Mikä lasketaan teidän mielestä harrastukseksi ?
Pitääkö käydä jossain treeneissä, vai jos vaikka käy juoksemassa omatoimisesti silloin tällöin niin onko se lenkkeilyn harrastamista? :D
Kävin juuri keskustelun harrastusten ja "harrastusten" rahoittamisesta äitini kanssa, siinä tämä erikoinen avaus.
Kommentit (26)
Minä lasken harrastukseksi jonkin itseä kehittävän toiminnon jota tekee säännöllisesti, kattaa kaikki sanaristikoista ja pitsinnypläyksestä autonrassaukseen ja taistelulajeihin. Sitten on vielä tietysti keräilyharrastukset, aika usein niihinkin liittyy aiheeseen liittyvää tutkimista joka on itseä kehittävää. Samaa harrastusta voi harrastaa maksamalla itsensä kipeäksi tai täysin ilmaiseksi kuten myös kilpailut mielessä tai vain omaksi ilokseen.
Jos teet sitä säännöllisesti omaksi iloksesi se on harrastus
Kyllä lenkkeily on harrastus.
Samaten esimerkiksi minä harrastan lukemista ja puutarhanhoitoa, vaikken ole ikinä kumpaakaan tehnyt ohjatusti.
Niin, harrastushan on toimintaa, jota tehdään omaksi ilokseen.
Sana suomenkielessä on varsin uusi, sitä alettoin käyttää joskus 1950- luvulla, kun yhä suuremmalla määrällä ihmisiä oli aikaa muuhunkin kuin työnteloon ha arkiaskareisiin.
Minulla on hyllyssäni mainio O.A. Wiion "Harrastekirja" vuodelta 1952.
Tällaisia julkaistiin noihin aikoihin, tarkoitus oli ohjata ihmisiä kehittävien harrasteiden pariin.
Tuossa kirjassa esitellään harrastuksia keräilystä kuvataiteisiin ja kuvanveistoon, valokuvaulsesta radioamatööritoimintaan.
Riippuu puhutaanko aikuisten vai lasten harrastuksista.
Aikuisen harrastus voi olla mikä tahansa vapaa-ajan toiminta jota tehdään kiinnostuksen eikä välttämättömyyden vuoksi.
Lapsen harrastus taas on yleensä jonkin seuran tai yhdistyksen järjestämää ohjattua toimintaa, johon mennään määrättyinä aikoina viikossa tekemään asioita ohjaajan johdolla. Yleensä lapsen harrastus edellyttää vanhemman henkilöautolla tekemän ns. harrastuskyydityksen. Lapsen harrastus on myös käytännössä aina maksullinen. Maksu menee järjestävän seuran tai yhdistyksen toimintaan sekä määrätyn varustuksen hankintaan.
Mikä tahansa säännöllinen ja mielekäs toiminta, mitä tehdään omaksi huviksi. Esimerkiksi minä koen kokkaamisen harrastuksekseni, kun taas monelle muulle se on pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu puhutaanko aikuisten vai lasten harrastuksista.
Aikuisen harrastus voi olla mikä tahansa vapaa-ajan toiminta jota tehdään kiinnostuksen eikä välttämättömyyden vuoksi.
Lapsen harrastus taas on yleensä jonkin seuran tai yhdistyksen järjestämää ohjattua toimintaa, johon mennään määrättyinä aikoina viikossa tekemään asioita ohjaajan johdolla. Yleensä lapsen harrastus edellyttää vanhemman henkilöautolla tekemän ns. harrastuskyydityksen. Lapsen harrastus on myös käytännössä aina maksullinen. Maksu menee järjestävän seuran tai yhdistyksen toimintaan sekä määrätyn varustuksen hankintaan.
Kyllä lapsikin voi harrastaa esimerkiksi lukemista. Ei tarvitse olla ohjattua tai vaadi kyytiä tms.
Kuopukseni harrastaa myös esimerkiksi Soturikissoja. Joskus kyydin tapahtumiin, muuten ei vaadi minulta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu puhutaanko aikuisten vai lasten harrastuksista.
Aikuisen harrastus voi olla mikä tahansa vapaa-ajan toiminta jota tehdään kiinnostuksen eikä välttämättömyyden vuoksi.
Lapsen harrastus taas on yleensä jonkin seuran tai yhdistyksen järjestämää ohjattua toimintaa, johon mennään määrättyinä aikoina viikossa tekemään asioita ohjaajan johdolla. Yleensä lapsen harrastus edellyttää vanhemman henkilöautolla tekemän ns. harrastuskyydityksen. Lapsen harrastus on myös käytännössä aina maksullinen. Maksu menee järjestävän seuran tai yhdistyksen toimintaan sekä määrätyn varustuksen hankintaan.
Tämä oli ilmeisesti sarkasmia?
Mutta noinhan se lasten kohdalla yleensä ymmärretään.
Minä lapsena/nuorena kuljeskelin metsissä, luin kirjoja, askartelin itsekseni lennokkeja, jousipussyjä, tussareita, radioita....
Minulla ei ollut ohjattuja harrastuksia, siis olin kai virallysrsti täysin passiivinen.....
Kunnon harrastus vie kaiken vapaa-ajan ja rahat.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon harrastus vie kaiken vapaa-ajan ja rahat.
Tunnetaan myös nimellä pakkomielle tai mielenterveysongelma.
Jos piirrän kuvia ja maalaan tauluja yksin kotona. Enkö silloin harrasta taiteen tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Jos piirrän kuvia ja maalaan tauluja yksin kotona. Enkö silloin harrasta taiteen tekemistä?
Toki.
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken harrastukseksi jonkin itseä kehittävän toiminnon jota tekee säännöllisesti, kattaa kaikki sanaristikoista ja pitsinnypläyksestä autonrassaukseen ja taistelulajeihin. Sitten on vielä tietysti keräilyharrastukset, aika usein niihinkin liittyy aiheeseen liittyvää tutkimista joka on itseä kehittävää. Samaa harrastusta voi harrastaa maksamalla itsensä kipeäksi tai täysin ilmaiseksi kuten myös kilpailut mielessä tai vain omaksi ilokseen.
Tarvitseeko harrastuksen olla kehittävää? Lasken tämän palstailunkin harrastukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken harrastukseksi jonkin itseä kehittävän toiminnon jota tekee säännöllisesti, kattaa kaikki sanaristikoista ja pitsinnypläyksestä autonrassaukseen ja taistelulajeihin. Sitten on vielä tietysti keräilyharrastukset, aika usein niihinkin liittyy aiheeseen liittyvää tutkimista joka on itseä kehittävää. Samaa harrastusta voi harrastaa maksamalla itsensä kipeäksi tai täysin ilmaiseksi kuten myös kilpailut mielessä tai vain omaksi ilokseen.
Tarvitseeko harrastuksen olla kehittävää? Lasken tämän palstailunkin harrastukseksi.
Muutenkin kehittävä on hankala määritellä. Voiko sanoa postimerkkien tai barbie-nukkejen keräilyn olevan kehittävää? Onhan ne harrastuskia, muttei niillä ole mitään sen kummempaa henkisen kasvun tavoitetta.
Pastimerkkien keräilyn ohessa varmasti tulee muutakin kuin merkien hankkiminen ja kokoelmaan järjestäminen.
Tiedon hankkiminen merkeistä ja merkin julkaisuun liittyvää historiaa, politiikkaa jne...
Muistelen vain lapsuuteni vaatimatonta postimerkkikokoelmaa, mutta kyllä jotkut itäblokin postimerkit informatiivisine ja propagandistisine aiheineen olivat ajatuksia herättäviä, Francon naama postimerkissä sai kyselemään, mikä mies tuo oikein on jne...
Harvan postimerkkeilijän koko vapaa-aikaa postimerkkeily täyttää.
Voihan tämä palstailukin olla kehittävää, asiallinen väittely eri näkemyksen edustajan kanssa on hyvinkin
kirjallista ulosantia kehittävää.
Vapaa-aikana tehtävä kiva asia on harrastus.
Harrastusten ei tarvitse olla samoja ystävyksillä.
Toisen mielenkiinnon kohteita ei tarvitsekaan ymmärtää.
Assburger kirjoitti:
Pastimerkkien keräilyn ohessa varmasti tulee muutakin kuin merkien hankkiminen ja kokoelmaan järjestäminen.
Tiedon hankkiminen merkeistä ja merkin julkaisuun liittyvää historiaa, politiikkaa jne...
Muistelen vain lapsuuteni vaatimatonta postimerkkikokoelmaa, mutta kyllä jotkut itäblokin postimerkit informatiivisine ja propagandistisine aiheineen olivat ajatuksia herättäviä, Francon naama postimerkissä sai kyselemään, mikä mies tuo oikein on jne...
Harvan postimerkkeilijän koko vapaa-aikaa postimerkkeily täyttää.
Voihan tämä palstailukin olla kehittävää, asiallinen väittely eri näkemyksen edustajan kanssa on hyvinkin
kirjallista ulosantia kehittävää.
Keräilyharrastus voi olla itseä kehittävää. Sitä sen ei kuitenkaan ole pakko olla. Ei kaikki ymmärrä keräilemistään esineistä merkittävän paljoa. Voi ihan hyvin keräillä postimerkkejä piittaamatta tuon taivaallista niiden historallisesta merkityksestä. Keräilee niitä kuin kiiltokuvia konsanaan. Iloitsee kuvista ja väreistä. Nauttii siitä, että niitä on mahdollisimman monta erilaista!
On olemassa harrastuksia ja ohjattuja harrastuksia.