo, että oot tosi laiha. Et oo normaalia kummempi. Googleta vaikka tietoa. Kaikkilla naisilla on sama määrä rintarauhasia.
[/quote]

70 ympärys on _normaali_, ei "tosi laiha". Pieni ympärys on 65cm ja tosi pieni 60cm.

Näitä on pitkä lista!

Pienet rinnat, vinot hampaat, suuri nenä, leveät leukaperät ja kaiken kaikkiaan hyvin neliskanttinen naama, useat pienet luomet kasvoissa, "hip dipit" lantiolla... 

Varhaisteini-iässä, ja vielä sitäkin aikaisemmin nämä aiheuttivat montakin kompleksia. Nykyään puolestani pidän itseäni hyvinkin kauniina, koska olen oppinut näkemään yksityiskohtien ohi ja katsomaan itseäni kokonaisuutena. 

Torahampaat eli kulmahampaat. Tykkään niistä.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 23:33"]

Minä olen vasta tänä vuonna, kahdeksan vuoden stressin jälkeen vihdoinkin alkanut olla huolehtimatta selluliitistani. Olen kaksikymmentävuotias nainen ja 12-vuotiaana huomasin ensimmäiset selluliitit takapuolessani, parikymppiseksi mennessä sitä oli tullut jo niin paljon että itkin iltaisin kun en pystynyt riisumaan vaatteitani mieheni edessä. Kävin kaikki mahdolliset selluliittihoidot läpi, syön todella terveellisesti ja harrastan urheilua joten siinäkään ei vika voinut olla, mikään ei vaikuttanut lopputulokseen.

Nyt jotenkin olen vain hyväksynyt sen, että selluliitti ei lähde vaan sitä tulee lisää. Mieheni hyväksyy minut tällaisena, joten miksi en itse hyväksyisi? Tässä vielä kuva todisteeksi puolen vuoden takaa, eli näette kyllä kuinka paljon sitä hyväksyttävää oikeasti oli http://aijaa.com/FLY21j

[/quote]

Hei, mä en näe tuossa mitään vikaa niin että miehen edessä pitäisi hävetä. Ihan ok pylly. Luulin tekstistä, että kyseessä jotkin valtavat muhkurat.

Hämmentävän keijukaismaiset ja pienet korvat. Korvathan jatkavat kasvamista koko iän, olen todennut että ennemmin nyt minikorvat kuin vanhana dumbo-korvat.

Huono iho (ruusufinni diagnosoitu) ja väärät sääret. Käytän nykyään lyhyitä hameita ja sortsejakin, viis siitä ettei ole rotusääriä. Ihoon auttavat lääkitys ja tietenkin meikillä saa vähän piiloon.