Ulkonäkö"virheesi" jotka olet oppinut hyväksymään?

En oo hyväksynyt: iso nenä, akne, vinot hampaat.

Mutta akneen hankin lääkkeet, hampaisiin laitoin raudat ja enää nenä pitäisi hyväksyä. Tyypillinen perunanenä ja levenee järkyttäväksi massaksi kun hymyilen. Mutta millä sen hyväksyisi?

Ei-niin-kiinteät-D75-rinnat, ruma nenä

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 02:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 23:33"]

Minä olen vasta tänä vuonna, kahdeksan vuoden stressin jälkeen vihdoinkin alkanut olla huolehtimatta selluliitistani. Olen kaksikymmentävuotias nainen ja 12-vuotiaana huomasin ensimmäiset selluliitit takapuolessani, parikymppiseksi mennessä sitä oli tullut jo niin paljon että itkin iltaisin kun en pystynyt riisumaan vaatteitani mieheni edessä. Kävin kaikki mahdolliset selluliittihoidot läpi, syön todella terveellisesti ja harrastan urheilua joten siinäkään ei vika voinut olla, mikään ei vaikuttanut lopputulokseen.

Nyt jotenkin olen vain hyväksynyt sen, että selluliitti ei lähde vaan sitä tulee lisää. Mieheni hyväksyy minut tällaisena, joten miksi en itse hyväksyisi? Tässä vielä kuva todisteeksi puolen vuoden takaa, eli näette kyllä kuinka paljon sitä hyväksyttävää oikeasti oli http://aijaa.com/FLY21j

[/quote]

Hei, mä en näe tuossa mitään vikaa niin että miehen edessä pitäisi hävetä. Ihan ok pylly. Luulin tekstistä, että kyseessä jotkin valtavat muhkurat.

[/quote]

Kyllä nuo minun mielestäni on ihan hirveän näköiset, turha valehdella että saisi toisen mielen paremmaksi. -M31

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 22:01"]Nenä.

Tulen sen kanssa toimeen koska on pakko. En aio leikkauttaa koska pelkkä kosmeettinen syy ei saa mua leikkaupöydälle rojahtamaan. Toimeen on tultava, vaikka ruma ja iso se on. Ensimmäinen asia, mitä ihmiset on aina kommentoinu ja kiusattukin siitä on loputtoman paljon.
[/quote]

Voi se nenä olla liian pienikin. Sekin todella typerän näköistä.
Joskus miettinyt, kuinka tuo saa henkeä edes...
Naama on aikuisen, nenä lapsen, ei ei...

Paksut sisäreidet.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:31"]

Neliskanttinen naama oli joskus olevinaan kamala, mutta enää ei haittaa. Pitkä nenä häiritsi ala-asteella, nyt se on osa minua ollut jo kauan. Onhan niitä muitakin, mutta ei näytä ystäviäni virheeni haittaavan. :) n39

[/quote]

Sun naama sälyy pitkään hyvänä just ton ominaisuuden takis. Et osaa arvostaa sitä vielä, mutta huomaat sen vielä.

[/quote]

Neliskanttinen naama just näyttää vanhalta nuorenakin. Eri asia jos olisi sirot kasvot.

Huonot hampaat ja eripari rinnat. En tiedä voisinko elää rintojeni kanssa, jos eron huomaisi vaatteet päällä.

Perunanenä. Sain aina kuulla siitä kuittailua nuoruusvuosinani, mutta ei se ole enää mun elämääni haitannut millään tavalla. Se on myös näyttänyt kaventuneen hieman iän karttuessa, teini-ikäisenä se oli vielä paljon leveämpi muuhun naamaan verrattuna. :) Turha miettiä niitä "huonoja" puolia, kaikissa on jotain hyvää ja kaunista. <3

Pienehköt rinnat (just A75) olen alkanut hyväksyä. Ei niissä sinällään mitään vikaa ole, mutta kun on yhdistetty läskeihin, selluliittisiin reisiin ja takapuoleen. Olen aika epäsopusuhtainen, 165cm ja 63kg. Tuota alavartaloa en siis vieläkään hyväksy.

Pienet tissit - tosin imetyksen jälkeen kasvoi + ikä vähän kasvatti, nyt jo täysi a-kuppi ;D

Laihuus - shortseja en vieläkään kehtaa pitää, mutta vaatteet päällä on kaunis olo

Pitkä nenä

Hörökorvat - välillä ihan nätit, riippuu miten hiukset asettuu. 

Pienet rinnat, selluliitti takareisissä, suonikohju toisessa sääressä. Viimeksi mainittu mulla on ollut liikunnasta huolimatta 16-vuotiaasta saakka - kiitos äidille geeneistä. :)

epäsymmetriset kasvot, isohko ja leveä, muodoton nenä. Sekaiho, kellertävä hammasluu , selluliitti, "ratsastushousut", lyhyet jalat. Nyt iän myötä luometkin on alkaneet roikkua. Sisältökään ei mitenkään kompensoi ulkokuorta.

a-kupin rinnat jotka kahden lapsen jälkeen sojottavat kainaloihin, leveän lantion, leveän selän sekä erikorkeudella olevat kulmakarvat

paha ylipurenta, johon ei ikinä edes tarjottu mitään rautoja  sekä yksi eteenpäin työntyvä ylähammas.

ohut, helposti rasvoittuva ja hapsoittuva tukka

koon 41 jalat

isot sieraimet, joista näen nenäkarvani ärsyttävästi

Vikoja on riesaksi asti, mutta yhdestä sentään olen onneksi päässyt yli.

Olen 90-luvun kasvatti: silloin pahinta mitä ulkonäölle saattoi tapahtua oli rillien nokalle laittaminen. Minulla sitten näkö lähti viidennellä luokalla. Koska lasit tekivät kenet tahansa rumaksi sen ajan lasten mielestä, en niitä tietenkään uskaltanut käyttää. Piti sitten arvailla koulussa mitä taululla luki, ja bussit opettelin tunnistamaan värien perusteella. Kuljin aina katse maassa, koska en tunnistanut kavereita ja olisi ollut noloa katsoa suoraan kohti tunnistamatta ja/tai moikkaamatta. Teki aika hyvää sosiaalisille suhteille:(.

Vasta yliopistossa uskalsin viimein käyttää rillejä, kun ensin olin kerännyt rohkeutta ostaa sellaiset lasit joista itse pidin enkä niitä mitä myyjä suositteli. Eiväthän nämä mua edelleenkään kauniimmaksi tee, mutta enää ei ainakaan tarvitse hävetä itseään siltä osin.

Häpeän yli kaiken tubulaarisia rintojani. B-kupin rinnat, mutta alapuolella ei ole kudosta lainkaan ja meetvurstin kokoiset nännipihat sojottavat kohti maapallon keskipistettä :( osaan hyväksyä ne ainoastaan selin maatessa tai kun palelen oikein kunnolla, jolloin nännipihat pienenee ja itse nännitkin saattaa näyttäytyä.

Hörökorvat! Muita virheitäni en sitten olekaan vielä oppinut hyväksymään.

Erittäin korkea otsa, leveät reidet...

Lihavuus. Syön kaikkien oppien mukaan, liikun jne, mutta laihtuminen on HIDASTA. Kaksi vuotta jaksoin -500 kalorilla päivässä, mutta sitten tuli totaalinen uupumus ja lihoin kaiken takaisin hyvin nopeasti parissa kuukaudessa. Nyt taas jonkin aikaa mennyt -500:lla ja tiedän, että jaksan tätä ehkä vuoden pari mutta senkin, myös että sama kierre jatkuu. Kaipa tämä vaan pitää hyväksyä vaikka tiukkaa tekee.

Arvet sääressä. Aikakin on vähän auttanut asiaa, eivätkä ne näy enää niin pahasti. Reiden arvet sen sijaan pomppaisvat uudestaan näkyville, kun aloitin treenaamisen ja niiden kanssa en ole vielä mitenkään sinut. Samasta leikkauksesta muistoina kaikki 7 arpea.