Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni alkoholistin aikuinen lapsi haluaa vielä aikuisenakin ymmärtää juoppoja vanhempiaan?
13.11.2021 |
Olen itse alkoholistien aikuinen lapsi eikä minulla ole harhakuvitelmia vanhemmistani. He olivat itsekkäitä juoppoja, jotka valitsivat viinan lapsensa hyvinvoinnin edelle. He eivät olleet mitään muuta kuin surkeita juoppoja, eikä siinä ollut mitään lieventäviä tekijöitä. Pelkkää itsekästä välinpitämättömyyttä. Katkaisin välit heihin jo nuorena, koska ymmärsin tämän. Kyyninen asenne pelasti minut, enkä rakennellut pilvilinnoja kuvitelmissani tai kusettanut itseäni. Eivät he koskaan muuttuneet, ei heitä koskaan kiinnostanut muu kuin viina. Isovanhemmat hoitivat minua. Itse he keskittyivät juomaan "ystäviensä" kanssa. Ei siinä sen kummallisempaa. He olivat pilalla ja minulla kävi huono tuuri.
Ihmettelen näitä onnettomia kohtalontovereita, jotka eivät jumalauta aikuisenakaan ymmärrä mikä se alkoholistien sielunmaisema on ja keksivät näitä kuvitelmia alkkisvanhempiensa "herkkyydestä" tai siitä, että juominen olisi ollut seurausta esim. jostakin ulkopuolisesta traumasta. News: ei ole. Kyse on pelkästä itsekkyydestä. Sitä voi kusettaa itseään loputtomiin, tai sitten suhtautua asiaan täysin viileästi ja objektiivisesti. Mikä ihminen valitsee viinan ennen lapsiaan? Aivan, sellainen ei todellakaan ansaitse mitään kaunisteluja.
Kommentit (57)
Oli minullakin kauhea lapsuus nimenomaan juoppojen vanhempien takia. En ole ottanut siitä syytä juoda vaan päinvastoin olla juomatta tultuani äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelet itsellesi, kun väität, että alkoholistit olisivat jotenkin "tietoisesti pahoja". Oman psyykesi suojelemiseksi olet sepittänyt nuo juttusi. Oikeasti yleensä syynä on jokin trauma tai vaikeus ja siksi ihminen päätyy alkoholistiksi.
Oma isäni oli uskomattoman kamala: arvaamaton, räyhäävä, uhitteleva itsekäs juoppo. Sukulaiset jaksavat hurskastella että olihan se sinun isäsi kuitenkin. Ja jotkut kaveritkin ihmettelee olemattomia välejä isään. Painetta ulkopuolelta on. Vain minä tiedän mitä se oli, hänen puhelinterrorinsa ja häiriköintinsä kun olin nuori aikuinen. Syytteli minua vaikka itse oli täysin kelvoton isä kun olin lapsi.
Jonkun myönnytyksen voin tehdä: vastaan asiallisiin viesteihin niin että hän tietää jotain kuulumisiani. Itse hän haluaisi tulla meille grillijuhlailemaan. Kaikki juhlat pilasi jo kännissä meuhkaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ihan tosissasi, että joku haluaa olla alkoholisti? Tietysti siihen juomiseen on aina joku syy taustalla.
Siihen mitään sen kummempaa syytä tarvitse olla kuin hauskanpito, josta kehittyy tapa ja riippuvuus. En ymmärrä yhtään näitä ihmisiä jotka jättävät lapsensa viinan takia. Se on luonnonvastaista.
Kirjoituksestasi päätelleen et tiedä tästä asiasta mitään. Totuus ei ole noin mustavalkoinen.
Kirjoituksestasi päätellen sinulla on ns. oma lehmä ojassa ja yrität oikeuttaa oman alkoholismisi, vaikka sillä tuhoaisi täysin viattomien lasten mielenterveyden. Et ole pedofiiliä kummempi, hekin aina yrittävät vedota siihen, että eivät voineet itselleen mitään.
Pedofiili ei ole automaattisesti lastenraiskaaja. Kirjoituksesi tiivistää hyvin tietämättömyytesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ihan tosissasi, että joku haluaa olla alkoholisti? Tietysti siihen juomiseen on aina joku syy taustalla.
Siihen mitään sen kummempaa syytä tarvitse olla kuin hauskanpito, josta kehittyy tapa ja riippuvuus. En ymmärrä yhtään näitä ihmisiä jotka jättävät lapsensa viinan takia. Se on luonnonvastaista.
No jos et halua edes yrittää ymmärtää, niin älä sitten. Mutta sinun on turha esittää tietäväsi alkoholismista mitään, kun et kerran sitä edes ymmärrä. Alkoholistit eivät ryyppää sen takia, että se juominen olisi hauskaa ja kivaa, vaan sen takia, että selvinpäin elämisestä on tullut mahdotonta niiden omien ongelmien takia. Nämä ongelmat ovat nimenomaan se syy siihen juomiseen, olivatpa ne millaisia hyvänsä.
Toisaalta, kuka tahansa meistä voi tulla alkoholistiksi jos juo säännöllisesti ja runsaasti, vaikka sitten siinä hauskanpitotarkoituksessa. Ja monella ne ongelmat joihin juodaan ovat tiedostamattomia ja näennäisesti juodaan vain koska se on mukavaa.
Jos ihminen on mielummin humalassa kuin selvinpäin koko ajan, niin kyllä siinä selvinpäin elämisessä on jotain vialla. Ei ole normaalia juoda säännöllisesti ja runsaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että mietin mistä oloista vanhempani ovat tulleet. Millaiset vanhemmat heillä on ollut, millainen elintaso, miten kotona on käyttäydytty, onko ollut sairauksia tai riippuvuuksia suvussa jne jne. Ihminen siellä alkoholismin takanakin on ja joku syy on käynnistänyt liiallisen alkoholin käytön. Jos ap ajattelet itseäsi että olisit alkoholisti niin joku syy sille olisi. Miksei vanhemmillasi saa olla jotakin syytä joka on käynnistänyt riippuvuuden? Ymmärtäisit itseäsi mutta et muita. Se on kapeakatsoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sitä se riippuvuus tarkoittaa: jokin aine tms. menee kaiken muun edelle. Addikti on itsekäs, välinpitämätön, epäempaattinen, vastuuntunnoton, epäluotettava... Hän on ku sipää, mutta hän on sairas.
Ja siitä sairaudesta voi myös parantua. Harmi vain, että monet läheiset hylkäävät addiktin kokonaan yllä mainituista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on helpompaa ymmärtää kuin vihata. Isä ei ilkeyttään jättänyt minua hakematta harrastuksista, vaan oli juonut muistinsa ja aivonsa pilalle. Hän ei ilkeyttään ajanut kännissä ja laittanut minua vaaraan matkastajana, vaan sairautensa takia joi ja yritti esittää normaalia. Hän ei ilkeyttään unohtanut ja tappanut huonekasvejani kun oli poissa, vaan todennäköisesti viina vei. Hän ei ilkeyttään ollut poissaoleva sekä etäinen ja missannut lapsiensa lapsuutta ja heidän tuntemistaan, vaan hän oli sairas. Ei hän ilkeyttään kadonnut ryyppyreissuille. Ei hän ilkeyttään juonut itseään velkoihin ja lopulta hautaan. Hän oli sairas.
Kuollutta miestä vihaamalla en satuttaisi kuin itseäni. Ainut mikä surettaa, on se etten ikinä oppinut tuntemaan millainen hän oikeasti oli ihmisenä. Ja miten laaja-alaisesti alkoholismi vaikuttaa perheoloihin. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli pullon varjossa, ja tuo stigma ja hiljaisuus jatkuu jopa nyt aikuisuudessa (kun työkaveri kysyy "ai miksi et mene vanhempiesi luokse jouluna?" niin ei siihen sovi kertoa totuutta). Alkoholismi on surullinen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sitä se riippuvuus tarkoittaa: jokin aine tms. menee kaiken muun edelle. Addikti on itsekäs, välinpitämätön, epäempaattinen, vastuuntunnoton, epäluotettava... Hän on ku sipää, mutta hän on sairas.
Ja siitä sairaudesta voi myös parantua. Harmi vain, että monet läheiset hylkäävät addiktin kokonaan yllä mainituista syistä.
Toisaalta, niillä läheisillä on täysi oikeus pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta ja hylätä alkkis, jos ei tämä yritäkään parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni oli uskomattoman kamala: arvaamaton, räyhäävä, uhitteleva itsekäs juoppo. Sukulaiset jaksavat hurskastella että olihan se sinun isäsi kuitenkin. Ja jotkut kaveritkin ihmettelee olemattomia välejä isään. Painetta ulkopuolelta on. Vain minä tiedän mitä se oli, hänen puhelinterrorinsa ja häiriköintinsä kun olin nuori aikuinen. Syytteli minua vaikka itse oli täysin kelvoton isä kun olin lapsi.
Jonkun myönnytyksen voin tehdä: vastaan asiallisiin viesteihin niin että hän tietää jotain kuulumisiani. Itse hän haluaisi tulla meille grillijuhlailemaan. Kaikki juhlat pilasi jo kännissä meuhkaamalla.
Tuo hurskastelu on kyllä p:stä. Kellään ei ole velvollisuutta olla tekemisissä jonkun itselleen pahaa oloa aiheuttaneen/aiheuttavan ihmisen kanssa vain siksi että tämä on perheenjäsen. Eikä kellään oikeutta syyllistää tai ihmetellä jos ei olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuollutta miestä vihaamalla en satuttaisi kuin itseäni. Ainut mikä surettaa, on se etten ikinä oppinut tuntemaan millainen hän oikeasti oli ihmisenä. Ja miten laaja-alaisesti alkoholismi vaikuttaa perheoloihin. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli pullon varjossa, ja tuo stigma ja hiljaisuus jatkuu jopa nyt aikuisuudessa (kun työkaveri kysyy "ai miksi et mene vanhempiesi luokse jouluna?" niin ei siihen sovi kertoa totuutta). Alkoholismi on surullinen sairaus.
Omaan eheytymiseen auttaa, kun puhuu asioista kuten ne ovat, vaikka monissa alkkisperheissä onkin vallassa salailun kulttuuri. Mulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, ettenkö olisi voinut puhua isäni alkoholismista (hänen eläessä ja kuoleman jälkeenkin). Totuus on totuus eikä sitä mikään muuksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksissa on alkoholisteille ominainen sävy.
Minä, minä, minä.
Kukaan ei mieti mitä se heidän paskansa tekee niille lapsille. Vaikea noita olioita on kyllä ymmärtää. Ihan sama vaikka olisi mikä geneettinen alttius tai muu, se ei todellakaan tee siitä lasten kärsimyksestä yhtään hyväksyttävämpää.
Ihan oksettaa lukea tätä kaunistelua. Joko juopot itse tai sitten asiasta mitään tietämättömät teoreetikot vänkäämässä. Haistakaa paska. Lapsensa hylkäävä juoppo ei minun kirjoissani ole mitään. Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus eikä se siksi välttämättä ole oma valinta. Itsekin join joskus runsaasti. Halusin lopettaa mutta keho ja mieli suorastaan vaati alkoholia joka päivä ja sain pahoja vieroitusoireita jos en juonut. Tämän takia minulla oli käytännössä koko ajan kiljupönttö "tulilla".
Minä itse tein päätöksen lopettaa mutta se ei olisi onnistunut ilman ammattilaisten apua (johon kuului mm. sairaalahoitoa). Olin yrittänyt lopettaa monta kertaa aikaisemminkin mutta ne olivat aina epäonnistuneet koska yritin niitä täysin yksin.
Sä olet ollut todella vahva!
Alkoholismi on sairaus. Johtaa hoitamattomana kuolemaan välillisesti.
Mun mies oli alkoholisti. Sivistynyt, mukava, hauska, töissäkäyvä mies. Kävi myös AA:ssa, mutta sairaus vei voiton. Itse kävin Al-Anonissa (läheisten ryhmä) ja opin siellä paljon asioita.
Meillä oli kaksi pientä poikaa, mutta mies kuoli, alkoholismun seurauksena.
Alkoholismia ei valita itse. Alkoholismi valitsee kohteensa. Ihmisen oma asia on tiedostaa sairaus ja alkaa hoitaa itseänsä. Siinä mennään syvälle. Jotkut eivät onnistu, suurin osa onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
six feet under kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuollutta miestä vihaamalla en satuttaisi kuin itseäni. Ainut mikä surettaa, on se etten ikinä oppinut tuntemaan millainen hän oikeasti oli ihmisenä. Ja miten laaja-alaisesti alkoholismi vaikuttaa perheoloihin. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni oli pullon varjossa, ja tuo stigma ja hiljaisuus jatkuu jopa nyt aikuisuudessa (kun työkaveri kysyy "ai miksi et mene vanhempiesi luokse jouluna?" niin ei siihen sovi kertoa totuutta). Alkoholismi on surullinen sairaus.
Omaan eheytymiseen auttaa, kun puhuu asioista kuten ne ovat, vaikka monissa alkkisperheissä onkin vallassa salailun kulttuuri. Mulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, ettenkö olisi voinut puhua isäni alkoholismista (hänen eläessä ja kuoleman jälkeenkin). Totuus on totuus eikä sitä mikään muuksi muuta.
Tätä on todella vaikea muuttaa, kun sen salailun on lapsena oppinut selkärankaansa. Mieluummin vaikenee. Hyvin tuttuja juttuja nuo kyselyt vanhemmista ns normaali-ihmisiltä. Hyvin ahdistavia, mutta eihän normaalit ihmiset sitä niin ajattele. Itse olin helpottunut kun vanhempani kuolivat, enää ei tarvitse kuin sanoa että ovat kuolleet ja saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sitä se riippuvuus tarkoittaa: jokin aine tms. menee kaiken muun edelle. Addikti on itsekäs, välinpitämätön, epäempaattinen, vastuuntunnoton, epäluotettava... Hän on ku sipää, mutta hän on sairas.
Ja siitä sairaudesta voi myös parantua. Harmi vain, että monet läheiset hylkäävät addiktin kokonaan yllä mainituista syistä.
Toisaalta, niillä läheisillä on täysi oikeus pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta ja hylätä alkkis, jos ei tämä yritäkään parantua.
Paitsi alkkiksen mielestä. Hänen ajatusmaailmassaan muiden pitää olla koko ajan ymmärtämässä ja hänellä on oikeus häpäistä ja nolata omaisensa, ajaa heidät hulluuden partaalle oman addiktionsa vuoksi. Kun sitten laittaa välit poikki, nämä eivät hyväksy sitä mitenkään. Luulisi, että jos kerran ovat kilttejä juoppoja, he ymmärtäisivät asian ja antaisivat olla, joisivat omissa oloissaan. Mutta ei. Heidän pitää tunkea väkisin sinne normaalien luo ja masentaa heidätkin oman addiktionsa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on todella vaikea muuttaa, kun sen salailun on lapsena oppinut selkärankaansa. Mieluummin vaikenee. Hyvin tuttuja juttuja nuo kyselyt vanhemmista ns normaali-ihmisiltä. Hyvin ahdistavia, mutta eihän normaalit ihmiset sitä niin ajattele. Itse olin helpottunut kun vanhempani kuolivat, enää ei tarvitse kuin sanoa että ovat kuolleet ja saa olla rauhassa.
Ymmärrän kyllä. Kannattaa muistaa, että monilla niistä, joita pitää ns. normaali-ihmisinä, voi olla ihan samankaltaisia salaisuuksia perheen sisällä, joista ei ulkopuoliset tiedä mitään. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä nykypäivänä. Vanhempien ongelmien ei pidä koskaan olla lasten häpeä. Meistä kukaan kun ei ole vanhempiaan valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin kauhea lapsuus nimenomaan juoppojen vanhempien takia. En ole ottanut siitä syytä juoda vaan päinvastoin olla juomatta tultuani äidiksi.
Minulla sama juttu. En oikein ymmärrä tätä selittelyä, että juoppo juo trauman takia. Varsinkin jos on lapsia. Kuka voi olla niin surkea, että siirtää sen helvetin omille lapsilleen? Sehän tekee synnistä vielä pahemman.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi alkkiksen mielestä. Hänen ajatusmaailmassaan muiden pitää olla koko ajan ymmärtämässä ja hänellä on oikeus häpäistä ja nolata omaisensa, ajaa heidät hulluuden partaalle oman addiktionsa vuoksi. Kun sitten laittaa välit poikki, nämä eivät hyväksy sitä mitenkään. Luulisi, että jos kerran ovat kilttejä juoppoja, he ymmärtäisivät asian ja antaisivat olla, joisivat omissa oloissaan. Mutta ei. Heidän pitää tunkea väkisin sinne normaalien luo ja masentaa heidätkin oman addiktionsa vuoksi.
Mä tein aikuisena niin, että sanoin isälleni, että tarpeeksi olen tota örvellystä lapsena joutunut katselemaan, että nyt tehdään näin, että niinä päivinä, kun valitset alkoholin, niin silloin mulle on turha soitella tai olla missään tekemisissä. Selvänä päivänä voit soittaa. Näin mentiin viimeiset vuodet. Muita kun ei voi muuttaa, niin täytyy yrittää suojata itseään parhaaksi näkemällään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin kauhea lapsuus nimenomaan juoppojen vanhempien takia. En ole ottanut siitä syytä juoda vaan päinvastoin olla juomatta tultuani äidiksi.
Minulla sama juttu. En oikein ymmärrä tätä selittelyä, että juoppo juo trauman takia. Varsinkin jos on lapsia. Kuka voi olla niin surkea, että siirtää sen helvetin omille lapsilleen? Sehän tekee synnistä vielä pahemman.
Mentaalisesti heikko ihminen. Samaa tekevät neurologisesti vammaiset, joista moni on alkoholisti (yllätys?).
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta, kuka tahansa meistä voi tulla alkoholistiksi jos juo säännöllisesti ja runsaasti, vaikka sitten siinä hauskanpitotarkoituksessa. Ja monella ne ongelmat joihin juodaan ovat tiedostamattomia ja näennäisesti juodaan vain koska se on mukavaa.