Lasteni molemmat isovanhemmat eronneet. Juhlapäivät P:stä.

Joskus kirjottelinkin siitä täällä.

Eivät tule samaan aikaan lasten synttäreille, siskoni ylioppolasjuhlista tekivät hankalat yms.



Mieheni kanssa on puhuttu naimisiin menosta. Tahtoisin kanssa et molemmat olis paikalla, mut liikaa vaadittu varmaankin.



En tajua miks ei aikuiset ihmiset voi ajatella asiaa toisten kantilta

Mut onneksi sekä mun että mieheni vanhemmat ovat sen verran aikuisia ihmisiä että osaavat olla samoissa juhlissa keskenään. Ainoa ongelma mikä tuosta oli, oli meidän häissä kun mietittiin istumajärjestystä. Haluttiin omat vanhemmat meidän läheisyyteen ja sitten meidän isovanhemmat. Uudet puolisot (jotka oli yllättäen vain kummankin isällä) oli pakko sijoittaa pikkuisen erilleen, mut kuitenkin niin että keskusteluetäisyys säilyi.



Tuota mummolan puuttumista olen kyllä harmitellut myös, tosin sellaista mummolaa joka mulla oli maalaismaisemineen ja lehmineen ja hevosineen ei nykyään monella taida olla.

Vaikka ottaakin kupoliin tämä tilanne, ymmärrän toisaalta omia ja miehen vanhempia.



Omien vanhempieni ero oli väistämätön, kaikki oli jo tehty, mitä avioliiton pelastamiseksi oli tehtävissä. Jos toinen ei halua osallistua suhteen ylläpitämiseen, se on toiselle hyvin vaikeaa. Isäni on jollakin tavalla tunnevammainen, joku persoonallisuushäiriö hänellä ihan varmasti on. Isäni on muutenkin törkimys, petti äitiäni ja otti muijansa asumaan lapsuudenkotiini vain muutama viikko sen jälkeen kun äiti oli kamansa kerännyt ja lähtenyt.

Ymmärrän, että äitini ei halua olla isäni kanssa samassa tilassa, en minäkään niin isäni seurasta välittäisi.





Mieheni vanhempien ero oli myös väistämätön, appiukko on pesunkestävä juoppo. Hoitaa kyllä työnsä jne, mutta juo aina ja kaikkialla, kaikki rahat ja vapaa-aika menee viinaan.

Anoppi löysi uuden miehen eron jälkeen ja on onnellinen, appi-ukko ei halua nähdä anoppia kun kuuli uudesta miehestä.





Mitään asialle ei voi tehdä, mutta kyllä se harmittaa niin pirusti. En halua vaatia kumpaakaan paria samaan tilaan. Vaikka he käyttäytyisivät (ei heistä kukaan tärkeästi käyttäytyisi, olisivat omissa oloissaan hissukseen, erillään siitä toisesta osapuolesta), tunnelma olisi aivan kamala. Ja jo sen tunnelman vuoksi en halua heitä samaan tilaan.



Kun menimme naimisiin, kaikki neljä olivat häissämme. A h d i s t a v a a oli.





ap

Toivois vaan että ne vois sen verran sietää toisiaan, että voisi edes isommissa juhlissa olla samaan aikaan.





2

Tulen surulliseksi, kun tiedän äitini tuntevam itsensä märäksi, haisevaksi tiskirätiksi jos isä on paikalla. Vaikka uusi vaimo ei olisi paikalla, aistin äitini surumielisyyden enkä voi estää oman mielialani laskua mitenkään.





Meidän suku on muutenkin (minun ja miehen puolelta, molempien suvut) eripuraista ja kummallista.



Täytyy myöntää, että kateellisena kuuntelen joidenkin ihania perhejuhlia ja yhdessä oloa koko suvun voimin. Kyllä olisi hienoa, jos olisi ihan tavallinen, toisiaan rakastava ja toisistaan huolehtiva perheyhteisö.





ap