Kamalaa ajatella että jos kukaan ei enää koskaan rakasta mua.

Niinpä. Elämäni rakkaus meni jo, en usko että koen enää ikinä sellaista molemminpuolista tunnetta.

Mä olen melko varma etteivät tähänastisetkaan miehet ole rakastaneet mua.

Sittenpähän tiedät miltä suuresta osasta miehiä tuntuu.

Minusta oli kauheaa kun tajusin että olen ollut naimisissa 20v ja minua ei siitä huolimatta ole koskaan yksikään mies rakastanut ja hyvin todennäköisesti ei tule rakastamaankaan.

Ihminen on kyvytön rakastamaan oikeasti. Rakkautta ei ole olemassakaan. Hollywoodin ja roskaroomaanien ylläpitämä suuri kusetus. Ihminen on aina loppupelissä itsekäs, ja rakkaudeksi luultu tunne on läheisriippuvuutta.

Eihän tämä totuus mitenkään mukavalta tunnu, mutta ainakin helpottaa tämmöistä pahaa ihmistä tieto, ettei sitä muillakaan ole mitään satumaista onnea rakastettuna olemisesta. Ihmiset esittävät onnellisempia kuin ovatkaan. Kaikki pitkään yhdessä olleet "rakastavaiset" näyttävät ulos päin kulissia.

Totta kai on olemassa ihastumisen aiheuttamia mielihyvähormooni sekoamisia, mutta ne eivät kestä kuin kuukaudesta neljään, ääritapauksissa puoleen vuoteen.

Puolet avioliitoista päätyy eroon, lopuissa kärvistellään ja petetään. Ne hyvin harvat joissa ei petetä, haaveillaan pettämisestä ja toisista naisista/miehistä. Vitunko rakkautta se on?

Lapset pitävät niitä harvoja kestäviä liittoja kasassa.

Ja se äidinrakkaus, jota hehkutetaan.. se on epäpyytteettömistä "rakkauksista" itsekkäin. Siinä rakastetaan oman itsensä jatketta. Kukaan synnyttänyt nainen ei muutu yhtä`äkkiä äiti Ammaksi tai äiti Teresaksi, ja rakasta pyyteettömästi. Omia geenejään siinä rakastetaan.

Kelaa ap tätä, mua ei oo rakastanut kukaan koskaan. Vanhempia lukuunottamatta.

Surullista tässä on että minä olen seurustellut ja rakastanut mutta nämä miehet... tiedän etteivät :/