Mitä tehdä, kun ainoa itseni onnelliseksi tekevä asia olisi parisuhde miehen kanssa, jota rakastan, mutta joka vain pakenee?

Eihän se auta kuin löytää onni muualta.

Jos onnesi on sidoksissa toiseen ihmiseen, olet aina onneton.

Miksi luulet, että parisuhde kyseisen miehen kanssa tekisi onnelliseksi? Miksi joku toinen mies ei voisi olla sopiva. Luulen, että sinulla on kyseisestä miehestä liian suuret kuvitelmat. Onnellisuuden pitää lähteä sinusta itsestäsi eikä olla sodoksissa johonnin tiettyyn ihmiseen.

Miksi oletat, että parisuhde tekisi onnelliseksi? Ihmiset ovat valtavan kekseliäitä uusia murheita kehitellessään. Voi käydä niinkin, että kymmenen vuoden päästä pohdit että sinulla oli mahdollisuus onneen, mutta kun piti ottaa tuo äijä tuohon...

Toki kuka minä olen sanomaan. Jos vain se yksi asia tekisi onnelliseksi, kannattaa varmaankin taistella sen eteen tai varautua onnettomuuteen.

"Saat sen, mistä luovut."

Aivan ensimmäiseksi: ota vastuu omasta onnellisuudestasi. Toinen ihminen voi vaikuttaa onnellisuuteesi ja välittää siitä, että näin tunnet, mutta vastuussa siitä hän ei ole.

Etsi onnellisuus muualta ja toisista asioista. Tulet olemaan onneton, jos odotat sitä toisen eteesi tuovan ja antavan. Itsenäinen ihminen rakentaa elämäänsä, jotta itsellä on hyvä olla. Tämän jälkeen voi löytyä paikka jollekin toiselle ihmiselle vierestä tasapainoiseen suhteeseen. Jos arvotan elämääsi vain tämän yhden ihmisen olemassaoloon tulet jäämään paljosta paitsi ja elämä jää elämättä.

Jos hän ei tunne samoin kuin sinä, hyväksy asia ja jatka eteenpäin. Ei toisessa ihmisessä riippuminen ja riippuvaisuus tee kenellekään hyvää, vaan se luo ahdistusta. Ajat omalla toiminnalla häntä pois luotasi, jos ahdistelet vaikka hän on kantansa jo tuonut esille.

Vierailija kirjoitti:

"Saat sen, mistä luovut."

Perimmäinen toiveesi on siis olla onnellinen. Olet lähempänä tavoitettasi kun luovut ajatuksesta että vain miehesi voi antaa sinulle onnen. Yritä tehdä asioita ja löytää onni muualta.

Onnellista ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä on helpompi rakastaa ja ehkä lähennytte miehen kanssa toisianne.

Vierailija kirjoitti:

"Saat sen, mistä luovut."

Olen yrittänyt tätäkin, mutta en vain pysty luopumaan tunteesta, että haluaisin parisuhteen, jossa tunnen sitä toista ihmistä kohtaan niin paljon, kuin tunnen häntä kohtaan. Tämäkään mies ei yllätys yllätys ollut pakenija siinä vaiheessa, kun näin, miten meitä tuodaan lähemmäs. Ja siis en kaipaa kommentteja rakkauteni tai suhteen laadusta, en aio sitä tänne avata, jolloin sen kommentointi ei tule osumaan oikeaan.

Ihmettelen sitä, että en voi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saat sen, mistä luovut."

Perimmäinen toiveesi on siis olla onnellinen. Olet lähempänä tavoitettasi kun luovut ajatuksesta että vain miehesi voi antaa sinulle onnen. Yritä tehdä asioita ja löytää onni muualta.

Onnellista ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä on helpompi rakastaa ja ehkä lähennytte miehen kanssa toisianne.

Tavallaan. Mutta minulle onnellisuuden olemus on rakastetuksi itsensä tunteminen. Sen osanen on se, saako itse tuntea rakkautta toista kohtaan, joka hyväksyy sen. En ainakaan alkuun tarvitsisi häneltä mitään rakkaudenosoituksia.

Mies pakenee, koska asetat hänelle liian suuria vaatimuksia: onnellisuutesi. 

N30 kirjoitti:

Aivan ensimmäiseksi: ota vastuu omasta onnellisuudestasi. Toinen ihminen voi vaikuttaa onnellisuuteesi ja välittää siitä, että näin tunnet, mutta vastuussa siitä hän ei ole.

Etsi onnellisuus muualta ja toisista asioista. Tulet olemaan onneton, jos odotat sitä toisen eteesi tuovan ja antavan. Itsenäinen ihminen rakentaa elämäänsä, jotta itsellä on hyvä olla. Tämän jälkeen voi löytyä paikka jollekin toiselle ihmiselle vierestä tasapainoiseen suhteeseen. Jos arvotan elämääsi vain tämän yhden ihmisen olemassaoloon tulet jäämään paljosta paitsi ja elämä jää elämättä.

Jos hän ei tunne samoin kuin sinä, hyväksy asia ja jatka eteenpäin. Ei toisessa ihmisessä riippuminen ja riippuvaisuus tee kenellekään hyvää, vaan se luo ahdistusta. Ajat omalla toiminnalla häntä pois luotasi, jos ahdistelet vaikka hän on kantansa jo tuonut esille.

Niinhän mä otankin. Millä lailla olen väittänyt, että se mies tai joku muu olisi vastuussa siitä, olenko onnellinen?

Tai sen verran toiset ovat, että jos en saa toisilta rakkautta, en voi olla onnellinen.

On vähän vaikeaa käsittää, miten joku voi olla niin tyhmä, kuin sinä, ettei käsitä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Mies pakenee, koska asetat hänelle liian suuria vaatimuksia: onnellisuutesi. 

Asetan, mutta hänelle en ole sanonut mitään mitä odotan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat, että parisuhde tekisi onnelliseksi? Ihmiset ovat valtavan kekseliäitä uusia murheita kehitellessään. Voi käydä niinkin, että kymmenen vuoden päästä pohdit että sinulla oli mahdollisuus onneen, mutta kun piti ottaa tuo äijä tuohon...

Toki kuka minä olen sanomaan. Jos vain se yksi asia tekisi onnelliseksi, kannattaa varmaankin taistella sen eteen tai varautua onnettomuuteen.

En myöskään ajattele, että onneni lakkaisi, jos saisin parisuhteen hänen kanssaan ja se loppuisi. Parisuhde voi muuttua vaikka ystävyydeksi ilman sen isompaa ikävää. Ja jos aihetta on, se voi vaikka kuihtua. Eikä sellainen harmita aina.

Ketään ei voi pakottaa olemaan itsensä kanssa.

Kuten täälläkin on usein sanottu, onnellisuus lähtee itsestäsi.

Parhaimmillaan parisuhde toimii, kun molempien läsnäolo tuo toisilleen enemmän iloa ja yhteenkuuluvuutta kuin yksinäisyyden tunnetta ja pettymyksiä. Toki niitäkin hetkiä joskus on. Erityisesti, jos parisuhteeseen vuosien aikana tulee toisen henkilön sairastuminen.

Onnellisuudestasi olet kuitenkin vastuussa itse. Se olisi hyvä itsesi oppia, koska suhteesi tekee sinut muutoin hyvin yksinäiseksi, jos olet suhteessa henkilön kanssa, joka ei halua olla seurassasi tai hän sairastuu ja ei siksi ole henkisesti läsnä. Mieti, mikä muu voisi tehdä sinut onnelliseksi? Onko ne ystävyyssuhteet, toisille ne on sisaruksen kanssa jaettu aika? Onko se ehkä jokin harrastus tai onnistuminen opinnoissa?

Onnellisuus on itsessään vähän huono elämän päämäärä, koska meillä ihmisillä tunne tulee vain ajoittain ja väliin mahtuu myös muita tunteita pettymyksistä lähtien. Mikä saa sinut tyytyväiseksi? Onko se ehkä hyvä aamiainen tai Kävelylenkki puiston läpi työpäivän jälkeen? Ehkä se on käsityöt tai jonkin tosi jännittävän kirjasarjan kahlaaminen läpi niin, että meinaa ne unetkin karsiutua. Ehkä ne opinnot? Myös pelkäksi aine opiskelijaksi voi mennä joko lukioon tai korkeakouluihin. Mikä sinua kiinnostaa? Psykologia, yhteiskuntatieteet /-oppi, historia..

Toisen rakastaminen ei tee ketään onnelliseksi, onnellisuus tulee siitä mitä koet saavasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies pakenee, koska asetat hänelle liian suuria vaatimuksia: onnellisuutesi. 

Asetan, mutta hänelle en ole sanonut mitään mitä odotan.

Usein epätoivoisista ihmisistä huokuu suorastaan nuo asiat, eikä kukaan tervejärkinen halua sotkeentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies pakenee, koska asetat hänelle liian suuria vaatimuksia: onnellisuutesi. 

Asetan, mutta hänelle en ole sanonut mitään mitä odotan.

Saattaa kuitenkin vaistota asian tai huomaa käyttäytymisestäsi tai nk lukee rivien välistä. 

Kuulostat femceliltä. Femcel voi olla miesversion tavoin aivan yhtä arvaamaton. Ensinäkään, kukaan ei ole sulle velkaa ja olet vastuussa itsestäsi. Toisekseen, hae terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisen rakastaminen ei tee ketään onnelliseksi, onnellisuus tulee siitä mitä koet saavasi. 

Kyllä se toisen rakastaminen on syvintä onnea, ajattelisin. Mutta ei tietenkään feikkaamalla. Mitä siinä onkaan mahtanut jo saada, että toista rakastaa?

Ap

”Kyllä se toisen rakastaminen on syvintä onnea, ajattelisin. Mutta ei tietenkään feikkaamalla. Mitä siinä onkaan mahtanut jo saada, että toista rakastaa?”

Juuri tämä, kokonaan tämä minulta puuttuu. En voi olla onnellinen.